Kasvutekijä (kasvitiede)

Tämä artikkeli käsittelee kasvutekijöitä kasvitieteen näkökulmasta. Muita merkityksiä kasvutekijälle voi hakea täsmennyssivulta Kasvutekijä.

Kasvutekijä on sellainen fysikaalinen ja kemiallinen tekijä, joka vaikuttaa kasvien kasvuun ja satoon. Kasvutekijöitä ovat esimerkiksi ravinteet, happamuus, kosteus, valo, ilma, lämpötila, hiilidioksidi ja vesi.

Ympäristön jokin fysikaalinen tai kemiallinen kasvutekijä, ominaisuus on optimaalinen, kun eliö kasvaa ja lisääntyy siinä parhaiten.

Kasvutekijöitä

Valo: Kaikki lehtivihreälliset kasvit käyttävät energialähteenään valoa.
Lämpö: Lämpö on tärkeimpiä kasvutekijöitä. Kun lämpöä ei ole tarpeeksi, ei kasvit pysty kasvamaan.
Ilma: Kaikki kasvit eivät kuitenkaan tarvitse typpeä lannoitteesta, vaan sitovat sitä ilmakehästä symbioottisten juuristobakteerien avulla. Sellaisia ovat muun muassa apilat, herne ja leppä. Tällaisten kasvien yletön typpilannoitus voi olla niille jopa vahingollista.
Hiilidioksidi. Orgaanisten aineiden sisältämä hiili on peräisin ilmakehästä, jonka hiilidioksidi on elintärkeä fotosynteesissä.
Kivennäisaineet: Kivennäisaineista tärkeimpiä on muun muassa fosfori.
Vesi: Solujen elintoiminnot perustuvat vesiliuoksessa tapahtuviin reaktioihin.
Happamuus: Eliöt vaativat kasvaakseen tietyn happamuustason. useimmat eliöt viihtyvät parhaiten neutraalissa (pH7) ympäristössä.

Haapanen A., Mikkola P., Tenovuo R.: Luonto ja luonnonsuojelu. Otava. 1977, s. 352. ISBN 951-1-04400-1.

Valste J. ym.: Biologia: Toimiva eliömaailma; Perinnöllisyys ja evoluutio. Wsoy. 1997, s. 119-126. ISBN 951-0-19135-3.