Kurt Vonnegut

Kurt Vonnegut
Vonnegut vuonna 1972.
Henkilötiedot
Syntynyt	11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Kuollut	11. huhtikuuta 2007 (84 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalalinen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Aikakausi	1950–2005
Tyylilajit	science fiction, satiiri, musta huumori
Kirjallinen suuntaus	postmodernismi
Esikoisteos	Sähköpiano (1952)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
vonnegut.com (englanniksi)
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kurt Vonnegut Jr. (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat – 11. huhtikuuta 2007 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Vonnegut tunnettiin osin sarkastisesta kirjoitustyylistään, joka oli sekoitus dokumentaarista kuvausta, science fictionia, mustaa huumoria ja satiiria. Vonnegutin tarinoiden kantava sanoma on voimakkaan humanistinen, joskus osin anarkistinenkin.

Elämänvaiheet

Sukutausta ja nuoruusaika

Vonnegut syntyi Indianapolisissa vuonna 1922 amerikansaksalaiseen perheeseen. Hänen molempien vanhempiensa – äidin Edith Lieber Vonnegutin ja isän Kurt Vonnegutin – sukujuuret ulottuivat Saksaan. Kurt Jr. oli neljännen polven amerikansaksalainen. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, Bernard ja Alice. Perhe oli varsin varakas, kunnes 1930-luvun lama vähensi arkkitehtina toimineen isä-Kurtin töitä.

Vonnegut aloitti kirjoittamisen lukiossa Shortridge High Schoolissa, jossa hän kirjoitti kolumneja koulun lehteen Shortridge Daily Echoon. Lehti oli ensimmäinen päivittäin ilmestyvä koululehti Yhdysvalloissa, ja Vonnegut oli myös sen toimittaja.

Vuonna 1940 Vonnegut aloitti isänsä toivomuksesta biokemian opinnot Cornellin yliopistossa. Hän toimi myös yliopiston lehden Cornell Daily Sunin päätoimittajana ja kirjoitti lehteen suosittuja satiirisia sodanvastaisia kolumneja. Vonnegutin opinnot etenivät hitaasti.

Sotakokemukset

Vonnegut Yhdysvaltain armeijassa 1940-luvulla.

Vonnegut liittyi toisen maailmansodan aikana, maaliskuussa 1943 Yhdysvaltain armeijaan. Peruskoulutuskauden jälkeen hänet sijoitettiin maavoimien ASTP-ohjelmaan, jonka tarkoitus oli kouluttaa yliopistossa tekniikkaan erikoistuneita upseerikokelaita. Vonnegut aloitti jatko-opinnot konetekniikan parissa Carnegien teknillisessä korkeakoulussa ja jatkoi opintoja Tennesseen yliopistossa.

Normandian maihinnousun jälkeen Yhdysvaltain armeija tarvitsi erikoisupseerien sijasta tavallisia jalkaväkimiehiä, joten ASTP-koulutus lakkautettiin alkuvuonna 1944 ja miehet määrättiin rintamalle. Raskaan kenttätykistön peruskoulutuksen saanut Vonnegut siirrettiin Eurooppaan Yhdysvaltain 106. jalkaväkidivisioonan 423. rykmenttiin kiväärimieheksi, 2. pataljoonan tiedustelijaksi.

Kuukauden kestäneessä kiivaassa Ardennien taistelussa Vonnegut joutui eroon yksiköstään, ja päiväkausien harhailujen jälkeen hän joutui 22. joulukuuta 1944 saksalaisten sotavangiksi. Sotavankeusaikanaan Dresdenissä hän koki kaupungin täydellisen tuhon kolme päivää jatkuneissa liittoutuneiden pommituksissa helmikuussa 1945. Kaupungin palaessa Vonnegut säilyi turvassa maanalaisessa lihavarastossa. Pommitusten jälkeen saksalaiset komensivat hänet muiden sotavankien mukana keräämään ruumiita raunioista joukkohautoihin.

Vonnegut ehti olla sotavankeudessa toukokuun alkuun asti, kunnes vapautui neuvostojoukkojen edetessä alueelle. Hän vietti jonkin aikaa samalla siirtoleirillä keskitysleireiltä vapautettujen kanssa. Hänelle myönnettiin sotapalveluksestaan Purppurasydän-kunniamerkki (Purple Heart). Sotakokemuksilla oli ratkaiseva vaikutus hänen maailmankatsomukseensa sekä myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa.

Työura ja opinnot

Palattuaan sodasta Vonnegut opiskeli 1945–1947 Chicagon yliopistossa antropologiaa saamatta kuitenkaan aikaan hyväksyttävää luonnosta lopputyöstään Fluctuations Between Good and Evil in Simple Tales. Loppututkinto hänelle myönnettiin vasta 1971, ”korkealaatuisen kirjallisen työn johdosta” – erityisesti romaanista Kissan kehto. Opintojen ohessa Vonnegut työskenteli rikosreportterina Chicago City News Bureau -uutistoimistossa.

Opintojen kariuduttua hän muutti 1947 Chicagosta Schenectadyyn New Yorkin osavaltioon työskentelemään General Electric -yhtiön suhdetoimintaosastolle. GE:llä hän pääsi työnsä ohessa kuuntelemaan päivittäin tutkijoiden keskusteluja. Hänen veljensä Bernard työskenteli samassa yhtiössä tutkijana. Vonnegutin myöhemmän oman arvion mukaan nämä ajat olivat tärkeitä hänen tulevaa kirjailijanuraansa ajatellen. Samalla hän aloitteli julkista kirjailijanuraansa kirjoittamalla novelleja eri lehtiin.

Kurt Vonnegut vuonna 1965.

Vonnegut työskenteli GE:ssä vuoteen 1951, jolloin hän muutti perheineen West Barnstablen Provincetowniin Massachusettsin osavaltioon ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Sähköpiano. Romaanin julkaisun aikoihin Vonnegut elätti itsensä kirjoittamalla novelleja eri lukemistoihin, opettamalla englannin kieltä ja toimimalla Saab-autojen edustajana. Romaani on teknologian ylivaltaa arvosteleva satiirinen tieteiskuvaus, joka kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä ajasta Yhdysvalloissa. Vonnegutin romaanissa valtiosta on tullut teknokraattinen kontrolliyhteiskunta, jossa kansalaiset on jaettu kasteihin.

Toinen romaani Titanin seireenit ilmestyi 1959. 1960-luku oli Vonnegutille tuotteliasta aikaa. Hän julkaisi kymmeniä novelleja ja neljä romaania. Romaanit saavuttivat suosiota erityisesti yliopistoväen keskuudessa. Hän opetti kaksi vuotta University of Iowa Writers’ Workshop -opintoryhmässä. Vuosikymmenen lopulla julkaistu kuudes romaani Teurastamo 5 oli läpimurto yliopistomaailman suosikista suurempaan julkisuuteen. Romaania pidetään yleisesti Vonnegutin parhaana.

1970-luvulla Vonnegut opetti luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa ja julkaisi jokseenkin menestyneen Broadway-näytelmän sekä kolme romaania. Osin henkilökohtaisten perhetragedioiden vuoksi hän vähensi julkista toimintaansa vuosikymmenen lopulla. Kirjoittamista Vonnegut jatkoi tasaisen tahtiin: sekä 1980- että 1990-luvulla hän julkaisi kolme romaania. Viimeisen, 1996 ilmestyneen romaanin Ajanjäristys jälkeen hän lopetti kirjoittamisen ja keskittyi taideharrastuksiinsa. Vonnegut harrasti kuvataiteita – maalaamista ja silkkipainotöitä ja kuvanveistoa materiaaleinaan puu ja teräs. Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen ilmestyi hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa, esseekokoelma Maaton mies, joka sisältää myös runoja ja piirroksia.

Perhe

Vonnegutin äiti teki hänen armeija-aikanaan, toukokuussa 1944, itsemurhan unilääkkeillä. Vonnegutin isä erakoitui vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli vuonna 1957.

Vonnegut oli naimisissa kahdesti. Hän avioitui 1945 lapsuudenystävänsä Jane Marie Coxin kanssa, josta erosi vuonna 1979. Samana vuonna hän meni naimisiin valokuvaaja Jill Krementsin kanssa.

Vonnegutilla oli kolme omaa lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Vuoden 1958 lopulla hänen sisarensa Alice kuoli syöpään kaksi päivää sen jälkeen kun hänen miehensä oli kuollut junaonnettomuudessa. Vonnegut adoptoi perheen orvoiksi jääneet kolme lasta. Hänellä on myös myöhemmin adoptoitu tytär toisesta avioliitosta. Poika Mark sairastui skitsofreniaan 1970-luvulla ja on myöhemmin julkaissut kokemuksistaan romaanin.

Vonnegutin vanhemmat ja esivanhemmat olivat vapaa-ajattelijoita. Myös Kurt Vonnegut oli vanhempiensa tavoin ateisti ja humanisti. Hän oli American Humanist Associationin kunniapuheenjohtaja.

Kuolema

Kurt Vonnegut kuoli 84-vuotiaana 11. huhtikuuta 2007 aivovaurioon, jonka oli saanut muutama viikko aikaisemmin kaaduttuaan kotonaan New Yorkin Manhattanilla.

Tuotanto

Sähköpiano, Vonnegutin esikoisromaanin suomennoksen kansi (Tammi, 1981).

Vonnegutin tuotannon tunnusmerkkejä ovat absurdi satiiri ja musta huumori. Hän harrasti romaaneissaan rakenteellisia kokeiluja ja käytti usein lyhyttä sähkösanomamaista kerrontaa. Vonnegut pilkkasi tuotannossaan kulutusyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Hän arvosteli tuotannossaan yhtä lailla kaikkia ideologioita ja puolusti yhteiskunnallisen ja teknologisen koneiston rattaissa pinnistelevää pientä ihmistä.

Monissa romaaneissa esiintyy sivuhenkilönä kirjailijan alter ego, tieteisnovelleja kirjoittava Kilgore Trout. Samalla nimellä julkaisi Philip José Farmer teoksen Venus simpukankuorella, jota luultiin aluksi Vonnegutin kirjoittamaksi.

Novellit ja romaanit

Vonnegut aloitti kirjallisen tuotantonsa 1940-luvun lopulla. Hänen novellejaan julkaistiin useissa laajalevikkeisissä aikakauslehdissä, kuten The Saturday Evening Post, Collier’s, Cosmopolitan, Esquire ja Ladies’ Home Journal.

Laajempaan suosioon Vonnegutin nosti kuudes romaani Teurastamo 5 vuodelta 1968. Omaperäisen romaanin päähenkilön elämä ei etene kronologisesti, vaan hän heittelehtii ajassa kokien elämänsä vaiheet sekalaisessa järjestyksessä. Päähenkilö elää uudelleen elämänsä tärkeitä hetkiä. Romaanissa sekoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Punaisena lankana toimii Vonnegutin omakohtaisesti kokema toisen maailmansodan Dresdenin pommitus, johon palataan yhä uudelleen.

Rakenteellisia kokeiluja Vonnegut jatkoi myöhemmissäkin teoksissaan, esimerkiksi romaanissa Mestarien aamiainen (1973) kirjailija esiintyy itse yhtenä tarinan henkilöistä.

Viimeisinä vuosinaan Vonnegut ei enää kirjoittanut, mutta vuonna 2005 häneltä julkaistiin novelli- ja piirroskokoelma A Man Without a Country, jonka suomennos Maaton mies ilmestyi syksyllä 2007.

Näytelmät ja televisiotyöt

• Penelope. 1960. Myöhempi sovitus Happy Birthday, Wanda June, 1970.
• Between Time and Timbuktu; or, Prometheus Five: A Space Fantasy, 1972. National Educational Television Network.
• Make Up Your Mind, 1993.
• Miss Temptation, 1993, osin David Copermanin toimittamana.

Suomennetut teokset

Romaanit

Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi)	Julkaisuvuosi	Suomennettu	Suomentaja
Sähköpiano (Player Piano)	1952	1981	Aarne T. K. Lahtinen
Titanin seireenit (Sirens of Titan)	1959	1979	Marjatta Kapari
Äiti yö (Mother Night)	1961	1977	Matti Santalahti, Marjatta Kapari
Kissan kehto (Cat's Cradle)	1963	1975	Marjatta Kapari
Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater (God Bless You, Mr. Rosewater)	1967	1972	Marjatta Kapari
Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five)	1969	1970	Juhani Jaskari
Mestarien aamiainen (Breakfast of Champions)	1973	1974	Marjatta Kapari
Hui hai (Slapstick)	1976	1978	Jukka Kemppinen
Piruparka (Jailbird)	1979	1980	Jukka Kemppinen
Kalmasilmä (Deadeye Dick)	1982	1983	Juhani Koskinen
Galápagos (Galápagos)	1985	1986	Jukka Kemppinen
Siniparta (Bluebeard)	1987	1988	Erkki Jukarainen
Hokkus pokkus (Hocus Pocus)	1990	1990	Erkki Jukarainen
Ajanjäristys (Timequake)	1996	1998	Erkki Jukarainen

Esseekokoelmat

Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi)	Julkaisuvuosi	Suomennettu	Suomentaja
Kuolemaa tylympiä kohtaloita (Fates Worse Than Death)	1991	1993	Erkki Jukarainen
Maaton mies (A Man Without a Country)	2005	2007	Erkki Jukarainen

Lähteet

• Robinson, Matthew: Kurt Vonnegut dead at 84 12.4.2007. Reuters. Viitattu 14.4.2007. (englanniksi)
• Petäjä, Jukka: Kurt Vonnegut oli kirjallinen kauhukakara Helsingin Sanomat. 12.4.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 14.4.2007.
• Kaleva 13.4.2007^{lähde tarkemmin?}
• Helsingin Sanomat 13.4.2007^{lähde tarkemmin?}

Kirjallisuutta

• Ulkomaisia nykykertojia 2. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-560-X

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Kurt Vonnegut Wikisitaateissa
• Englanninkielisia sitaatteja Kurt Vonnegutin tuotannosta
• The Vonnegut Web Chris Huber. (englanniksi)
• Kurt Vonnegutin viralliset kotisivut vonnegut.com. (englanniksi)
• Vonnegutin haastattelu Ylen Elävässä arkistossa.