Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa

Gregoriaanisen kalenterin ja todellisen vuodenajan suhde esitettynä kesäpäivänseisauksen ajankohdan sijoittumisena 1800–2200-luvuilla

Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa on 366-päiväinen karkausvuosi, jonka helmikuuhun on lisätty 29. päivä eli karkauspäivä, kun normaalisti helmikuussa on 28 ja vuodessa 365 päivää. Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja.

Karkauspäivää vietetään neljällä jaollisina vuosina, paitsi sadalla jaollisina vuosina vain, jos vuosi on myös neljälläsadalla jaollinen. Karkauspäivä lisätään, koska Maa kiertää oman akselinsa ympäri noin 365,2422 kertaa sinä aikana, kun se kiertää yhden kerran Auringon ympäri. Toisin sanoen Maan kierto Auringon ympäri kestää noin 365 päivää, viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia, jolloin 365-päiväiset kalenterivuodet eivät aivan vastaa maan kiertoaikaa.

Juliaanisessa kalenterissa karkausvuosi on poikkeuksetta joka neljäs vuosi, vuosiluvun ollessa jaollinen neljällä. Gregoriaanisessa kalenterissa tästä on se poikkeus, että täydet vuosisadat (eli sadalla jaolliset vuodet) eivät ole karkausvuosia muulloin kuin joka 400. vuosi (eli vuodet, jotka ovat jaollisia 400:lla). Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta 1600 ja 2000 olivat.

Karkauspäivän ajankohta

Ennen vuoden 46 eaa. Roomassa käytettiin kalenteria, jossa käytettiin karkauspäivän sijasta kokonaista karkauskuukautta, joka sijoitettiin vuoden loppuun. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli maaliskuu ja viimeinen helmikuu, paitsi karkausvuosina. Karkausvuosina helmikuu katkaistiin 23-päiväiseksi ja karkauskuukausi lisättiin sen jälkeen. Kun Julius Caesar määräsi voimaan tulevaksi juliaanisen kalenterin, joka oli karkauspäivien määrää lukuun ottamatta sama kuin gregoriaaninen, hän määräsi, että karkauspäivää vietettäisiin joka neljäs vuosi ja se sijoitettaisiin samaan kohtaan kuin aikaisemmin karkauskuukausi, helmikuun 24. päiväksi. Roomalaisessa päiväyskäytännössä siitä käytettiin nimitystä bis sextus ante kalendas martias eli "uudestaan kuudes päivä ennen maaliskuun kalendae-päivää (maaliskuun 1. päivää)". Tästä ovat peräisin karkausvuoden ja -päivän nimitykset eräissä nykyisissäkin kielissä, esimerkiksi ranskaksi karkausvuosi on année bissextile.

Karkauspäivänä pidetään Euroopassa yleisesti helmikuun 29. päivää, vaikka Julius Caesarin määräyksen mukaan karkauspäivä onkin karkausvuosien helmikuun 24., ei 29. päivä. Karkauspäivä vain lisätään helmikuuhun. Luonnollinen ajatus on, että päivä on 29. helmikuuta, jonka numeroista päivää ei helmikuussa karkauspäivättöminä vuosina olekaan. Ruotsissa ja Suomessa kuitenkin noudatettiin 1990-luvulle asti Julius Caesarin määräyksen mukaista käytäntöä, jossa almanakkoihin karkauspäivä merkittiin helmikuun 24. päiväksi. Tämän jälkeen helmikuun lopussa olevat nimipäivät siirtyivät karkausvuosina seuraavaan päivään; esimerkiksi Matin päivä oli muutoin 24. helmikuuta, mutta karkausvuosina 25. helmikuuta. Suomessa karkauspäivä päätettiin siirtää helmikuun 29. päiväksi vuonna 1998. Karkauspäivä oli perinteisellä paikallaan 24. helmikuuta ensimmäisestä Ruotsin kalenterista vuodesta 1608 alkaen. Ruotsi päätti 1990-luvun puolivälissä siirtää karkauspäivän helmikuun 29:ksi päiväksi, ja Suomi teki samoin vuonna 1998. Siten karkauspäivä oli molemmissa maissa ensi kertaa 29. helmikuuta vuonna 2000.

Sillä seikalla, että karkauspäiväksi aikaisemmin katsottiin 24. (eikä 29.) päivä helmikuuta, ei ainakaan Suomessa ollut muuta merkitystä kuin nimipäivien siirtyminen. Esimerkiksi säädettyjä määräaikoja laskettaessa se ei vaikuttanut, vaan täysinä kuukausina tai vuosina säädettyjen määräaikojen katsottiin aina (myös karkausvuoden helmikuun lopulla), päättyvän yhtä monentena kuukauden päivänä kuin alkoivatkin (tai jos kuukaudessa ei ollut vastaavaa päivää, sen viimeisenä päivänä). Samoin Kalevalan päivä oli karkausvuosinakin 28. helmikuuta. Tämä aiheutti sen, että karkausvuosina Kalevalan päivä oli eri nimipäivänä kuin muina vuosina.

Tulevia karkausvuosia: 2028, 2032, 2036, 2040.

Sanan alkuperä

Kustaa Vilkunan mukaan karkauspäivä-sana perustuu mahdollisesti karata-sanan vanhaan merkitykseen "hypätä". Kun merkkitikkua puukalenterissa muulloin siirrettiin seuraavaan päivään, karkauspäivänä sitä vain hyppäytettiin sormilla paikallaan.

Perinne

Vaikka nykyään hieman erikoiselta kuulostaakin, oli kosiva nainen entisaikaan vieras ajatus. Vanhanaikaisen perinteen mukaan karkauspäivänä nainenkin "sai" kosia miestä, ja kosinnasta kieltäytyvän miehen piti vastineeksi ostaa hamekangas kosineelle naiselle. Muun muassa presidentti Kekkonen sai leskeksi jäätyään useita kosintakirjeitä ja vastasi kohteliaasti hamekankaan kera kieltävästi jokaiseen kosintaan.

Katso myös

• Karkaussekunti

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karkausvuosi länsimaisessa ajanlaskussa Wikimedia Commonsissa