Kurt Vonnegut
Kurt Vonnegut | |
---|---|
Vonnegut vuonna 1972. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat |
Kuollut | 11. huhtikuuta 2007 (84 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | yhdysvaltalalinen |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Aikakausi | 1950–2005 |
Tyylilajit | science fiction, satiiri, musta huumori |
Kirjallinen suuntaus | postmodernismi |
Esikoisteos | Sähköpiano (1952) |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
vonnegut.com (englanniksi) | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kurt Vonnegut Jr. (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat – 11. huhtikuuta 2007 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Vonnegut tunnettiin osin sarkastisesta kirjoitustyylistään, joka oli sekoitus dokumentaarista kuvausta, science fictionia, mustaa huumoria ja satiiria. Vonnegutin tarinoiden kantava sanoma on voimakkaan humanistinen, joskus osin anarkistinenkin.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukutausta ja nuoruusaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äidin Edith Lieber Vonnegutin ja isän Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan. Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimineen isä-Kurtin töitä.
Vonnegut aloitti kirjoittamisen lukiossa Shortridge High Schoolissa, jossa hän kirjoitti kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echoon. Lehti oli ensimmäinen päivittäin ilmestyvä koululehti Yhdysvalloissa, ja Vonnegut oli myös sen toimittaja.[1]
Vuonna 1940 Vonnegut aloitti isänsä toivomuksesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja.[1] Vonnegutin opinnot etenivät hitaasti.[2]
Sotakokemukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegut liittyi toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Yhdysvaltain armeijaan. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet sijoitettiin maavoimien ASTP-ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa yliopistossa tekniikkaan erikoistuneita upseerikokelaita.[3] Vonnegut aloitti jatko-opinnot konetekniikan parissa Carnegien teknillisessä korkeakoulussa ja jatkoi opintoja Tennesseen yliopistossa.
Normandian maihinnousun jälkeen Yhdysvaltain armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistön peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelijaksi.[4]
Kuukauden kestäneessä kiivaassa Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen hän joutui 22. joulukuuta 1944 saksalaisten sotavangiksi. Sotavankeusaikanaan Dresdenissä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa.[5] Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.
Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa.[4] Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple Heart). Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen maailmankatsomukseensa sekä myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa.
Työura ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli 1945–1947 Chicagon yliopistossa antropologiaa saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, ”korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta” – erityisesti romaanista Kissan kehto.[6] Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina Chicago City News Bureau -uutistoimistossa.
Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chicagosta Schenectadyyn New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolle. GE:llä hän pääsi työnsä ohessa kuuntelemaan päivittäin tutkijoiden keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijanuraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.
Vonnegut työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin hän muutti perheineen West Barnstablen Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.[5] Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on teknologian ylivaltaa arvosteleva satiirinen tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jossa kansalaiset on jaettu kasteihin.
Toinen romaani Titanin seireenit ilmestyi 1959. 1960-luku oli Vonnegutille tuotteliasta aikaa. Hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat suosiota erityisesti yliopistoväen keskuudessa[7]. Hän opetti kaksi vuotta University of Iowa Writers’ Workshop -opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.
1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980- että 1990-luvulla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisen, 1996 ilmestyneen romaanin Ajanjäristys jälkeen hän lopetti kirjoittamisen ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalaamista ja silkkipainotöitä ja kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs.[1] Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa, esseekokoelma Maaton mies, joka sisältää myös runoja ja piirroksia.[2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegutin äiti teki hänen armeija-aikanaan, toukokuussa 1944, itsemurhan unilääkkeillä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli vuonna 1957.[2]
Vonnegut oli naimisissa kahdesti. Hän avioitui 1945 lapsuudenystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.
Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuoden 1958 lopulla hänen sisarensa Alice kuoli syöpään kaksi päivää sen jälkeen kun hänen miehensä oli kuollut junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitosta.[8] Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.[2]
Vonnegutin vanhemmat ja esivanhemmat olivat vapaa-ajattelijoita. Myös Kurt Vonnegut oli vanhempiensa tavoin ateisti ja humanisti. Hän oli American Humanist Associationin kunniapuheenjohtaja.[9][10]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.[11]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut pilkkasi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän arvosteli tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa pinnistelevää pientä ihmistä.
Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteisnovelleja kirjoittava Kilgore Trout. Samalla nimellä julkaisi Philip José Farmer teoksen Venus simpukankuorella, jota luultiin aluksi Vonnegutin kirjoittamaksi.[7]
Novellit ja romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies’ Home Journal.
Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilön elämä ei etene kronologisesti, vaan hän heittelehtii ajassa kokien elämänsä vaiheet sekalaisessa järjestyksessä. Päähenkilö elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.
Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut jatkoi myöhemmissäkin teoksissaan, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.
Viimeisinä vuosinaan Vonnegut ei enää kirjoittanut, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.
Näytelmät ja televisiotyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
- Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
- Make Up Your Mind, 1993.
- Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.[12]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi) |
Julkaisuvuosi | Suomennettu | Suomentaja |
---|---|---|---|
Sähköpiano (Player Piano) |
1952 | 1981 | Aarne T. K. Lahtinen |
Titanin seireenit (Sirens of Titan) |
1959 | 1979 | Marjatta Kapari |
Äiti yö (Mother Night) |
1961 | 1977 | Matti Santalahti, Marjatta Kapari |
Kissan kehto (Cat's Cradle) |
1963 | 1975 | Marjatta Kapari |
Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater (God Bless You, Mr. Rosewater) |
1967 | 1972 | Marjatta Kapari |
Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) |
1969 | 1970 | Juhani Jaskari |
Mestarien aamiainen (Breakfast of Champions) |
1973 | 1974 | Marjatta Kapari |
Hui hai (Slapstick) |
1976 | 1978 | Jukka Kemppinen |
Piruparka (Jailbird) |
1979 | 1980 | Jukka Kemppinen |
Kalmasilmä (Deadeye Dick) |
1982 | 1983 | Juhani Koskinen |
Galápagos (Galápagos) |
1985 | 1986 | Jukka Kemppinen |
Siniparta (Bluebeard) |
1987 | 1988 | Erkki Jukarainen |
Hokkus pokkus (Hocus Pocus) |
1990 | 1990 | Erkki Jukarainen |
Ajanjäristys (Timequake) |
1996 | 1998 | Erkki Jukarainen |
Esseekokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi) |
Julkaisuvuosi | Suomennettu | Suomentaja |
---|---|---|---|
Kuolemaa tylympiä kohtaloita (Fates Worse Than Death) |
1991 | 1993 | Erkki Jukarainen |
Maaton mies (A Man Without a Country) |
2005 | 2007 | Erkki Jukarainen[13] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robinson, Matthew: Kurt Vonnegut dead at 84 12.4.2007. Reuters. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)
- Petäjä, Jukka: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara Helsingin Sanomat. 12.4.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 14.4.2007.
- Kaleva 13.4.2007lähde tarkemmin?
- Helsingin Sanomat 13.4.2007lähde tarkemmin?
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Liukkonen, Petri: Authors’ Calendar authorscalendar.info. Viitattu 20.7.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Berggoetz, Glenn: Autobiography and Philosophy in the Personal Novels of Kurt Vonnegut: 1968–1979 1998. Marek Vit’s Kurt Vonnegut’s Corner. Viitattu 2.11.2015. (englanniksi)
- ↑ The Army Specialized Training program (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Vonnegut, Kurt: Kuolemaa tylympiä kohtaloita, s. 97–124. ((Fates Worse Than Death, 1991.) Suomentanut Erkki Jukarainen) Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-30-9990-3
- ↑ a b The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Chronology
- ↑ The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Education. (englanniksi)
- ↑ a b Petäjä, Jukka: Tulimyrsky karaisi pasifistiksi. Helsingin Sanomat 26.2.2012, s. C 2.
- ↑ The Vonnegut Web/Kurt Vonnegut: Family. (englanniksi)
- ↑ Augustyn, Heather: Kurt Vonnegutin viimeinen haastattelu. Niin & näin 2/2007. Viitattu 4.8.2024. (PDF)
- ↑ Bellot, Gabrielle: Kurt Vonnegut’s Atheist Marvels, Just in Time For Christmas Lithub. 23.12.2016. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Kurt Vonnegut, Novelist Who Caught the Imagination of His Age, Is Dead at 84. The New York Times 12.4.2007. (englanniksi)
- ↑ The Vonnegut Web/ Kurt Vonnegut: Complete Writings. (englanniksi)
- ↑ Suomalainen Kirjakauppa - Maaton mies (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
- Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-560-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sitaatteja aiheesta Kurt Vonnegut Wikisitaateissa
- Englanninkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
- The Vonnegut Web Chris Huber. (englanniksi)
- Kurt Vonnegutin viralliset kotisivut vonnegut.com. (englanniksi)
- Vonnegutin haastattelu Ylen Elävässä arkistossa.
|