Fabian Steinheil
| Fabian Steinheil | |
|---|---|
| Suomen kenraalikuvernööri | |
| Edeltäjä | Gustaf Mauritz Armfelt (vt.) |
| Seuraaja | Arseni Zakrevski |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti |
| Kuollut | 23. helmikuuta 1831 (68 vuotta) Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
Fabian Gotthard von Steinheil (ven. Фаддей Фёдорович Штейнгель, Faddei Fjodorovitš Šteingel, 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti – 23. helmikuuta 1831 Helsinki) oli venäläinen kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824.[1]
Steinheil syntyi baltiansaksalaiseen perheeseen Venäjän keisarikunnan Viron kuvernementissa ja hänestä tuli keisarikunnan armeijan luutnantti 1782. Hän otti osaa Kustaa III:n sotaan Suomessa 1788–1790 ja johti linnoitustöitä Vanhassa Suomessa 1791–1792, minkä jälkeen hän kartoitti Vanhan Suomen aluetta. Tuolloin hänen johdollaan vuosina 1798–1804 valmistui koko silloisen Viipurin läänin käsittänyt tarkka topografinen kartasto mittakaavassa 1:42 000. Se tunnetaan nimellä Aflidne Excellencen grefve Steinheils Karta öfver Wiborgs län 1805. Kartastoa ei painettu. Sen alkuperäiskappale on nykyisin Venäjän Sotahistoriallisessa arkistossa Moskovassa. Tämän suurtyön lisäksi Steinheilin johdolla laadittiin suuri määrä muita karttoja sekä linnoituspiirustuksia alueelta.[2]
Steinheil ylennettiin kenraalimajuriksi 1789, ja hän otti osaa taisteluihin Puolassa 1805 sekä Puolassa ja Preussissa 1806–1807. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1807. Suomen sodassa 1809 hän komensi venäläisjoukkoja Ahvenanmaalla[3].
Steinheil nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi 1810. Tehtävässään oli pidetty, ja sai 1812 kreivin arvon Suomen ritarihuoneessa. Vuonna 1813 hän otti osaa sotaan Napoleonia vastaan Kuurinmaalla ja Liivinmaalla. Steinheil ylennettiin jalkaväenkenraaliksi 1819. Kenraalikuvernööriksi nimitetyn Gustaf Mauritz Armfeltin kuoltua Steinheil palasi kenraalikuveröörin virkaan ja toimi siinä maaliskuuhun 1824, jolloin hän erosi eräissä vankiloissa sattuneiden levottomuuksien takia. [3]
Steinheil omisti Saarelan kartanon Viipurin pitäjässä[4] ja Meilahden kartanon Helsingissä. Viimeksi mainitussa hän kuoli 1831. Helsingin keskustan Fabianinkatu on nimetty hänen muistokseen.[5]
Steinheil adoptoi vuonna 1824 aatelissukuunsa vävynsä, kenraaliluutnantti Alexander Stewen-Steinheilin.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Steinheil, Fabian Gotthard. Teoksessa Suomen kansallisbiografia. 3, Forsblom-Hirn. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-441-X
- Kristiina Kalleinen: Steinheil, Fabian (1762–1831) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Strang, Jan: Venäjän Suomi-kuva – Venäjä Suomen kartoittajana 1710–1942. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2014. ISBN 978-951-98135-1-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuollut Helsingissä, Fabian Steinheil. Turun Wiikko-Sanomat, 26.03.1831, nro 12, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.07.2015.
- ↑ Strang, 2014. s. 70–74.
- ↑ a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 480–481, art. Steinheil, Fabian. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Meurman, Otto-I: Viipurin pitäjän historia III. Kartanot., s. 369. Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry & Viipurin pitäjäsäätiö, 1985.
- ↑ Terho, Olavi (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 95–96. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Stewen-Steinheil, Alexander Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006– (Viitattu 26.4.2020)
| Edeltäjä: Gustaf Mauritz Armfelt vt. |
Suomen kenraalikuvernööri 1810-1828 |
Seuraaja: Arseni Zakrevski |
| ||||||||||||
| ||||||||||||||