Etelä-Tiroli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Tiroli
Autonome Provinz Bozen–Südtirol
Provincia Autonoma di
Bolzano–Alto Adige
Provinzia Autonoma de Balsan/Bulsan–Südtirol
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Maakunnan sijainti Italiassa
Maakunnan sijainti Italiassa
Valtio Italia
Alue Trentino-Etelä-Tiroli
Kuntia 116
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Bolzano (Bozen)
 – maakuntajohtaja Arno Kompatscher (SVP)
Pinta-ala 7 400,43 km²
Väkiluku (2013) 515 714
 – väestötiheys 69,7 as./km²
Symbolit
 – puhelintunnus 0471, 0472, 0473, 0474, 0463
Lyhenteet
 – postitunnus 39100 (Bolzano)
39010-39059 (muut)
 – rekisterikilven tunnus BZ

Etelä-Tiroli (saks. Südtirol, ital. Alto Adige, ladiniksi Südtirol) on Italian pohjoisin maakunta. Se muodostaa Trentinon maakunnan kanssa Trentino-Etelä-Tirolin alueen. Etelä-Tirolilla on laaja itsehallinto ja sitä kutsutaan autonomiseksi maakunnaksi (saks. autonome Provinz, ital. provincia autonoma, ladin. provinzia autonoma). Maakunnan asukasluku on noin 515 000 ja sen pääkaupunki on Bolzano (saks. Bozen).

Etelä-Tiroli sijaitsee Alpeilla ja maakunnassa vallitsee vahva paikallinen kulttuuri, joka juontaa juurensa historiallisiin baijerilais- ja ladinilaisasutuksiin sekä siteisiin saksalaiseen ja itävaltalaiseen kulttuurialueeseen. Erotuksena muista Italian maakunnista Etelä-Tiroli on pääsääntöisesti saksankielinen maakunta. Asukkaista noin 62 prosenttia on saksankielisiä, 23 prosenttia italiankielisiä ja neljä prosenttia ladininkielisiä.

Itäisessä Etelä-Tirolissa on matkailukohde Alta Pusteria, jota sanotaan myös Dolomiittiien Kolmen huipun alueeksi. Alueella on talviurheilualueita sekä paikkoja kalliokiipeilijöille ja vuorikiipeilijöille. Matkailukeskuksen tuntumassa, Pragsertalin laaksossa sijaitsee Braiesjärvi.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Tirolin maakunta oli aikaisemmin osa Itävalta-Unkaria, jossa se kuului samaan hallintoalueeseen nykyään Itävaltaan kuuluvan Tirolin osan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä alue siirtyi 1919 St. Germain-en-Layessa solmitun rauhansopimuksen perusteella Italialle italiankielisen Trenton ohella. Fasistien valtaannousun jälkeen maakunnassa aloitettiin voimakkaat italialaistamistoimet.[2] Italian antauduttua toisessa maailmansodassa alue liitettiin lyhyeksi aikaa natsi-Saksaan.[3]

Toisen maailmansodan jälkeen asukkaat pyysivät alueen palauttamista Itävallan osaksi, mutta liittoutuneet hylkäsivät pyynnön.lähde? Sodan jälkeen koko italialaisten dominoimalle Trentino-Etelä-Tirolille annettiin itsehallinto, mikä ei tyydyttänyt saksankielistä, ja alueella toimikin 1950- ja 1960-luvuilla aktiivisia aseellisia vastarintaryhmiä. Pitkällisen vastarinnan seurauksena tuli 1972 voimaan uusi saksalaisväestön oikeudet paremmin huomioiva itsehallintomääräys.[3]

Maakuntaa johti 1989-2014 Luis Durnwalder, ja 2014 hänen seuraajakseen tuli Arno Kompatscher, joita molempia on arvostettu työstä alueen asukkaiden hyvinvoinnin eteen.[3]

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Tirolin maakuntavaalit 2013

Puolue Äänimäärä Paikat
Südtiroler Volkspartei 45,7 % 17
Die Freiheitlichen 17,9 % 6
Grüne-Verdi-Vërc 8,7 % 3
Süd-Tiroler Freiheit 7,2 % 3
Partito Democratico 6,7 % 2
Forza Alto Adige-Lega Nord-Team Autonomie 2,5 % 1
MoVimento 5 Stelle 2,5 % 1
Bürgerunion-Ladins Dolomites-Wir Südtiroler 2,1 % 1
L'Alto Adige nell'Cuore 2,1 % 1

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Tirolin väestö jaetaan virallisesti saksaa, italiaa ja ladinia puhuviin kieliryhmiin. Saksan- ja ladininkielisten osuus on 1960-luvulta lähtien hiljalleen kasvanut ja italiankielisten pienentynyt. Muita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä on samalla kasvanut 10,2 prosenttiin (2011).[4]

Väestö kieliryhmittäin väestönlaskennoissa 1880–2011

Kieli 1880 1890 1900 1910 1921 1961 1971 1981 1991 2001 2011
saksa 90,6 % 89,0 % 88,8 % 89,0 % 75,9 % 62,2 % 62,9 % 64,9 % 65,3 % 64,0 % 62,3 %
italia 3,4 % 4,5 % 4,0 % 2,9 % 10,6 % 34,3 % 33,3 % 28,7 % 26,5 % 24,5 % 23,4 %
ladini 4,3 % 4,3 % 4,0 % 3,8 % 3,9 % 3,4 % 3,7 % 4,1 % 4,2 % 4,0 % 4,1 %
muut kielet 1,7 % 2,3 % 3,2 % 4,3 % 9,6 % 0,1 % 0,1 % 2,2 % 4,0 % 7,5 % 10,2 %
Etelä-Tirolin kunnat suurimman kieliryhmän mukaan vuonna 2011:
  saksa (103 kuntaa)
  ladini (8 kuntaa)
  italia (5 kuntaa).
Jakamaton Tiroli ennen vuotta 1918.

Kieliryhmien osuudet väestön antaman ilmoituksen mukaan

Kieli 1991 2001 2011
saksa 67,99 % 69,15 % 69,41 %
italia 27,65 % 26,47 % 26,06 %
ladini 4,36 % 4,37 % 4,53 %

Etelä-Tirolissa 116 kunnasta saksankielinen enemmistö on 103 kunnassa. 81 kunnassa saksankielisiä oli yli 90 prosenttia.lähde?

Etelä-Tirolin asukkaista ulkomaiden kansalaisia oli (2011) 8,7 % (44 362 henkilöä). Suurin ulkomaalaisryhmä oli albaanit (5 558), saksalaiset (4 677) ja marokkolaiset (3 570). Ulkomaalaisten lapset menevät useimmin italiankielisiin kouluihin joissa ulkomaalaisten osuus on 21 % opiskelijoista. Ulkomaalaisten osuus saksankielisissä kouluissa on vain 6,1 % ja ladininkielisissä 4,0 %.lähde?

Etelä-Tirolissa, kuten alppialueella muuallakin, on kuolleisuus alkoholiin kolminkertainen muuhun Italiaan verrattuna. Tulotasoa ja elämänlaatua verrattaessa se on kuitenkin Italiassa kärkisijoilla.[3]

Tunnettuja etelätirolilaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Three Peaks Dolomites.org. Viitattu 10.4.2023.
  2. ↑ History Southtyrol - Italy Julkaisija = Waldhof waldhof.it. Arkistoitu 24.8.2012. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Lauri Sarkki, Alppien aurinkoinen puoli historian varjoissa. Kanava 4/2017, s. 30–34
  4. ↑ Demographisches Handbuch für Südtirol 2012

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etelä-Tiroli&oldid=22539289”