Kristalliyö

Kristalliyönä rikottuja ikkunoita

Itäsaksalainen postimerkki vuodelta 1963: ”Ei enää koskaan kristalliyötä.”

Kristalliyö (saks. Kristallnacht, myös Reichskristallnacht ja Pogromnacht) on natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Kristalliyö sai nimensä rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista. Teoksessaan Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho William L. Shirer ei käytä termiä ’Kristalliyö’, vaan puhuu ainoastaan siitä alkaneesta ’Lasinsirujen viikosta’.

Tapahtumat

Kristalliyö sai alkunsa Herschel Grynszpanin, Saksasta vainoja Pariisiin paenneen juutalaismiehen, surmattua Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin Pariisissa 7. marraskuuta. Vom Rathin murha laukaisi väkivallan aallon juutalaisia vastaan Saksassa. Hyökkäys näytti spontaanilta, mutta Saksan hallitus oli järjestämässä sitä. Hallitus toimi virallisten kanavien lisäksi kansallissosialistisen puolueen kautta.

Kansallissosialistisen puolueen johto juhli parhaillaan Münchenissä vuoden 1923 oluttupakaappauksen vuosipäivää, kun Adolf Hitler sai tiedon, että vom Rath oli kuollut. Välittömästi tämän jälkeen kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbels ryhtyi antamaan puolueelle ja poliisivoimille ohjeita siitä, mitä näiden olisi tehtävä. Kello 23.55 Gestapon päällikkö Heinrich Müller lähetti poliisilaitoksille sähkeitse ohjeet, joiden mukaan juutalaisia vastaan kohdistettavia iskuja ei pitänyt estää, mutta oli valmistauduttava ainakin 20 000 juutalaisen pidättämiseen valtakunnan alueella. Myöhemmin yöllä turvallisuuspoliisin päällikkö Reinhard Heydrich lähetti poliisille yksityiskohtaisemmat ohjeet toimenpiteistä juutalaisia vastaan.

Vainossa tuhottiin 267 synagogaa, lisäksi 1400 synagogaa tai juutalaisten rukoushuonetta vahingoittui, samoin monia juutalaisia hautausmaita, sekä lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee muutamasta kymmenestä lähes sataan. Eri lähteet antavat hyvin erilaisia lukuja tuhoista. Kristalliyön tapahtumat synnyttivät kansainvälisen reaktion ympäri maailmaa. Monet natsimyönteiset liikkeet tuomittiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mikä johti niiden merkityksen vähenemiseen.

Saksassa natsit yrittivät saada uhrit näyttämään syyllisiltä tapahtumiin. Niinpä 12. marraskuuta annettiin asetus, jonka mukaan juutalaisten asunnonomistajien ja liikkeenharjoittajien oli välittömästi korvattava vahingot. Saksassa käytetty ikkunalasi tuotiin Belgiasta, ja rikotun lasin määrä vastasi puolta Belgian lasiteollisuuden koko vuosituotannosta, minkä vuoksi kaikkia rikottuja ikkunoita ei voitu korjata edes juutalaisilta takavarikoiduilla rahoilla. Koska tähän meni huomattava osa Saksan valuuttavarannosta, muutamat natsipoliitikotkaan kuten Hermann Göring eivät hyväksyneet näitä juutalaisia vastaan tehtyjä iskuja.

Max Jakobsonin luonnehdinnan mukaan Adolf Hitler teki saksalaisten reaktioista kristalliyön tapahtumiin sen johtopäätöksen, että juutalaisia vastaan ei enää tulisi harjoittaa näkyvää väkivaltaa, vaan heidän eliminoimisekseen oli käytettävä muita keinoja. Saksan juutalaisille langetettiin kollektiivinen miljardin Reichsmarkin sakko rangaistukseksi Pariisissa tehdystä murhasta.

Lähteet

• Bard, Mitchell G.: Kristalliyö 9.–10.11.1938: Holokaustin alku silminnäkijöiden kertomana. (48 hours of Kristallnacht: Night of destruction/Dawn of the holocaust, 2008.) Suomentanut Taina Wallin. Minerva Kustannus Oy, 2009.
• Shirer, William L.: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristalliyö Wikimedia Commonsissa

• Saksan juutalaiset, Suomen Kuvalehti, 26.11.1938, nro 47, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot