Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva rikos, jossa rikoksentekijä esittää toisen henkilön kunniaa loukkaavia, yleensä paikkaansapitämättömiä väitteitä.

Kunnianloukkaus Ruotsissa

Ruotsissa kunnianloukkausta vastaava rikos (förtal) löytyy rikoskaaren 5 luvusta. Kiellettyä on, jos mainitsee toisen henkilön olevan rikollinen tai muuten elämäntavoiltaan moitittava taikka esittää tiedon, joka on omiaan kohdistamaan tähän muiden halveksuntaa. Jos lausunto tai halventava käytös on omiaan loukkaamaan uhrin itsetuntoa tai ylpeyttä, voidaan tuomita rikosnimikkeellä förolämpning. Ruotsin oikeuskäytännössä sillä ei ole merkitystä, onko kunniaa loukkaava väite totta vai ei.

Kunnianloukkaus Suomessa

Kunnianloukkaukseen syyllistyy Suomen rikoslain mukaan se, joka "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa" tai muuten halventaa toista.

Vanhassa vuoden 1889 rikoslaissa erotettiin toisistaan törkeämpi "herjaus", joka merkitsi paikkansapitämättömän tiedon tai vihjauksen levittämistä toisesta siten, että se voi "saattaa hänet halveksimisen alaiseksi tahi haitata hänen elinkeinoansa tai menestystään", ja toisaalta lievempi "solvaus", joka merkitsi toisen loukkaamista muulla tavalla. Rikoslakia yksinkertaistettiin vuonna 1999 siten, että nämä nimikkeet yhdistettiin "kunnianloukkaukseksi".

Kunnianloukkauksesta on erotettava Suomessa erikseen rangaistavaksi säädetty yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, joka merkitsee paikkansapitävän tiedon levittämistä toista loukkaavalla tavalla.

Kunnianloukkauksen täyttymistä arvioitaessa ydinkysymys on usein se, onko väite tai vihjaus ollut totta vai onko se virheellinen. Lähtökohtaisesti oikean tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus.

Oikeushenkilöllä ei ole sellaista kunniaa, jota voitaisiin loukata. Kunnianloukkaus saattaa kohdistua oikeushenkilön parissa työskenteleviin ihmisiin tai johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan.

Kunnianloukkauksia on perinteisesti pidetty vähäpätöisinä rikoksina. Kun sensaatioita tavoitteleva lehdistö nousi Suomessa 1970-luvun alussa merkittäväksi, käsiteltiin myös kunnianloukkausjuttuja, joissa rangaistuksena saattoi olla ehdollinen vankeus. Tämän hetken tietoliikenneoloissa nämä säännökset ovat hyvinkin keskeisiä; henkilön kunniaa voidaan loukata myös esimerkiksi sähköpostissa, tekstiviestissä, verkkosivuilla, keskustelupalstoilla tai blogissa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaa sananvapautta ei ole oikeus käyttää totuudenvastaisten tai perustelemattomien väitteiden julkistamiseen luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Tietoa ei saa julkaista vahingoittamistarkoituksessa. Sananvapautta voidaan rajoittaa, mikäli menettelyllä turvataan muiden ihmisten tärkeämpien perusoikeuksien toteutuminen.

»Todetaan lisäksi, ettei ihmisoikeussopimus taannut täysin rajoittamatonta sananvapautta edes silloin, kun lehdistössä käsiteltiin vakavia julkisia huolenaiheita. Sananvapaus käsitti myös velvollisuuksia ja vastuita, jotka koskivat myös lehdistöä. Näillä oli merkitystä silloin, kun hyökättiin yksityishenkilön mainetta vastaan ja horjutettiin muiden henkilöiden oikeuksia. Velvollisuuksista ja vastuista johtui, että journalistit saivat vedota ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaan sananvapauteen vain sillä edellytyksellä, että he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen täsmällistä ja luotettavaa tietoa journalismin etiikan mukaisesti.»
(Helsingin HO 01.06.2007 1791)

Tältä osin kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää myös paikkansapitävän tiedon levittämistä.

Kunnianloukkaus rikoslaissa

Suomen rikoslaissa (39/1889) kunnianloukkaus on asianomistajarikos eli syyte nostetaan pääasiassa vain, mikäli kunnianloukkauksen uhri sitä vaatii. Rikokselle on tavallinen ja törkeä tekomuoto:

»Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.»
(Rikoslain 24 luku 9 §)

Törkeästä kunnianloukkauksesta laki sanoo:

»Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.»
(Rikoslain 24 luku 10 §)

Kuolleen osalta oli aikaisemmin voimassa 20 vuoden suoja-aika. Nykyään vainajan muiston suojalla ei ole määräaikaa, mutta mitä pidempään kuolemasta on kulunut, sitä heikompi suoja on.

Rikoslain 24 luvun yksityiskohtaisesta perustelusta:

»Kunnianloukkaussäännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa nykyistä oikeutta julkaista tietoja tai arvostelua, joka kohdistuu menettelyyn politiikassa, julkisessa tehtävässä, elinkeinoelämässä, tieteessä, taiteessa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa. Esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Niille on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä arvioida kriittisesti. Väitteiden paikkansapitävyys on yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä.»
(Hallituksen esitys 239/1997)

Yleisyys

Vain 11 % kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista päätyi syytteeseen vuonna 2013. Rikosilmoituksia kunnianloukkauksista vuonna 2013 tehtiin 1 463 kappaletta. Niistä vain 146 johti syytteeseen. Tapauksista 56 oli törkeitä kunnianloukkauksia. Niistäkin vain joka viides johti syytteeseen ja sama määrä syytteistä luopumiseen.

Yleisin esitutkinnan rajoittamisen syy oli teon arvioiminen laadultaan vähäiseksi. Lähes puolet esitutkinnan keskeyttämisistä vuonna 2013 perusteltiin tällä niin sanotulla "seuraamusluonteisella rajoittamisella". Syyttäjille tuli vuonna 2006 mahdollisuus rajoittaa esitutkintaa, jos rikoksen selvittäminen kävisi liian kalliiksi suhteessa seuraamuksiin. Tätä oikeutta on käytetty kunnianloukkausjutuissa, mikä rajoittaa niiden etenemistä syytteeseen. Tämä niin sanottu "kustannusperuste" vastasi 10 prosenttia epäilyjen hylkäämisistä.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on ehdottanut kunnianloukkauksen osittaista dekriminalisointia.

Rajanvetoa eri tapauksissa

Yle on uutisessaan vuodelta 2014 esittänyt kolme tapausta, joissa esitutkinta kunnianloukkauksesta on eri syistä lopetettu:

1. Yhteisöpalvelu Ask.fm:ssä oli kirjoitettu 12-vuotiaasta tytöstä "arvostellen ulkonäköä, nimitelty halventavasti tyhmäksi ja huoraamiseen viittaavasti". Esitutkinta oli lopetettu, sillä pidettiin todennäköisenä, että näyttöä tekijästä ei saada.
2. Verkkoyhteisö Suomi24:ssä henkilö oli kertonut ottaneensa tatuoinnin, johon hän ei ollut tyytyväinen. Henkilö oli nimimerkin takaa kritisoinut tatuoinnin tekijää Suomi24:n keskustelupalstalla ja kehottanut boikotoimaan tatuoijaa. Tatuoija teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Esitutkinta lopetettiin, sillä tekoa pidettiin vähäisenä.
3. Henkilö oli tehnyt rikosilmoituksen, jonka mukaan häntä oli haukuttu Facebookissa ja suusanallisesti pedofiiliksi. Hän ei ollut kuitenkaan toimittanut viestejä nähtäväksi, joten näytön puuttuessa sana vastaan sana -tilanteessa esitutkinta oli lopetettu.

Professori Martin Scheinin teki poliisille helmikuussa 2019 tutkintapyynnön sen selvittämiseksi, oliko silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö syyllistynyt kunnianloukkaukseen nimittäessään Scheininiä ja professori Juha Lavapuroa ”perustuslakitalibaneiksi”. Esitutkintaa ei kuitenkaan käynnistetty, koska poliisin mukaan kyse oli ministerivastuulain piiriin kuuluvasta asiasta.

Riittämättömät todisteet syytökselle

Toimittaja Aarno Laitinen sai vuonna 2003 kunnianloukkaussyytteen kirjoittamastaan pakinasta, joka oli julkaistu Iltalehdessä marraskuussa 2000 otsikolla "Ilmiantajien paratiisi". Taustalla oli ollut epäilty tietovuoto Patentti- ja rekisterihallituksessa, ja kirjoituksessaan Laitinen oli väittänyt tapausta tutkineen verotarkastajan antaneen salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille ja siten syyllistyneen virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Vuonna 2005 antamassaan tuomiossa Turun hovioikeus katsoi, ettei Laitisella ollut ollut riittävää näyttöä väitteelleen kantajan syyllistymisestä rikokseen, minkä lisäksi Laitinen oli esittänyt kantajasta ja tämän poliittisesta toiminnasta eräässä puolueessa loukkaavia väitteitä tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan kantajalle vakavaa haittaa ja yleistä halveksuntaa. Hovioikeus piti kunnianloukkausta törkeänä, koska teko oli tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja kantaja oli ollut tekstin perusteella tunnistettavissa. Oikeus tuomitsi Laitisen 2 780 euron sakkoihin sekä Laitisen ja Iltalehden julkaisijan Alma Median maksamaan kantajalle yhteisvastuullisesti 7 500 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä. Korkein oikeus ei pitänyt elokuussa 2006 antamassaan päätöksessä kunnianloukkausta törkeänä ja alensi korvaussumman käräjäoikeuden langettamaan 3 500 euroon.

Epätarkka uutinen henkirikoksesta

Vuonna 2006 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Ilta-Sanomien uutispäätoimittajan Hannu Savolan ja lehdessä työskennelleen toimittajan kummankin 30 päiväsakkoon oikeustieteen tohtori Kari Uotin kunnian loukkaamisesta sekä 2 000 euron korvauksiin Uotille. Jutun taustalla oli Ilta-Sanomissa vuonna 2004 julkaistu, eräästä henkirikoksesta kertonut uutinen, jossa oli mainittu Uoti. Rikoksen uhrilla oli ollut yhteyksiä Uotiin. Oikeuden mukaan uutisen asiatiedot olivat sinänsä pitäneet paikkansa, mutta otsikosta, tekstistä ja kuvasta saattoi saada sen virheellisen käsityksen, että Uotilla olisi ollut tekemistä henkirikoksen kanssa. Helsingin hovioikeus piti marraskuussa 2007 antamallaan päätöksellä voimassa käräjäoikeuden tuomion, mutta ei tiennyt Savolan kuolleen yli puoli vuotta aiemmin helmikuussa 2007. Savolan kuoleman vuoksi hänelle langetettu sakkorangaistus raukesi, ja hänelle määrätyt korvaukset jäivät hänen kuolinpesänsä maksettaviksi. Korkein oikeus ei myöntänyt jutussa valituslupaa, joten hovioikeuden antama tuomio jäi pysyväksi.

Video opettajan laulusta

15-vuotias koulupoika, joka laittoi videon opettajansa laulamisesta koulun vappujuhlassa YouTube-sivustolle otsikolla "Karaoke of the mental hospital" ja nimeten opettajan, tuomittiin vuonna 2007 kunnianloukkauksesta 90 euron sakkoihin, 800 euron korvauksiin sekä maksamaan opettajan oikeudenkäyntikuluja 2 000 euron arvosta. Pojan vanhempien mukaan opettajaan oli yritetty ottaa yhteyttä asian sovittamiseksi, mutta tämä oli vältellyt kontakteja. Opettaja puolestaan kertoi joutuneensa turvautumaan lääkärin hoitoon kokemansa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Tapaus oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa ja sen odotettiin linjaavan tulevia tapauksia.

Korruptiosta vihjaava otsikko

Helsingin Sanomien toimittaja sai vuonna 2008 Helsingin käräjäoikeudessa sakkoja törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio tuli uutisjutun otsikosta, jossa Espoon kaupungin väitettiin valheellisesti tilanneen konsulttityön entiseltä liikuntajohtajaltaan. Oikeudessa ei selvinnyt, kuka virheellisen otsikon kirjoitti. Sakkotuomion sai ulosmenevistä jutuista vastuussa ollut toimittaja. Uutisen kirjoittajan syytteet oikeus hylkäsi.

Poliitikkoa sai väittää ulkomaalaisvastaiseksi ja rotutohtoriksi

Jussi Halla-aho teki 2009 poliisille tutkintapyynnön uutisoinnista, jossa häntä kutsuttiin "ulkomaalaisvastaiseksi" ja "rotutohtoriksi". Johtava kihlakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi, koska näyttöä rikoksesta ei ollut. Päätöksen perusteluissa todettiin, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa, ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Perusteluissa myös todetaan, että Halla-aho on itse muodostanut poliittista imagoaan esittämällä voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa, ja hänet tunnetaan yleisesti myös väitelleenä tohtorina.

Pysäköinnintarkastajia ei saanut haukkua rasisteiksi

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 2014 ulkomaalaistaustaisen miehen kunnianloukkauksesta sakkoihin, kun hän haukkui pysäköinnintarkastajia rasisteiksi ja fasisteiksi heidän kuvatessaan tapausta, jossa he olivat kirjoittamassa toiselle ulkomaalaistaustaiselle miehelle sakkoa.

Kuolleesta ei saanut levittää loukkaavia valheita

Vihtiläinen iäkäs mies tuomittiin 2013 Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Lohjalla törkeästä kunnianloukkauksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syytteen mukaan vastaaja oli levittänyt kuolleista henkilöistä valheellisia tietoja tai vihjauksia siten, että se oli omiaan aiheuttamaan kärsimystä vainajan läheisille. Käräjäoikeus katsoi, että vastaaja oli menettelyllään toimittanut loukkaavan esityksen eri medioita käyttäen lukuisten ihmisten saataville.

Bussikuski ei saanut ehdotella seksuaalissävytteisesti

Keski-Suomen käräjäoikeus katsoi lokakuussa 2017 antamassaan päätöksessä linja-autonkuljettajan suorittaman seksuaalissävyisen ehdottelun naispuoliselle matkustajalle kunnianloukkaukseksi ja tuomitsi kuljettajan 20 päiväsakkoon, mistä hänen tuloillaan kertyi maksettavaa 280 euroa. Tapaus oli sattunut toukokuussa 2016 Jyväskylän ja Joensuun väliä ajaneessa linja-autossa, jossa asianomistaja ja tuomittu olivat olleet kahden.

Somessa ei saanut väittää laulajaa seksuaalirikolliseksi

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi neljä naista laulaja Tomi Metsäkedon kunnian loukkaamisesta 25 päiväsakkoon lokakuussa 2018. Naiset olivat Facebookissa ja Twitterissä syksyllä 2017 julkaisemissaan kirjoituksissa väittäneet Metsäkedon syyllistyneen seksuaalirikoksiin ja käyttäneet hänestä halventavia ilmaisuja. Kirjoittelu oli liittynyt lokakuussa 2017 virinneeseen Me Too -kampanjaan. Oikeus katsoi kirjoitusten aiheuttaneen Metsäkedolle vahinkoa, yleistä halveksuntaa ja henkisiä kärsimyksiä. Kukaan tuomituista ei ollut koskaan tavannut Metsäketoa henkilökohtaisesti. Lisäksi oikeus tuomitsi syytetyt korvaamaan Metsäkedon oikeudenkäyntikulut.

MV-lehti ei saanut halventaa ihmisiä

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi MV-verkkojulkaisun perustajan Ilja Janitskinin yhteensä 16 rikoksesta, muun muassa kolmesta törkeästä kunnianloukkauksesta, yhden vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen lokakuussa 2018. Oikeus katsoi, että MV-verkkolehdessä oli julkaistu useita asianomistajia loukkaavia ja rasistisia kirjoituksia, jotka olivat sisältäneet valheellisia tietoja ja halventavia vihjauksia sekä henkilöiden yksityiselämään liittyviä arkaluonteisia asioita. Oikeuden päätöksen mukaan kirjoitusten tarkoituksena oli ollut henkilöiden maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen julkisuudessa ja toiminnan olleen asianomistajia kohtaan äärimmäisen loukkaavaa. Oikeus katsoi Janitskinin MV-julkaisun päätoimittajana päättäneen kaikesta siinä julkaistusta ja levitetystä materiaalista riippumatta siitä, kuka oli materiaalin lehden lukuun alun perin kirjoittanut. Samassa yhteydessä oikeus tuomitsi dosentti Johan Bäckmanin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kunnianloukkauksesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen ja vainoamisesta sekä kolmannen henkilön, MV-julkaisun keskustelupalstan ylläpitäjänä toimineen naisen, kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kunnianloukkauksesta ja kolmesta muusta rikoksesta. Lisäksi syytetyt tuomittiin maksamaan asianomistajille korvauksia yli 185 000 euron arvosta.

Ei saanut toivoa pakolaismyönteisen kuolemaa tai raiskausta

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaikkiaan 28 henkilöä helsinkiläisen papin Marjaana Toiviaisen kunnian loukkaamisesta yhteensä 30 000 euron korvauksiin kesäkuussa 2019. Toiviainen oli julkisuudessa profiloitunut Suomessa oleskelleiden pakolaisten puolestapuhujana ja turvapaikanhakijoiden pakkopalautusten vastustajana, ja tuomitut olivat Toiviaiselle lähettämissään yksityisviesteissä toivoneet tämän kuolevan ja joutuvan raiskatuksi. Lisäksi yksi syytetyistä sai tuomion laittomasta uhkauksesta. Tuomitut joutuivat myös korvaamaan Toiviaisen oikeudenkäyntikulut. Vastaajia oli alun perin ollut 36, joista yksi oli kuollut, kolmen osalta syyteoikeus oli vanhentunut ja neljän kanssa oli päästy sovitteluratkaisuun.

Puolueen kannattajia ja äänestäjiä sai haukkua rasisteiksi

Heinäkuussa 2019 Abdirahim ”Husu” Hussein väitti Twitterissä kaikkia perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan rasisteiksi. Muun muassa perussuomalaisten kansanedustaja Jouni Kotiaho teki tutkintapyynnön epäillen Husseinin kiihottaneen kansanryhmää vastaan ja loukanneen Kotiahon kunniaa. Twiiteistä ei aloitettu esitutkintaa, koska tutkinnanjohtajan mukaan puolueen kannattajat tai äänestäjät eivät nauti vakaumuksen suojaa kiihottamista vastaan eivätkä ole tunnistettava ihmisryhmä, joten kunnianloukkauksestakaan ei ollut kyse.

Katso myös

• Solvaus
• Herjaus
• Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• Sananvapaus
• Seksuaalinen häirintä

Aiheesta muualla

• Rikoslaki 19.12.1889/39 (Arkistoitu – Internet Archive) (ajantasainen säädös)
• Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä Finlex
• Valtakunnansyyttäjänvirasto – haku (Arkistoitu – Internet Archive), anna hakusanaksi "kunnianloukkaus"
• Oikeustapauksia oikeus.fi-sivustossa (Arkistoitu – Internet Archive), anna hakusanaksi "kunnianloukkaus"
• Kokkolan kihlakunnan poliisilaitos – Kysymyksiä ja vastauksia, katso vastaukset kunnianloukkauskysymyksiin
• Sananvapaus ja tietojen tarkistamisvelvollisuus kunnianloukkauksen tapauksessa
• Rikoslain 24. luvun yksityiskohtaiset perustelut