Formula E -kausi 2016–2017

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula E -kausi 2016–2017
Järjestäjä FIA
Järjestyksessä oleva kausi 3.
Kilpailuja 12[1]
Kuljettajia 25
Valmistajia 10
Moottoreiden valmistajat 9
Rengasvalmistaja(t) M Michelin
Kuljettajien mestari Brasilia Lucas di Grassi
Valmistajien mestari Ranska E.dams-Renault
Eniten voittoja Sveitsi Sébastien Buemi (6)
Eniten nopeimpia kierroksia Ruotsi Felix Rosenqvist (2)
Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (2)
Saksa Maro Engel (2)
Ranska Loïc Duval (2)
← 2015–2016 2017–2018 →
Lucas Di Grassi voitti Formula E -sarjan kuljettajien maailmanmestaruuden kaudella 2016–2017

Formula E -kausi 2016-17 oli järjestyksessään kolmas Formula E -sähköautosarjan kausi. Sarjan järjesti kansainvälinen autoliitto FIA, jonka puheenjohtajana toimi Jean Todt.[2] Formula E -sarjan toimitusjohtajana toimi Alejandro Agag.[3]

Kausi alkoi 9. lokakuuta 2016.[4] Sébastien Buemi lähti kauteen hallitsevana kuljettajien maailmanmestarina.[5] E.dams-Renault lähti kauteen hallitsevana valmistajienmestarina voitettuaan toisen peräkkäisen valmistajien mestaruuden.[6]

Lucas di Grassi voitti kuljettajien maailmanmestaruuden ja E.dams-Renault valmistajien maailmanmestaruuden.[7]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden alkua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula E -auton ulkonäkö uudistui kaudella 2016-2017.[8] Autojen uuden mallinen etusiipi toi suurimman ulkonäkö muutoksen luoden autosta aggressiivisemman näköisen.[8] Ennen kauden alkua tallit ja kuljettajat saivat testata autojaan virallisissa testeissä, jotka järjestettiin Donington Parkissa 23-25. elokuuta 2016.

Michelin toi kaudeksi 2016-2017 uuden pehmeämmän kumin omaavan rengastyypin, joka oli suunniteltu lämpenemään nopeammin varsinkin kylmemmissä olosuhteissa.[9] Rengas oli autourheilu historian ensimmäinen rengasseos, jolla pystyy kilpailemaan niin kuivalla kuin myös märällä kelillä.[10]

Kilpailukalenteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2016-17 viisi uutta kaupunkia lisättiin kauden kilpailukalenteriin.[11] Kauden aikana ajetaan yhteensä 12 kilpailua 9 eri kaupungissa.[1] Montreal ja New York järjestivät tuplaosakilpailut.[1] Kauden aikana ilmoitettiin, että Saksan ePrix'iä ei ajettaisi Berliinin katuradalla kuten edellisvuonna vaan kisa ajettaisiin ensimmäisen kauden tapaan Tempelhofin lentoaseman katuradalla.[12] Myös ennen kautta julkaistu Belgian ePrix peruttiin kesken kauden, koska kilpailulle ei löydetty sopivaa tapahtuma- ja rata-aluetta.[13] Belgian kilpailun sijaan Saksan ePrix'n yhteydessä järjestettiin tuplaosakilpailu Montrealin ja New Yorkin tapaan.[13]

Nro. Kilpailu Rata Kilpailupäivä Paalupaikka Nopein kierros Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Hongkong Hongkong, Hongkong Hongkongin katurata 9. lokakuuta 2016 Brasilia Nelson Piquet (1.) Ruotsi Felix Rosenqvist (1.) Sveitsi Sébastien Buemi (1.) Ranska E.dams-Renault (1.) Raportti
2 Marokko Marrakech, Marokko Marrakechin katurata 12. marraskuuta 2016 Ruotsi Felix Rosenqvist (1.) Ranska Loïc Duval (1.) Sveitsi Sébastien Buemi (2.) Ranska E.dams-Renault (2.) Raportti
3 Argentiina Buenos Aires, Argentiina Puerto Maderon katurata 18. helmikuuta 2017 Brasilia Lucas di Grassi (1.) Ruotsi Felix Rosenqvist (2.) Sveitsi Sébastien Buemi (3.) Ranska E.dams-Renault (3.) Raportti
4 Meksiko México, Meksiko Autódromo Hermanos Rodríguez 1. huhtikuuta 2017 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey (1.) Sveitsi Sébastien Buemi (1.) Brasilia Lucas di Grassi (1.) Saksa ABT Schaeffler Audi Sport (1.) Raportti
5 Monaco Monte Carlo, Monaco Circuit de Monaco 13. toukokuuta 2017 Sveitsi Sébastien Buemi (1.) Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (1.) Sveitsi Sébastien Buemi (4.) Ranska E.dams-Renault (4.) Raportti
6 Ranska Pariisi, Ranska Pariisin katurata 20. toukokuuta 2017 Sveitsi Sébastien Buemi (2.) Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (2.) Sveitsi Sébastien Buemi (5.) Ranska E.dams-Renault (5.) Raportti
7 Saksa Berliini, Saksa Tempelhofin lentoaseman katurata[12] 10. kesäkuuta 2017[13] Brasilia Lucas di Grassi (2.) Uusi-Seelanti Mitch Evans (1.) Ruotsi Felix Rosenqvist (1.) Intia Mahindra Racing (1.) Raportti
8 11. kesäkuuta 2017[13] Ruotsi Felix Rosenqvist (2.) Saksa Maro Engel (1.) Sveitsi Sébastien Buemi (6.) Ranska E.dams-Renault (6.)
9 Yhdysvallat New York, Yhdysvallat Brooklynin katurata 15. heinäkuuta 2017 Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn (1.) Saksa Maro Engel (2.) Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (1.) Yhdistynyt kuningaskunta DS Virgin Racing (1.) Raportit
10 16. heinäkuuta 2017 Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (2.) Saksa Daniel Abt (1.) Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (2.) Yhdistynyt kuningaskunta DS Virgin Racing (2.)
11 Kanada Montreal, Kanada Montrealin katurata 29. heinäkuuta 2017 Brasilia Lucas di Grassi (3.) Ranska Loïc Duval (2.) Brasilia Lucas di Grassi (2.) Saksa ABT Schaeffler Audi Sport (2.) Raportit
12 30. heinäkuuta 2017 Ruotsi Felix Rosenqvist (3.) Ranska Nicolas Prost (1.) Ranska Jean-Éric Vergne (1.) Kiina Techeetah (1.)

Tallit ja kuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talli Valmistaja Auton nro Kuljettajat Kilpailut
Ranska Renault e.Dams Spark-Renault[14] 8 Ranska Nicolas Prost[15] Kaikki
9 Sveitsi Sébastien Buemi[15] 1–8, 11–12
Ranska Pierre Gasly[16] 9–10
Saksa ABT Schaeffler Audi Sport Spark-Abt Sportsline 11 Brasilia Lucas di Grassi[15] Kaikki
66 Saksa Daniel Abt[15] Kaikki
Iso-Britannia DS Virgin Racing Spark-Citroën 2 Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird[17] Kaikki
37 Argentiina José María López[17] 1–8, 11–12
Iso-Britannia Alex Lynn[18] 9–10
Yhdysvallat Faraday Future Dragon Racing Spark-Penske 6 Ranska Loïc Duval[19] 1–5, 7–12
Yhdistynyt kuningaskunta Mike Conway[20] 6
7 Belgia Jérôme d’Ambrosio[19] Kaikki
Intia Mahindra Racing Formula E Team Spark-Mahindra 19 Ruotsi Felix Rosenqvist[21] Kaikki
23 Saksa Nick Heidfeld[21] Kaikki
Monaco Venturi Formula E Team Spark-Venturi 4 Ranska Stéphane Sarrazin[22] 1–6
Ranska Tom Dillmann[23] 7–12
5 Saksa Maro Engel[22] 1–5, 7–12
Ranska Tom Dillmann[24] 6
Yhdysvallat MS Amlin Andretti Spark-Andretti 27 Alankomaat Robin Frijns[25] Kaikki
28 Portugali António Félix da Costa[25] Kaikki
Kiina NextEV NIO Spark-NEXTEV[14] 3 Brasilia Nelson Piquet[26] Kaikki
88 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey[26] Kaikki
Kiina Techeetah Spark-Renault 25 Ranska Jean-Eric Vergne[27] Kaikki
33 Kiina Ma Qinghua[27] 1–3
Meksiko Esteban Gutiérrez[28] 4–6
Ranska Stéphane Sarrazin[29] 7–12
Yhdistynyt kuningaskunta Panasonic Jaguar Racing Spark-Jaguar 20 Uusi-Seelanti Mitch Evans[30] Kaikki
47 Yhdistynyt kuningaskunta Adam Carroll[31] Kaikki

Uudet kuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallivaihdokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poistuneet kuljettajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallimuutokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin ePrix

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hongkongin ePrix 2016

Kaikkien aikojen kolmas Formula E -kausi käynnistyi Hongkongista, joka debytoi osakilpailu isäntänä ensimmäistä kertaa sarjan historiassa. Kilpailu ajettiin 9. lokakuuta 2016 Hongkongin katuradalla. Kilpailussa debytoi uusina talleina Jaguar Racing sekä Techeetah. Kolmannen kauden debyytissä paalupaikalle ylsi sarjan entinen maailmanmestari Nelson Piquet Jr..[32] Kilpailussa nopeinta vauhtia piti hallitseva maailmanmestari Sébastien Buemi E.dams-Renault -tallin autolla.[33] Toiseksi sijoittui Lucas di Grassi ja kolmanneksi Nick Heidfeld.[33]

Marokon ePrix

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Marokon ePrix 2016

Kauden toinen osakilpailu ajettiin ensimmäistä kertaa sarjan historian aikana Afrikassa. Marokossa, Marrakechin kaupungissa Circuit International Automobile Moulay El Hassanin radalla ajettava osakilpailu ajettiin 12. marraskuuta 2016. Kilpailuun paalupaikalta lähti vasta toista kilpailuaan sarjassa ajanut Felix Rosenqvist.[34] Rosenqvist saavutti Formula E -uransa ensimmäisen paalupaikansa ajalla 1.21,509.[34] Sébastien Buemi sai aika-ajon jälkeen kilpailuun viiden lähtöruudun rangaistuksen sekä 2 500 euron sakon ajettuaan aika-ajossa alipainoisen palosammuttimen kanssa.[35] Buemi lähti kilpailuun 7. lähtöruudusta.[35] Buemi onnistui kuitenkin nousemaan kilpailun voittoon ja otti näin ollen kauden toisen voittonsa.[36] Toiseksi sijoittui Sam Bird ja kolmanneksi paalupaikalta lähtenyt Felix Rosenqvist.[36] Kilpailua oli seuraamassa paikan päällä 7 000 katsojaa, joiden joukossa muun muassa Grammy-ehdokas Akon.[37]

Visa Vegas eRace

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Visa Vegas eRace 2017

Visa Vegas eRace 2017 oli kaikkien aikojen suurin autosimulaatiokilpailu eSportsin historiassa.[38] Simulaatiokilpailussa Formula E -sarjan suurimmat nimet kohtasivat sarjan faneja täysin virtuaalisessa kilpailussa.[38] Kilpailu käytiin Las Vegasissa, Nevadan osavaltiossa Yhdysvalloissa, The Venetian Hotellissa 7. tammikuuta 2017 Consumer Electronics Show:n yhteydessä, jonka järjesti Consumer Electronics Association.[38] Tapahtuman pääsponsorina toimi luottoyritys Visa.[39] Kymmenellä Formula E -sarjan faneista oli mahdollisuus ottaa tapahtumaan osaa ja yrittää päihittää ammattiautourheilijat.[38] Cloud Sportsin järjestämässä "Road to Vegas" haasteessa valitut kilpailijat käyttivät rFactor 2 peliohjelmaa.[38] Kymmenestä fanista, jotka kilpailivat miljoonan dollarin palkintopotista jopa neljä oli suomalaisia.[40]

Kilpailun voiton itselleen nappasi Bono Huis.[41] Hän saavutti myös kilpailun paalupaikan.[41]

Järjestetystä kilpailusta ei jaettu pisteitä, jotka vaikuttaisivat kuljettajien tai valmistajien maailmanmestaruus tilanteisiin.

Argentiinan ePrix

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Argentiinan ePrix 2017

Formula E -sarjan kauden 2016–2017 kolmas osakilpailu ajettiin Argentiinassa. Kilpailuun paalupaikalta starttasi ensimmäistä kertaa Formula E uransa aikana Lucas di Grassi.[42] Itse kilpailussa tuttuun tapaan voittoon ajoi hallitseva kuljettajien maailmanmestari Sébastien Buemi.[43] Sveitsiläiskuljettaja otti jo kolmannen perättäisen voittonsa sarjassa vankistaen sarjajohtoansa.[43] Toiseksi kilpailussa ajoi Jean-Eric Vergne ennen paalupaikalta lähtenyttä Lucas di Grassia.[43] Di Grassin sijoitus oli hetken aikaa tuomariston tutkittavana kilpailun jälkeen, sillä di Grassi päästettiin varikolta liikkeelle vaarallisesti. Lopulta tuomaristo tyytyi antamaan brasilialaiselle vain 1 500 euron sakon.[43]

Kauden kaikki kolme avausosakilpailua voittanut Buemi johti sarjaa täydellä 75 pisteen potilla. Toisena olevalla di Grassilla oli 46 pistettä ja kolmantena sarjassa olevalla Nicolas Prostilla 36 pistettä.[43]

Pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistelasku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sijoitus  1.   2.   3.   4.   5.   6.   7.   8.   9.   10.  Paalupaikka Nopein kierros
Pisteet 25 18 15 12 10 8 6 4 2 1 3 1
  • Jokainen kuljettaja pudottaa pois yhden kilpailun sijoituksen, mutta tämä sijoitus ei voi olla hylkäys.

Kuljettajien pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja HKG
Hongkong 		MAR
Marokko 		BNA
Argentiina 		MEX
Meksiko 		MON
Monaco 		PAR
Ranska 		BER
Saksa 		NYC
Yhdysvallat 		MTR
Kanada 		Pisteet Piste-ero
kärkeen
1 Brasilia Lucas di Grassi 2 5 3 1 2 Kesk. 2 3 4 5 1 7 181 -
2 Sveitsi Sébastien Buemi 1 1 1 13 1 1 DSQ 1 EX EX DSQ 11 157 +24
3 Ruotsi Felix Rosenqvist 15 3 18 16 † 6 4 1 2 15 2 9 2 127 +54
4 Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird 13 2 Kesk. 3 Kesk. 16 7 7 1 1 5 4 122 +59
5 Ranska Jean-Éric Vergne Kesk. 8 2 2 Kesk. Kesk. 8 6 2 8 2 1 117 +64
6 Ranska Nicolas Prost 4 4 4 5 9 5 5 8 8 6 6 Kesk. 93 +88
7 Saksa Nick Heidfeld 3 9 15 12 3 3 3 10 Kesk. 3 Kesk. 5 88 +93
8 Saksa Daniel Abt Kesk. 6 7 7 7 13 † 6 4 14 † Kesk. 4 6 67 +114
9 Argentiina José María López Kesk. 10 10 6 Kesk. 2 4 5 EX EX Kesk. 3 65 +116
10 Ranska Stéphane Sarrazin 10 12 12 15 15 † 10 11 14 3 12 † 3 8 36 +145
11 Brasilia Nelson Piquet Jr. 11 16 5 9 4 7 12 12 11 16 † 13 16 33 +148
12 Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey 8 7 9 Kesk. 13 † 12 10 9 6 14 15 17 26 +155
13 Alankomaat Robin Frijns 6 11 14 11 12 6 17 18 9 9 8 13 24 +157
14 Uusi-Seelanti Mitch Evans Kesk. 17 13 4 10 9 Kesk. 17 Kesk. Kesk. 7 12 13 +159
15 Ranska Loïc Duval 14 18 6 Kesk. Kesk. EX 15 Kesk. 5 13 † Kesk. 19 † 20 +161
16 Ranska Pierre Gasly                 7 4     18 +163
17 Saksa Maro Engel 9 Kesk. Kesk. Kesk. 5 EX 9 Kesk. Kesk. Kesk. 12 18 16 +165
18 Belgia Jérôme d'Ambrosio 7 13 8 14 Kesk. Kesk. 13 13 Kesk. 10 11 9 13 +168
19 Ranska Tom Dillmann           8 18 15 13 7 10 10 12 +169
20 Portugali António Félix da Costa 5 Kesk. 11 Kesk. 11 Kesk. 16 11 12 15 14 15 10 +171
21 Yhdistynyt kuningaskunta Adam Carroll 12 14 17 8 14 15 14 16 10 11 16 14 5 +176
22 Meksiko Esteban Gutiérrez 10 8 11 5 +176
23 Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn                 Kesk. Kesk.     3 +178
24 Yhdistynyt kuningaskunta Mike Conway           14             3 +178
25 Kiina Ma Qinghua Kesk. 15 16 0 +181
Sija Kuljettaja HKG
Hongkong 		MAR
Marokko 		BNA
Argentiina 		MEX
Meksiko 		MON
Monaco 		PAR
Ranska 		BER
Saksa 		NYC
Yhdysvallat 		MTR
Kanada 		Pisteet Piste-ero
kärkeen

Valmistajien pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Valmistaja Kuljettaja HKG
Hongkong 		MAR
Marokko 		BNA
Argentiina 		MEX
Meksiko 		MON
Monaco 		PAR
Ranska 		BER
Saksa 		NYC
Yhdysvallat 		MTR
Kanada 		Pisteet Piste-ero
kärkeen
1 Ranska E.dams-Renault Ranska Nicolas Prost 4 4 4 5 9 5 5 8 8 6 6 Kesk. 268 -
Sveitsi Sébastien Buemi 1 1 1 13 1 1 DSQ 1 EX EX DSQ 11
Ranska Pierre Gasly                 7 4    
2 Saksa ABT Schaeffler Audi Sport Brasilia Lucas di Grassi 2 5 3 1 2 Kesk. 2 3 4 5 1 7 247 +20
Saksa Daniel Abt Kesk. 6 7 7 7 13 † 6 4 14 † Kesk. 4 6
3 Intia Mahindra Racing Ruotsi Felix Rosenqvist 15 3 18 16 † 6 4 1 2 15 2 9 2 215 +53
Saksa Nick Heidfeld 3 9 15 12 3 3 3 10 Kesk. 3 Kesk. 5
4 Yhdistynyt kuningaskunta DS Virgin Racing Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird 13 2 Kesk. 3 Kesk. 16 7 7 1 1 5 4 190 +78
Argentiina José María López Kesk. 10 10 6 Kesk. 2 4 5 EX EX Kesk. 3
Yhdistynyt kuningaskunta Alex Lynn                 Kesk. Kesk.    
5 Kiina Techeetah Ranska Jean-Eric Vergne Kesk. 8 2 2 Kesk. Kesk. 8 6 2 8 2 1 156 +112
Kiina Ma Qinghua Kesk. 15 16
Meksiko Esteban Gutiérrez 10 8 11
Ranska Stéphane Sarrazin 11 14 3 12 † 3 8
6 Kiina NextEV NIO Brasilia Nelson Piquet 11 16 5 9 4 7 12 12 11 16 † 13 16 59 +209
Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey 8 7 9 Kesk. 13 † 12 10 9 6 14 15 17
7 Yhdysvallat Andretti Formula E Alankomaat Robin Frijns 6 11 14 11 12 6 17 18 9 9 8 13 34 +234
Portugali António Félix da Costa 5 Kesk. 11 Kesk. 11 Kesk. 16 11 12 15 14 15
8 Yhdysvallat Faraday Future Dragon Racing Ranska Loïc Duval 14 18 6 Kesk. Kesk. EX 15 Kesk. 5 13 † Kesk. 19 † 33 +235
Yhdistynyt kuningaskunta Mike Conway           14            
Belgia Jérôme d'Ambrosio 7 13 8 14 Kesk. Kesk. 13 13 Kesk. 10 11 9
9 Monaco Venturi Ranska Stéphane Sarrazin 10 12 12 15 15 † 10 30 +238
Saksa Maro Engel 9 Kesk. Kesk. Kesk. 5 EX 9 Kesk. Kesk. Kesk. 12 18
Ranska Tom Dillmann           8 18 15 13 7 10 10
10 Yhdistynyt kuningaskunta Jaguar Racing Yhdistynyt kuningaskunta Adam Carroll 12 14 17 8 14 15 14 16 10 11 16 14 27 +241
Uusi-Seelanti Mitch Evans Kesk. 17 13 4 10 9 Kesk. 17 Kesk. Kesk. 7 12
Sija Valmistaja Auto HKG
Hongkong 		MAR
Marokko 		BNA
Argentiina 		MEX
Meksiko 		MON
Monaco 		PAR
Ranska 		BER
Saksa 		NYC
Yhdysvallat 		MTR
Kanada 		Pisteet Piste-ero
kärkeen

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d FIA releases revised season three calendar FIAFormulaE. 28.9.2016. Viitattu 23.11.2016.
  2. ↑ JEAN TODT FIA PRESIDENT (SINCE 2009) FIA. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Sam Smith: Alejandro Agag: In the corridors of power – Part 1 Motorsport.com. 3.10.2015. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Calendar FIAFormulaE. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Buemi wins title after spectacular finale FIAFormulaE. 3.7.2016. Viitattu 1.9.2016.
  6. ↑ Renault e.dams wins second FIA Formula E championship title, Sébastien Buemi crowned drivers’ champion 3.7.2016. Renault.e.Dams. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Vergne victorious, Di Grassi wins title FIAFormulaE. 30.7.2017. Viitattu 8.9.2017.
  8. ↑ a b Bold new look for Formula E car FIAFormulaE. 28.7.2016. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Five things we learned at the first test FIAFormulaE. 29.8.2016. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Michelin Pilot Sport EV2 tyre awarded for innovation FIAFormulaE. 15.12.2016. Viitattu 16.12.2016.
  11. ↑ From Hong Kong to New York FIAFormulaE. 2.7.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  12. ↑ a b Berlin ePrix reverts to Tempelhof Airport FIAFormulaE. 10.2.2017. Viitattu 24.2.2017.
  13. ↑ a b c d All-new track as Berlin double header replaces Brussels ePrix FIAFormulaE. 9.3.2017. Viitattu 12.3.2017.
  14. ↑ a b Gary Watkins: Formula E targeting races without car changes by 2018/19 season 26.3.2015. Autosport.com. Viitattu 5.4.2015. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d Antonia Grzelak: ABT AND RENAULT CONFIRM DRIVERS: THE LAW OF CONTINUITY e-racing.net. 21.5.2016. Viitattu 24.11.2016.
  16. ↑ Smith, Sam: Gasly confirmed as Buemi's New York ePrix replacement motorsport.com. 10.07.2017. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Jamie Klein: DS Virgin confirms single-motor set-up for season three Motorsport.com. 2.9.2016. Viitattu 24.11.2016.
  18. ↑ Smith, Sam: DS Virgin confirms Lynn for New York Formula E debut motorsport.com. 28.06.2017. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
  19. ↑ a b Tim Biesbrouck: Dragon Racing retains Formula E drivers Electricautosport.com. 1.7.2016. Arkistoitu 8.7.2016. Viitattu 24.11.2016.
  20. ↑ Smith, Sam: Conway to replace Duval for Paris ePrix motorsport.com. 18.04.2017. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
  21. ↑ a b c Rosenqvist and Heidfeld confirmed at Mahindra FIAFormulaE. 22.8.2016. Viitattu 24.11.2016.
  22. ↑ a b c Venturi confirm season three line up overtakemotorsport.com. 8.8.2016. Viitattu 24.11.2016.
  23. ↑ Dupuis, Jacques-Armand: Fe - Tom Dillmann remplace Sarrazin chez Venturi autohebdo.fr. 03.06.2017. AUTOHebdo. Arkistoitu 6.6.2017. Viitattu 22.8.2017. (ranskaksi)
  24. ↑ a b 5 things to watch in the Qatar Airways Paris ePrix FIAFormulaE.com. 19.5.2017. Viitattu 20.5.2017.
  25. ↑ a b c Andretti confirms Felix da Costa for season three Motorsport.com. 10.8.2016. Viitattu 24.11.2016.
  26. ↑ a b Chris Stevens: NextEV confirm drivers and unveil car Formulaspy.com. 23.8.2016. Viitattu 24.11.2016.[vanhentunut linkki]
  27. ↑ a b c Jack Leslie: Jean-Eric Vergne and Ma Qing Hua confirmed at Techeetah Grandprixtimes. 7.7.2016. Viitattu 24.11.2016.
  28. ↑ a b c Esteban Gutierrez joins TECHEETAH Formula E Team FIAFormulaE. 20.3.2017. Viitattu 21.3.2017.
  29. ↑ Mitchell, Scott: Sarrazin joins Techeetah from Venturi, replaces Gutierrez motorsport.com. 03.06.2017. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
  30. ↑ a b Sam Smith: Evans to partner Carroll at Jaguar Motorsport.com. 2.9.2016. Viitattu 8.9.2016. (englanniksi)
  31. ↑ a b Sam Smith: Jaguar signs Carroll as Lynn, Tincknell, Evans vie for second seat Motorsport.com. 19.8.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Piquet takes pole in Hong Kong FormulaE. 9.10.2016. Viitattu 5.11.2016.
  33. ↑ a b Buemi holds on in Hong Kong FormulaE. 9.10.2016. Viitattu 5.11.2016.
  34. ↑ a b Maiden pole for Rosenqvist FormulaE. 12.11.2016. Viitattu 12.11.2016.
  35. ↑ a b Five-place grid drop for Buemi FIAFormulaE. 12.11.2016. Viitattu 12.11.2016.
  36. ↑ a b Sam Smith: Marrakesh ePrix: Buemi fights back to take second win Motorsport.com. 12.11.2016. Viitattu 12.11.2016.
  37. ↑ Buemi magnificent in Marrakesh FIAFormulaE. 12.11.2016. Viitattu 13.11.2016.
  38. ↑ a b c d e THE BIGGEST SIM RACE OF ALL TIME FIAFormulaE. Arkistoitu 28.12.2016. Viitattu 6.1.2017.
  39. ↑ The eRace FIAFormulaE. Arkistoitu 29.12.2016. Viitattu 28.12.2016.
  40. ↑ Sim stars paired with Formula E teams for Visa Vegas eRace FIAFormulaE. 8.12.2016. Viitattu 28.12.2016.
  41. ↑ a b Bono Huis wins $200,000 in Visa Vegas eRace FIAFormulaE. 7.1.2017. Viitattu 8.1.2017.
  42. ↑ Di Grassi on pole in Buenos Aires FIAFormulaE. 18.2.2017. Viitattu 23.2.2017.
  43. ↑ a b c d e Sähköformuloissa vain yksi hallitsija – entinen F1-kuljettaja ajoi jälleen voittoon SuomiF1.com. 19.2.2017. Viitattu 23.2.2017.
Formula E -kaudet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_E_-kausi_2016–2017&oldid=22054195”