Kim Hirschovits
| Kim Hirschovits | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. toukokuuta 1982 Helsinki |
| Kansalaisuus |
|
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Kimi, Hirso[1] |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 89 kg |
| Pelinumero | 44 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2001–2016 |
| Seurat |
HIFK (SML) Jokerit (SML) Timrå IK (SEL) Torpedo Nižni Novgorod (KHL) Luleå HF (SEL) Dinamo Minsk (KHL) Espoo Blues (SML) Oulun Kärpät (SML) Espoo United (Mestis) |
| NHL-varaus |
194. varaus, 2002 New York Rangers |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| U20 MM-kilpailut | |||
| Kanada 2003 | jääkiekko | ||
Kim Michael Hirschovits-Gerz[2] (s. 9. toukokuuta 1982 Helsinki) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, joka edusti ammattilaisurallaan vuosina 2001–2016 muun muassa HIFK:ta, Jokereita ja Espoon Bluesia. Hän pelasi muutaman kauden myös ulkomailla.[3] Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä.
Nykyään Hirschovits toimii Kiekko-Espoon urheilutoimenjohtajana.lähde?
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirschovits aloitti uransa Espoossa pelaten aluksi Jäähongassa.[4] Hän siirtyi myöhemmin Jäähongasta HIFK:n junioreihin, jossa pelasikin suurimman osan juniorivuosistaan. Kaudella 2001–2002 hän teki debyyttinsä edustusjoukkueessa. Otteluita liigaringissä kertyi tuolla kaudella 45 ja tehopisteitä 16. HIFK:n kannattajille muodostui suuret odotukset Hirschovitsia kohtaan, mutta teholukemat eivät juurikaan parantuneet kolmen seuraavan kauden aikana. Läpimurtonsa Hirschovits teki kaudella 2005–2006, jolloin HIFK:n valmentajaksi saapui kanadalainen Doug Shedden. Vielä alkukaudella ei Hirschovitsin kohdalla nähty liiemmin merkkejä paremmasta, mutta joulun 2005 tienoilla Hirschovitsin pelaaminen parani ja täten peliaika lisääntyi. Hän pääsi myös pelaamaan HIFK:n ykkösylivoimaan viivamiehen paikalle. Kauden saldoksi muodostui silloinen hänen yhden kauden ennätyksensä, 40. Erittäin suuri vaikutus Hirschovitsin läpimurrossa oli valmentaja Sheddenillä. Kanadalainen kuvasi hänen ja Hirschovitsin pelaaja-valmentaja-suhdetta sanalla "special" [5].
HIFK:n ja pelaajan välillä kaikki ei ollut kuitenkaan hyvin. Pelin ulkopuolisten seikkojen vuoksi Hirschovits oli päättänyt jo vuoden 2006 alkupuolella jättää kasvattajaseuransa.[5] Uutta seuraa alettiin etsiä, ja kun Shedden päätti siirtyä Jokereihin, liittyi myös Hirschovits Jokereihin kaksivuotisella sopimuksella.
Jokerit-aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokereissa Hirschovitsin oli määrä toimia kakkoskeskushyökkääjänä, mutta Tommi Santalan siirryttyä NHL:ään, sai Hirschovits hänen paikkansa. Hirschovits muodosti Petri Variksen ja Jani Ritan kanssa vahvan hyökkäysketjun, jossa kaikki kolme pelaajaa onnistuivat yli odotusten.
Yksi kauden mielenkiintoisimpia hetkiä oli heti runkosarjan avauskierroksella ottelussa HIFK-Jokerit 14. syyskuuta 2006, kun Hirschovits oli näkyvässä roolissa kaatamassa vanhaa seuraansa kahdella maalillaan. Hirschovits valittiin syyskuun kuukauden pelaajaksi. Toinen mieleen painuva ottelu oli Jokerit–KalPa 9.1.2007, jolloin mies keräsi peräti kuusi maalisyöttöä. Se oli hänen henkilökohtainen ja Jokereiden seurahistorian yhden ottelun ennätys. Myös Hirschovitsin yhden kauden piste-ennätys rikkoontui reilusti tehoilla 19+40=59, joka oli koko liigan neljänneksi korkein lukema. Pudotuspeleissä Jokerit eteni finaaleihin asti Kärppiä vastaan. Kuitenkin play offseissa ja etenkin loppuotteluissa helsinkiläisjoukkueen ykkösketju Hirschovits mukaan lukien pelasi alle odotusten. Kärpät vei mestaruuden otteluvoitoin 3–0.
Toinen kausi Jokereissa ei ollut yhtä hyvä, eikä myös viime kauden ketjukavereidenkaan. Runkosarjassa mies pystyi silti tyydyttävään pistetahtiin. Kuitenkin pudotuspelit olivat suuri pettymys. Silloin Hirschovits ei aina mahtunut edes kokoonpanoon, ja seitsemässä pelatussa ottelussa pistetilille kertyi ainoastaan tehot 0+2=2. Ottelussa Jokerit–Blues 1.3.2008 Kim Hirschovits löi kaksin käsin mailalla yksin läpi menevää Oskar Osalaa vasempaan käteen. SM-liigan kurinpitoryhmä antoi Hirschovitsille rangaistukseksi kuusi ottelua pelikieltoa.[6]
2008–2013
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden 2007–2008 jälkeen Hirschovits palasi HIFK:hon 2-vuotisella sopimuksella.[7]
Kaudella 2008–2009 Hirschovits voitti SM-liigan runkosarjan pistepörssin tehopisteillä 18+48=66.[8]
Kaudella 2009–2010 Hirschovits pelasi odotettua vaisummin runkosarjassa, mutta teki kuitenkin 44 (18+26) tehopistettä ollen HIFK:n paras pistemies. Pudotuspeleissä Hirschovits oli myös IFK:n paras pistemies kun hän tehoili 9 (3+6) pistettä 6 ottelussa.[9]
Kaudeksi 2010–2011 Hirschovits siirtyi Elitserien-seura Timrå IK:hon kahden vuoden sopimuksella.[10]
Keväällä 2011 Hirschovits siirtyi kaksivuotisella sopimuksella takaisin HIFK:n riveihin.[11] Hän pelasi kauden 2011–2012 aikana myös 500. ottelunsa SM-liigassa.[12]
Tammikuussa 2012 hänen sopimuksensa HIFK:ssa purettiin.[13] Pian tämän jälkeen hän siirtyi Venäjälle KHL:n Torpedo Nižni Novgorodin riveihin.[14] Nižni Novgorodissä hän teki viisi pistettä 12 ottelussa sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Seuraavaksi kaudeksi Hirschovits teki sopimuksen Elitserienin Luleå HF:n kanssa,[15] jossa voitti European Trophyn.
Espoo Blues
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudelle 2013–2014 Hirschovits siirtyi takaisin Suomeen, jossa hänen kanssaan sopimuksen teki Espoo Blues. Sopimus oli yksivuotinen.[16] Hirschovits nimettiin Bluesin kapteeniksi.[17] Ensimmäiset pisteensä Bluesissa Hirschovits sai toisessa ottelussaan tehtyään kaksi maalia entistä seuraansa HIFK:ta vastaan.[18] Marraskuussa 2014 Blues ja Hirschovits solmivat kahden vuoden mittaisen jatkosopimuksen, jonka oli tarkoitus kestää vuoden 2017 kevääseen saakka. [19] Hirschovits valittiin kaudella 2014–2015 SM-liigan helmikuun parhaaksi pelaajaksi.[20]. Hirschovits voitti toisen kerran urallaan SM-liigan pistepörssin tehtyään runkosarjan 59 Blues-ottelussaan 58 (13+45) pistettä ja sai näin Veli-Pekka Ketola -palkinnon.[21] Hirschovits sai runkosarjakauden päätyttyä myös Lasse Oksanen -palkinnon jääkiekkotoimittajien äänestämänä runkosarjan parhaana pelaajana.[22] Lisäksi Hirschovits sai koko kauden päätteeksi pelaajayhdistyksen Kultainen kypärä -palkinnon ylivoimaisella äänimäärällä.[23] Joulukuussa 2015 Hirschovits purki sopimuksensa talousvaikeuksissa olevan Bluesin kanssa.[24]
Oulun Kärpät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulun Kärpät oli avoimen kiinnostuneita pelaajahankinnasta, heti Hirschovitsin lähdettyä Bluesista.[25] Kärpät tiedottikin loppukauden 2015–2016 kattavan pelaajasopimuksen solmimisesta Hirschovitsin kanssa jo 2. joulukuuta 2015. Sopimukseen sisältyy jatko-optio.[26] Liigadebyytissään Kärppien paidassa Hirschovits pelasi tutulla paikallaan keskushyökkääjänä, ja merkkautti tehotilastoonsa lukemat 0+1 = 1. Kauden lopuksi kerätyt tehopisteluluvut olivat 2+11 = 13. [27]
Espoo United
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2016–2017 Hirschovits siirtyi Mestiksessä ensimmäistä kauttaan pelanneeseen Espoo Unitediin kolmivuotisella sopimuksella. Hän kuitenkin loukkaantui jo ennen kauden alkua luistimen tartuttua railoon jäässä, josta seurasi murtuma lantiossa.[28] Hirschovits pystyi pelaamaan Unitedin paidassa vain kolme ottelua.[29] Kauteen 2017–18 valmistautumista on vaikeuttanut Hirschvitsin toipuminen lantiomurtuman leikkauksesta.[30]
Maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirschovits teki maajoukkuedebyyttinsä vuonna 2006. Kyseessä oli ennen joulua Venäjällä pelattu EHT-ottelu. Samaisessa turnauksessa syntyi myös maajoukkueuran ensimmäinen maali, ylivoimalla Ruotsia vastaan.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Hirschovits on taustaltaan suomenjuutalainen.[31] Hänen perheeseensä kuuluu vaimon lisäksi neljä lasta.[32]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2000–2001 | HIFK | SM-liiga | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2001–2002 | HIFK | SM-liiga | 45 | 6 | 10 | 16 | 24 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2001–2002 | Chicago Steel | USHL | 6 | 2 | 2 | 4 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2002–2003 | HIFK | SM-liiga | 55 | 4 | 11 | 15 | 26 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2003–2004 | HIFK | SM-liiga | 56 | 7 | 12 | 19 | 56 | 13 | 1 | 3 | 4 | 8 | |||||||||
| 2004–2005 | HIFK | SM-liiga | 55 | 8 | 13 | 21 | 61 | 5 | 0 | 1 | 1 | 16 | |||||||||
| 2005–2006 | HIFK | SM-liiga | 53 | 14 | 26 | 40 | 69 | 12 | 4 | 1 | 5 | 16 | |||||||||
| 2006–2007 | Jokerit | SM-liiga | 54 | 19 | 40 | 59 | 62 | 10 | 2 | 3 | 5 | 14 | |||||||||
| 2007–2008 | Jokerit | SM-liiga | 54 | 17 | 24 | 41 | 99 | 7 | 0 | 2 | 2 | 10 | |||||||||
| 2008–2009 | HIFK | SM-liiga | 58 | 18 | 48 | 66 | 54 | 2 | 0 | 0 | 0 | 12 | |||||||||
| 2009–2010 | HIFK | SM-liiga | 54 | 18 | 26 | 44 | 62 | 6 | 3 | 6 | 9 | 10 | |||||||||
| 2010–2011 | Timrå IK | Elitserien | 52 | 12 | 21 | 33 | 52 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2011–2012 | HIFK | SM-liiga | 30 | 3 | 4 | 7 | 30 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Torpedo Nižni Novgorod | KHL | 12 | 2 | 3 | 5 | 4 | 12 | 2 | 3 | 5 | 6 | ||||||||||
| 2012–2013 | Luleå HF | Elitserien | 39 | 7 | 9 | 16 | 28 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Dinamo Minsk | KHL | 3 | 0 | 3 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2013–2014 | Blues | SM-liiga | 60 | 9 | 22 | 31 | 62 | 7 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||
| 2014–2015 | Blues | SM-liiga | 59 | 13 | 45 | 58 | 46 | 4 | 0 | 2 | 2 | 4 | |||||||||
| 2015–2016 | Blues | SM-liiga | 25 | 3 | 10 | 13 | 18 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Kärpät | SM-liiga | 29 | 2 | 11 | 13 | 22 | 7 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||
| 2016–2017 | Espoo United | Mestis | 3 | 0 | 1 | 1 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2017–2018 | Espoo United | Mestis | 29 | 2 | 19 | 21 | 28 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2018–2019 | Kiekko-Espoo | Suomi-sarja | 11 | 3 | 5 | 8 | 6 | 3 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| SM-liiga yhteensä | 689 | 141 | 302 | 443 | 691 | 77 | 10 | 18 | 28 | 94 | |||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://yle.fi/urheilu/meilla_on_hulluuttakin_-_hirso_palasi_kotiin/5364176 Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Hirschovits-Gerz Kim Michael HS:n Verokoneessa Helsingin Sanomat (hs.fi). 2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.12.2015.
- ↑ Kim Hirschovits Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ https://www.lansivayla.fi/urheilu/1343596
- ↑ a b Shedden ja Hirschovits – HIFK:sta yhdessä Jokereihin 30. elokuuta 2007. jatkoaika.com. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
- ↑ http://www.sm-liiga.fi/arkisto/kurinpito/kurinpitopaatos-jokerien-kim-hirschovitsin-asiassa.html[vanhentunut linkki]
- ↑ Kari Jalonen HIFK:n peräsimeen, Hirschovits, Loppi ja Pitkämäki tuoreet vahvistukset 16. huhtikuuta 2008. jatkoaika.com. Viitattu 17. huhtikuuta 2008.
- ↑ HIFK:n Hirschovits voitti pistepörssin liiga.fi. 5.3.2009. SM-liiga.
- ↑ Kim Hirschovits neljännesfinalien tehokkain liiga.fi. 9.4.2010. SM-liiga.
- ↑ Kim Hirschovits siirtyy HIFK:sta Ruotsiin hs.fi. 16.4.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.9.2010.
- ↑ HIFK julkaisi uusia pelaajasopimuksia liiga.fi. 23.5.2011. SM-liiga.
- ↑ Kim Hirschovitsille 500. ottelu torstaina liiga.fi. 27.10.2011. SM-liiga.
- ↑ Kim Hirschovits sai potkut iltalehti.fi. 12.1.2012. Iltalehti. Viitattu 20.2.2012.
- ↑ IS: Kim Hirschovits Venäjälle jatkoaika.com. 11.1.2012. Jatkoaika.
- ↑ Pettersson, Robert: Hirschovits tillbaka i Elitserien hockeysverige.se. 19.6.2012. NewsMe. Viitattu 20.6.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Hirschovits takaisin SM-liigaan Jatkoaika. 25.6.2013.
- ↑ Ympyrä sulkeutuu – Kim Hirschovits Jatkoaika. 9.9.2013.
- ↑ Raportti: HIFK-Blues - 13.9 SM-liiga. 13.9.2013. Arkistoitu 13.4.2014.
- ↑ Kim Hirschovits jatkaa Espoo Bluesissa kaudet 2015-16 ja 2016-17 blues.fi. Arkistoitu 24.5.2015. Viitattu 16.3.2015.
- ↑ Kim Hirschovits Liigan helmikuun pelaaja liiga.fi: Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 4.3.2015.
- ↑ Kim Hirschovitsille Ketola-palkinto liiga.fi: Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 13.3.2015.
- ↑ Kim Hirschovits runkosarjan paras pelaaja 2015 liiga.fi: Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 18.3.2015.
- ↑ http://www.ts.fi/urheilu/763531/Hirschovits+voitti+Kultainen+Kypara+palkinnon Viitattu 28.4.2015.
- ↑ Huttunen, Sasha: Hirschovits lähti Bluesista! Iltalehti.fi. 1.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ http://www.jatkoaika.com/Uutiset/kärpät-haluaa-entisen-blues-kapteenin/173961 Viitattu 1.12.2015.
- ↑ http://www.oulunkarpat.fi/uutiset/2015/12/02/kim-hirschovits-oulun-karppiin Viitattu 2.12.2015.
- ↑ http://liiga.fi/pelaajat/24363189/hirschovits-kim Viitattu 14.5.2016.
- ↑ Lantion murtuminen romutti Kim Hirschovitsin kauden – kova tavoite yhä ennallaan Helsingin Sanomat. 16.3.2017. Viitattu 10.9.2017.
- ↑ Kim Hirschovits Elite Prospects. Viitattu 10.9.2017.
- ↑ Vakavista kuntoutumisvaikeuksista selvinnyt Kim Hirschovits: "Syke oli todella kova eikä laskenut edes levossa" Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 10.9.2017.
- ↑ Makkabi – Helsingin juutalainen urheiluseura täyttää 110 vuotta ja saa oman historiateoksen – ePressi epressi.com. Viitattu 2020-6-9.
- ↑ Neljän lapsen isä Kim Hirschovits: Jääkiekko ei ole kotona mielessä Ruutu.fi. 9.11.2013. Arkistoitu 1.6.2015. Viitattu 24.11.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kim Hirschovits jatkoaika.com:ssa
- Kim Hirschovits Eurohockey.com. (englanniksi)
- Kim Hirschovits The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Kim Hirschovits Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
| Edeltäjä: Michael Keränen |
Lasse Oksanen -palkinnon voittaja 2015 |
Seuraaja: Kristian Kuusela |
| Edeltäjä: Janne Pesonen Ville Vahalahti |
Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja 2009 2015 |
Seuraaja: Jori Lehterä Kristian Kuusela |
| Edeltäjä: Michael Keränen |
Kultaisen kypärän voittaja 2015 |
Seuraaja: Kristian Kuusela |
1 Kerkkonen |
3 Väkelä |
4 Saari |
5 Huttunen |
5 Kosunen |
6 F. Westermarck |
7 Järvinen |
8 Elgbacka |
9 Puhakka |
12 Toivanen |
15 Laitinen |
16 Nyberg |
17 Almari |
18 Rutanen |
20 Uomala |
21 E. Hopponen |
22 Killinen |
23 Peltomäki |
26 W. Hopponen |
27 Kanerva |
28 V. Westermarck |
29 Lehtinen |
30 Norja |
31 Vikstén |
39 Veistola |
44 Hirschovits (C) |
51 Iisakka |
58 Moberg |
72 Ylönen |
76 Isiguzo |
81 Nisula |
91 Forsström
Valmentajat Marttila – Hirvonen – Näckel