Fridtjof Nansen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fridtjof Nansen
Nansen vuonna 1896.
Nansen vuonna 1896.
Henkilötiedot
Koko nimi Fridtjof Wedel-Jarlsberg Nansen
Syntynyt10. lokakuuta 1861
Oslo, Norja
Kuollut13. toukokuuta 1930 (68 vuotta)
Lysaker, Norja
Kansalaisuus Norja
Arvonimiprofessori
Koulutus ja ura
Tutkimusalue eläintiede ja oseanografia
Palkinnot Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1922)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Fridtjof Wedel-Jarlsberg Nansen (10. lokakuuta 1861 Oslo – 13. toukokuuta 1930 Lysaker) oli norjalainen naparetkeilijä, tutkimusmatkailija, diplomaatti ja tieteilijä. Hän ylitti ensimmäisenä ihmisenä Grönlannin vuonna 1888 ja yritti Pohjoisnavalle siinä kuitenkaan onnistumatta vuosina 1893–1896. Naparetkeilijän uransa jälkeen Nansen toimi muun muassa Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettuna. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922.

Ensimmäinen Grönlannin ylitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Nansenin hiihto Grönlannin halki

Nansen teki ensimmäisen matkansa Grönlannin vesille vuonna 1882. Hän innostui yrittämään Grönlannin ylitystä vuonna 1883, kuultuaan Nordenskiöldin löytöretkestä samana vuonna.[1] Nansenin suunnitelmana oli ylittää saari idästä länteen. Suunnitelma vaati navigointia välttämättömien tarvikkeiden tuomiseksi jäitse laivalta itärannikolla. Vuonna 1888 Nansen teki matkan Grönlannin halki hiihtäen Otto Sverdrupin, Samuel Balton, Oluf Dietrichsonin, Ole Nilsen Ravnan ja Kristian Kristiansenin kanssa.

He saapuivat Grönlannin itärannikolle Jason-laivalla Islannista 5. kesäkuuta 1888. 17. kesäkuuta retkikunta siirtyi kahteen veneeseen 35 mailia Sernilik-vuonosta löytääkseen sopivan maihinnousupaikan. Sopivan alueen löydyttyä miehet olivat soutaneet arviolta 150 mailia itärannikkoa ylös pohjoiseen aina 10. elokuuta saakka.[2] Ylitys hiihtämällä kesti 41 päivää, päättyen Godhamin vuonon lähelle länsirannikolla.[3]

Fram-laivan löytöretki Pohjoisnavalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nansen ja Fram.
Pääartikkeli: Framin retkikunta Jäämerelle

Nansen johti vuonna 1893 retkikuntaa, jonka tavoitteena oli päästä Pohjoisnavalle ajelehtimalla merivirtojen mukana Pohjoisen jäämeren yli. Tähän tehtävään suunniteltiin jään puristuksen kestävä laiva Fram. Mukaan otettiin myös rekien vetämiseen tarkoitettuja koiria siltä varalta, että laiva ajautuisi sivuun pohjoisnavalta. Syksyllä meri jäätyi, ja miehet jännittivät kestäisikö heidän laivansa jäiden puserruksen. Fram kesti ahtojäiden puristuksen. Kun parin vuoden päästä helmikuussa 1895 kävi selväksi ettei Fram saavuttaisi pohjoisnapaa, Nansen lähti Johansenin kanssa rekiretkelle kohti pohjoisnapaa. Koirat vetivät rekiä, ja mukana oli myös kajakkeja avovesirailojen ylitystä varten. Jääröykkiöt hidastivat matkantekoa, joka hidastui myös vastaan puskevan jäänalaisen merivirran takia. Niinpä Nansen päätti kääntyä huhtikuussa 1895 takaisin leveyspiiriltä 86° 14′ N. Vielä vaikeammalla paluumatkalla iski ruokapula, ja miehet söivät vetokoiriaan. Nansen onnistui löytämään talvehtimispaikan Frans Joosefin maasta, jonne miehet rakensivat talvimajan. Miehet ampuivat hylkeitä ja jääkarhuja ravinnoksi ja rasvatuikun polttoaineeksi. Napayö kului pääosin majassa oleskellen. Tällä välin Fram oli vapautunut jäistä ja purjehtinut kotiin. Kun kevät koitti, Nansen ja Johansen alkoivat matkata rekien ja kajakkien kanssa kohti Frans Joosefin maan eteläosaa, missä törmäsivät ihmisiin, jotka kuljettivat heidät kotiin.

Akateeminen ura ja tieteelliset työt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansen oli Kuninkaallisen Fredrikin yliopiston (nykyinen Oslon yliopisto) eläintieteen ja oseanografian professori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1888.

Poliittinen ja diplomaattinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainliiton myöntämä Nansen-passi.

Nansen oli Norjan suurlähettiläs Lontoossa 1906–1908 ja Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu eli pakolaiskomissaari, missä tehtävässä hän loi pakolaisille niin sanotun Nansen-passin. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1922.[4] Hänen mukaansa nimettiin 1930 perustettu Kansainliiton Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto.

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boeing 737, jonka pyrstöön on maalattu Nansenin kuva.

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Nansenin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[5] Nansenin kuva on ollut aiemmin myös yhtiön Boeing 737-300 -koneen pyrstössä.[6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nansen, Fridtjof: Hiihtäen poikki Grönlannin. (Karavaanisarja 2. Lyhennetty nuorisopainos. - Kuvitus on suurimmaksi osaksi tekijän omaa käsialaa tai hänen luonnostensa mukaan tehtyjä piirroksia) Suomentanut T. J. Kivilahti. Helsinki: WSOY, 1962.
  • Nansen, Fridtjof: Suksilla poikki Grönlannin: Kertomus norjalaisen Grönlannin-retkikunnan matkasta 1888–89. (På ski over Grønland, 1888) Suomentanut Teuvo Pakkala. Varustettu 164 kuvalla ja kartoilla. Helsinki: Otava, 1896. Suomennos verkossa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mowat, Farley: The Polar Passion – The Quest for the North Pole. Toronto: McClelland and Stewart Ltd, 1967.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mowat, Farley 1967, s. 199.
  2. ↑ Mowat, Farley 1967, s. 205.
  3. ↑ Mowat, Farley 1967, s. 222.
  4. ↑ Fridjof Nansen - Nobel Peace Prize Winner 1922 Nobel Prize Laureates. University of Oslo. Arkistoitu 5.12.2019. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ LN-DYF Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 13.2.2018. (englanniksi)
  6. ↑ EY-545 Somon Air Boeing 737-3K2 Planespotters.net. Viitattu 13.2.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fridtjof_Nansen&oldid=22448836”