Keskiselänne
Keskiselänne on valtamerissä mannerlaattojen saumoja pitkin kulkeva valtava merenalainen vuorimainen ketju. Keskiselänne näyttää tarkemmassa kuvassa samansuuntaisten vuorijonojen ryhmältä, jossa on sivuttaisia halkeamia eli transformisiirroksia, joiden kautta selänteen syvät vesimassat voivat kulkea sen läpi.[1]
Keskiselänne on ympäröivää merenpohjaa noin 2 000 metriä korkeampi ja noin 1 500 kilometriä leveä. Mutkitteleva keskiselänne on yhteispituudeltaan noin 65 000 kilometriä. Keskiselänne kattaa maapallon pinta-alasta noin 22 prosenttia, ja se on maapallon laajin yhtenäinen geologinen muodostuma.[1]
Korkeimmat huiput keskiselänteissä nousevat merenpinnan yläpuolelle saariksi, kuten Islanti ja Azorit Atlantilla.[1] Vuorijonojen välissä oleva keskisyvennys nousee maan pinnalle ainoastaan Islannissa.
Selänteeseen liittyvissä halkeamavyöhykkeissä syntyy uutta merenpohjaa, sillä juuri siellä mannerlaatat pyrkivät etääntymään toisistaan. Atlantin keskiselänteessä uutta maankuorta syntyy muutaman sentin vuosivauhtia merenalaisten tulivuorenpurkausten jälkeen jäähtyvästä laavasta. Leveimmillään selänne on siellä, missä laatat ovat aktiivisimmillaan. Selänteen keskellä oleva kiviaines on uusinta, laidoilla oleva vanhempaa.[1]
Ensimmäinen havaittu keskiselänne, Atlantin keskiselänne, löydettiin 1800-luvun lopulla, mutta sitä tutkittiin tarkemmin vasta 1950-luvulla. Sen kartoitus edesauttoi mannerliikuntoteorian hyväksymistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti: Meret: maapallon siniset kasvot, s. 23–24. Ursa, 2014. ISBN 978-952-5985-20-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keskiselänne Wikimedia Commonsissa