FS Voltaire (1909)

Voltaire
Voltaire
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne-sur-Mer
Kölinlasku	8. kesäkuuta 1907
Laskettu vesille	16. tammikuuta 1909
Palveluskäyttöön	5. elokuuta 1911
Poistui palveluskäytöstä	koululaivaksi 1927 alusluettelosta 1935
Loppuvaihe	romutettu 1938
Tekniset tiedot
Uppouma	18 318 t
Pituus	144,9 m
Leveys	25,8 m
Syväys	9,2 m
Koneteho	22 500 shp
Nopeus	19 solmua
Miehistöä	681
Aseistus
Aseistus	4 × Canon de 305 mm Modèle 1906 12 × Canon de 240 mm Modèle 1902 16 × 75 mm/65 Mle 1906 -tykkiä 10 × Hotchkiss 47 mm 2 × 450 mm torpedoputkea
Infobox OK

Voltaire oli vuonna 1911 valmistunut Ranskan laivaston Danton-luokan pre-dreadnought-taistelulaiva.

Valmistus

Pääartikkeli: Danton-luokka

Alus tilattiin La Seyne-sur-Meristä Forges et Chantiers de la Méditerranéelta, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta 1907. Alus laskettiin vesille 16. tammikuuta 1909 ja otettiin palvelukseen 5. elokuuta 1911.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Ranskan Välimeren-laivaston 1. laivueen 2. viirikköön. Se osallistui 4. syyskuuta 1911 neljän sisaraluksensa kanssa Ranskan presidentin Armand Fallièresin laivastokatselmukseen Cap Brunin edustalla ja oli 8. syyskuuta laivaston mukana Ajaccionlahdella, jossa laivastoministeri vieraili aluksilla. Osasto palasi Touloniin hiilestämään ja täydentämään varastojaan, minkä jälkeen osasto oli viikon merellä ja kävi Golfe-Juanissa ja Les Salinsissa. Lokakuussa alus oli tykistöammunnoissa, joissa havaittiin pääaseiden tulen hajoavan ja siten vaikeuttavan tulenjohtamista.

Ranskan 1. laivaston (engl. 1re Armée Navale) komentaja vara-amiraali Boué de Lapeyrère nosti 16. elokuuta 1911 lippunsa aluksella. Laivastoon kuuluivat Välimeren-laivaston 1. ja 2. laivue.

Alus lähti 19. toukokuuta laivaston mukana Toulonista sotaharjoitukseen Provencen ja Tunisian väliselle merialueelle. Ranskan presidentti Raymond Poincarén piti 8. kesäkuuta laivastokatselmukseen Les Salinsissa, mistä presidentti palasi Touloniin Voltairella. Alus oli ammunnoissa 1. heinäkuuta Korsikan Bonifacion edustalla. Voltaire saapui 1. laivueen mukana 8. lokakuuta Cartagenaan, missä Poincaré järjesti illallisen Espanjan kuninkaan Alfonso XIII:n kunniaksi. Juhlien jälkeen Ranskan laivaston alukset jatkoivat La Jolietteen Marseilleen, missä Poincaré poistui 12. lokakuuta.

Alus lähti 20. lokakuuta laivueen mukana Aleksandriaan Italian ja Turkin kahakoidessa itäisellä Välimerellä. Osasto saapui 25. lokakuuta Aleksandriaan, missä aluksilla vieraili yli 3 000 henkeä. Aluksilla järjestettiin virallinen tilaisuus Egyptin hallinnon edustajille. Osasto kiersi 3. marraskuuta Kyproksen ja vieraili Messinassa 5. marraskuuta. Saksan keisarikunnan laivaston taisteluristeilijä SMS Goeben ampui laivaston kohdatessaan 17 kunnialaukausta, joihin lippulaivana ollut Voltaire vastasi. Mereltä palaava laivasto jakautui kahtia, jolloin puolet meni Latakiaan ja Jouniehiin ja toinen puoli Aleksandrettaan ja Tripoliin. Laivasto kokoontui 9. marraskuuta Beirutissa, mistä se jatkoi Haifaan ja Kamena Vouriaan Kreetalle. Osasto oli 28. marraskuuta Salamiissa, missä Kreikan laivaston risteilijä HN Georgios Averof tarkasti sen. Osasto vieraili 5. joulukuuta Voloksella. Lyhyen Porto Vecchiossa tehdyn pysähdyksen jälkeen osasto palasi Touloniin 20. joulukuuta.

Laivaston komentaja Boué de Lapeyrère siirtyi 5. tammikuuta 1914 Voltairelta vasta palvelukseen otetulle ja 1. laivueeseen liitetylle Courbetille. Maaliskuussa alus oli laivueen mukana Porto Vecchiossa tykistöammunoissa ja Les Salinsissa ja Golfe-Juanissa torpedoammunnoissa.

Toukokuussa alus oli laivaston mukana sotaharjoituksissa ja oli 20. toukokuuta Bizertessa, mistä lähdettiin 27. toukokuuta. Osasto oli 29. toukokuuta Port-la-Nouvellessa. Laivueet organisoitiin uudelleen, kun Courbet-luokan alukset poistuivat. Voltairesta tuli 2. laivueen lippulaiva, kun kontra-amiraali Lacaze nosti lippunsa aluksella 12. huhtikuuta. Laivueen muut alukset olivat Mirabeau ja Condorcet. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen uhan kasvaessa alusten harjoituskranaatit siirrettiin 27. heinäkuuta maihin ja korvattiin oikeilla. Varastot täydennettiin 31. heinäkuuta ja suoritettiin kohdistusammunnat Les Salinsissa.

Ranskan liikekannallepanon alkaessa 2. elokuuta alus oli 1. laivaston 2. laivueen lippulaivana. Kello 22.15 Välimerellä olleiden alusten käskettiin nostaa painetta kattiloissa, ja alus lähti laivueen mukana 3. marraskuuta aamuyöstä Pohjois-Afrikkaan varmistamaan XIX armeijakunnan joukkojen siirtoa. Ranskan 1. laivaston komentaja sai tiedon sodanjulistuksesta 4. elokuuta kello 01.15, minkä jälkeen laivasto jaettiin kolmeen osaan A, B ja C.

Alus siirtyi sodan ajan ryhmitykseen Philippevilleen laivueensa ja sitä suojaavien 1. kevyen laivueen alusten mukana. Osastoon, joka sai nimen ryhmä A, kuului myös 12 torpedovenettä. Ryhmityksellä oli tarkoitus suojata Välimeren merenkulkua, koska Saksan keisarikunnan laivaston osasto oli ollut 1. marraskuuta 1912 alkaen Adrianmerellä. Saksalaiset tulittivat 4. elokuuta Pohjois-Afrikan rannikolla Philippevilleä ja Bônea, minkä jälkeen ne siirtyivät kohti Messinansalmea brittiläisen laivasto-osaston takaa-ajamana. Saksalaiset hiilestivät Messinassa ennen siirtymistä itään. Amiraali Chochepratin johtama osasto A joutui jättämään taakseen konerikkoisen Mirabeaun, jonka suojaksi määrättiin Voltaire ja Condorcet.

Ranska julisti 12. elokuuta sodan Itävalta-Unkarille, jonka laivaston toiminnan estämiseksi Ranskan laivasto keskitettiin Bizerteen. Laivasto siirtyi Maltalle, jonne se saapui 13. elokuuta ja lähti seuraavana päivänä Korfulle. Amiraali Boué de Lapeyrère sai määräyksen sulkea Adrianmeren. Hän sijoitti taistelulaivansa ja kolme torpedovenelaivuetta Otrantoon, ja panssariristeilijät aloittivat partioinnin Albanian rannikolla.

Alukselle asennettiin 9. maaliskuuta 1915 uudet potkurit Maltalla, koska kaksi vasemman puoleista oli vaurioitunut 6. tammikuuta. Kontra-amiraali Lacaze laski 16. tammikuuta lippunsa aluksella, ja kontra-amiraali Serrès nosti omansa sen tilalle 1. laivueen 2. divisioonan komentajana. Loka-marraskuun Bizerten telakat olivat täystyöllistettyjä, joten Voltaire jouduttiin lähettämään Touloniin kunnostettavaksi.

Maaliskuun puolivälissä 1916 alus palasi divisioonansa alusten kanssa Maltalle, missä suoritettiin viikkoa myöhemmin laivaston uudelleen organisointi. Heikon kunnon vuoksi Voltaire jouduttiin pitämään lähinnä Korfun ja Apostolin ankkuripaikkojen suojana.

Alus lähti 7. lokakuuta 1918 Toulonista Mudrosiin, jolloin sen suojana oli torpedoveneet Cognée, Hussard, Trident ja Mortier. Alus pysähtyi 9. lokakuuta Messinassa. Se oli seuraavana päivänä Antikytheran lähistöllä suojanaan torpedoveneet Hova, Touareg, Somali ja Arabe, kun siihen osui kaksi sukellusvene SM UB-8:n laukaisemaa torpedoa. Saamistaan vaurioista huolimatta alus ei kallistunut ja kykeni nostamaan nopeutta. Se saapui aamulla 11. lokakuuta Milokseen, missä päällikkö sai ilmoituksen siirrosta Bizertan telakalle. Laivastoministeri kuitenkin kielsi siirron sukellusveneuhan vuoksi.

Ranskan 1. laivasto lakkautettiin 10. helmikuuta 1920, jolloin Voltaire oli reservissä miehistönään noin 150 miestä. Toulonissa olleista aluksista muodostettiin 20. heinäkuuta 1921 Välimeren-laivue (ransk. Escadre de la Méditerranée). Alus siirrettiin Brestiin, jonne se saapui 20. elokuuta. Alus oli muodostetun 2. taistelulaivadivisioonan lippulaivana. Divisioonan muut alukset olivat Condorcet ja Diderot. Divisioona piti lyhyen harjoituksen, jonka aikana se vieraili Cherbourgissa, Saint Vaast La Houguessa, Douarnenezissä, Lorientissa, Cancalessa ja Quiberonissa.

Alus lähti 16. tammikuuta 1923 torpedoveneiden Algérienin ja Sénégalaisin, sluuppien Oisen ja Ailetten sekä tankkeri Durancen kanssa Brestistä Itämerelle, jossa Liettuan tilanne vaati laivaston läsnäoloa. Kansainliitossa oli sovittu Ranskan vastaavan Memelin alueen valvonnasta. Tilanteen vakiinnuttua osasto palasi Ranskaan mutta vieraili paluumatkalla Kööpenhaminassa 21.–24. helmikuuta. Osasto saapui Brestiin 4. maaliskuuta, minkä jälkeen divisioona keskittyi tykistöharjoituksiin ja laivastovierailuihin Atlantin rannikolla.

Alus osallistui kesäkuun 1925 lopulla Biskajanlahdella laivaston sotaharjoitukseen, jossa olivat mukana myös Välimeren-laivueen alukset. Ranskan presidentti Gaston Doumergue tarkasti sotaharjoitusosaston Cherbourgissa. Marokon uusi kuvernööri nousi 23. lokakuuta Bordeaux’ssa Casablancaan kuljetettavalle Voltairelle.

Tammikuussa 1927 divisioona hajotettiin, jolloin Voltaire palasi Diderotin kanssa Välimerelle. Alukset liitettiin erilaisiin kouluihin, ja ne muodostivat 3. taistelulaivueen vasta perustetussa koulutusosastossa (ransk. Escadre d'Instruction). Alus oli 24. helmikuuta 1929 Saint-Raphaëlissa ilmailunäyttelyssä. Se oli 27. marraskuuta alkaen Brestissä reservin kadettien koululaivana, kunnes se siirrettiin 15. huhtikuuta 1930 reserviin ja poistettiin alusluettelosta 17. maaliskuuta 1937. Alus oli tykistömaalina Quiberoninlahdella, ja se upposi 31. toukokuuta 1938 La Recherchen matalikolle, missä hylky romutettiin maaliskuuhun 1950 mennessä.

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)
• Jordan, John: The 'Semi-Dreadnoughts' of the Danton Class. Conway's Warship, 2013, XXXV. vsk, s. 46-66. Lontoo: Conway Publishing. ISBN 978-1-84486-205-4 (englanniksi)
• Jordan, John & Caresse, Philippe: French Battleships of World War One. Barnsley: Seaforth Publishing, 2017. ISBN 978-1-84832-254-7 (englanniksi)

Viitteet

Danton-luokan taistelulaivat

Condorcet – Danton - Diderot - Mirabeau - Vergniaud - Voltaire

Edeltäjä: Liberté-luokka – Seuraaja: Courbet-luokka