Hampurin kulttuuri

Tämä artikkeli kertoo kivikautisesta kulttuurista. Nykyajan Hampurin kulttuurista kerrotaan artikkelissa Hampuri#Kulttuuri.

Hampurin kulttuuri oli viime jääkauden loppuvaiheen peuranmetsästäjien kulttuuri Pohjois-Saksassa ja lähialueilla. Tämä kulttuuri tunnetaan hyvin varhaisista jousista ja nuolista. Hampurin kulttuuri vallitsi ajoitusten mukaan noin 15500–14000 kalenterivuotta sitten.^[1].

Peuran lisäksi alueen asukkaat metsästivät myös pienempää riistaa, muun muassa jäniksiä. Ihmisten arvellaan asuneen saamelaisten kotaa muistuttavissa asumuksissa. He liikkuivat vuotuisen kierron mukaan. Kulttuuri tuotti hyvin niukasti taide-esineitä, ja koruja oli vähän. Kulttuurin esineistä tunnetaan muun muassa Stielspize eli ruotokärki, Kerbspitz eli olkapääkärki, sarviharppuunat ja hihnaleikkurit. Kulttuurissa on sekä tuon ajan itäisiä että läntisiä piirteitä. Monien mukaan kulttuuri lähti Ranskasta, toisten mukaan se olisi tullut idästä päin.

Kulttuurin alkuaika on kylmällä vanhemmalla dryaskaudella, se kukoisti Bölling-lämpökaudella ja päättyi kylmään jaksoon^[2]. Hampurin kulttuuri ulottui noin 300 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä silloin kuivalta Pohjanmeren pohjalta ja Hollannista Puolaan. Hampurin alueella oli kulttuurin aikoihin pensaita, matalia vaivaiskoivua ja mäntyä harvakseltaan kasvavaa aluetta, joka soveltui hyvin peuralle^[3]. Tämän kulttuurin ihmisiä vaelteli myös Etelä-Skandinaviassa ja pitkin Norjan rannikkoa, jossa merenpinta oli 50 metriä nykyistä alempana. Kulttuuri levittäytyi ajan mukana itään päin. Hampurin kulttuurissa on mielenkiintoista se, että se oli ensimmäisiä pohjoiseen jääkauden päättyessä työntyneitä kulttuureja. Hampurin kulttuurin jälkeen tuli Tanskaan Brommen kulttuuri, Pohjois-Saksaan Ahrensburgin kulttuuri, ja sen eteläpuolelle Federmesserin kulttuuri.

Kulttuurin luonne

Peura oli kulttuurin pääriista. Riistan ja muiden luonnonverojen perässä vaellettiin vuosikierron mukaan. Kesä- ja talvileirit leinevät olleen erikseen. Kaikki löydetyt asuinpaikat ovat pieniä ja joissakin niistä on löydetty kiviä ympyrässä kotamaisen tai tiipiimäisen asumuksen peiton painoina. Peuran lisäksi metsästettiin myös hevosta, jänistä, kettua ja lintuja. Jotkut asuinpaikat olivat aivan jään reunan lähellä, jossa kasvoi vain pajua ja koivua.^[4] Hampurin kulttuurista säilyneitä kiviesineitä luonnehtivat karkeat, ruotokavennetut nuolen- ja keihäänkärjet sekä luun halkaisuun käytetyt kaarevateräiset uurtimet, joissa soikean litteän osan toisessa päässä oli vino piikkimäinen piikiviulkonema. Oli myös leikkureita, joissa oli kapea sisäänpäin kääntyvä terä, joka kiinnitettiin peuransarveen. ^[5] Hampurin kulttuuriin liitetään peuransarven työstössä käytetyt talttamaisen purat, joita kutsutaan saksaksi nimellä Zinken. Hampurin kulttuuri oli ensimmäinen joka käytti jousta ja nuolta, Madeleinen ihmiset eivät niitä tunteneet^[6]. Samoihin aikoihin jousta ja nuolta käytettiin Ukrainassakin.

Kulttuurin alue

Peuranmetsästäjien Hampurin kulttuuri oli jääkauden lopulla Pohjois-Saksan tienoilla.

Tämä kulttuuri vallitsi viime jääkauden loppupuolen aikaan pääosin Pohjois-Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa.

Kulttuuri ulottui karkeasti Belgian länsirajalta Itä-Puolaan asti. Eniten sen tunnistettuja löytöpaikkoja oli Pohjois-Saksassa ja Alankomaiden pohjoisosassa.^[7]. Lännessä kulttuuri oli suunnilelen 52 leveysasteen pohjoispuolella, idässä kulttuuri ulottui suunnilleen Krakovan leveyksille etelässä. Pohjoisraja oli Itämeri-Pohjanmeri.^[8] Tehdyissä löydöissä on tihentymä Elben jokilaaksossa Hampurin tienoilla, ja ne rajoittuvat entiselle Pommeri-stadiaalin jäätikön rajalle.^[3]. toinen tihemntymä varsinkin Havelte-ryhmäsäs on pohjoisessa Itä-Hollannissa. Mannerjäätikkö oli Hampurin kulttuurin aikoihin Gotlannin tasalla, ja alueella oli tundraa vielä 16 000 vuotta sitten ja arokasvillisuutta noin 15 000 vuotta sitten. Hampurin kulttuurin aikainen kasvillisuus lienee ollut yhdistelmä tai ajan/paikan mukaan vaihdellen tundraa, tundra-aroa, koivikkoa ja/tai koivu-mäntymetsiä^[9]^[10]^[11].

Meiendorfin löytöpaikan lämpötila 14 600 vuotta sitten oli kesällä +13 °C ja talvella –5 °C eli alue oli metsänrajan eteläpuolella. Varhaisimpana aikana Meiendorfia käytettiin kesämetsäleirinä, myöhemmin Elben jokilaaksoon siirryttiin asumaan myös talvisin.

Asutus oli harvaa: noin 1-3 as/100km 2.

Meiendorfista on löydetty tuhansia peuran luita. Stellmoorista Hampurin läheltä on löydetty kaksi asutuskerrosta, joista alempi syntyi kylmällä vanhemmalla dryaskaudella. Stelmoorissa asuttiin vanhemmalla dryaskaudella, joka oli kylmä jakso.^[12] Ruotsin vanhin asutus oli Hampurin kulttuuriin liittyvä peuran pyyntipaikka Mölleröd Skånessa, 14 000 vuoden takaa. Tämän kulttuurin ihmisiä vaelsi kesällä pohjoiseen pitkin Norjan rannikkoa, jossa vedenpinta oli silloin 50 metriä nykyistä alempana.

Hampurin nuolenkärjet ja työkalut

Hampurin nuolenkärjet olivat niin sanottuja olkapääkärkiä, Tanskasta on löydetty myös toisenlaisia Havelte-kärkiä, joita pidetään myöhäiseen Hampurin kulttuuriin liittyvinä. Olkapääkärkiä on löydetty myös Pariisin altaasta myöhäiseltä Madeleine-kaudelta, muttei niiden uskota liittyvän Hampurin kulttuuriin. Aiemmista kärjistä esimerkiksi Perigordin Gravetten ajan varhainen Font Robertin kärki on tyypiltään hieman ruotokärkeä muistuttava olkapääkärki.^[13]. Lisäksi oli tietenkin uurtimia, joilla halkaistiin ja kaiverrettiin luuta^[4]. Teräväkärkisillä leikkureilla luultavasti tehtiin nahkatöitä^[4]. Hampurin kulttuurin työkaluja olivat hihnaleikkurit ja pura, saksaksi Zinken, jolla halkaistiin putkiluuta.^[12]

Leviäminen, muuntuminen

Hampurin kulttuuri kehittyi ja hajosi ajan mukana eri alueille. Pohjoiseen syntyi itsenäinen Havelte-nuolenkärkien perinne. Hampurin kulttuuri oli oma kulttuurinsa, joka rajoittui etelän matalilla vuorilla Göttingenistä pohjoiseen olevaan Madeleinen kulttuuriin, jonka alavin paikka oli Gadenstedtissa. Madeleinen kulttuuri oli levinnyt idässä jopa Puolaan asti. Myöhemmin Madeleinen kulttuuri levisi Reininmaalla 13 500 – 13 000 vuotta sitten. Ruotsin vanhin asuinpaikka Molleröd oli 14 000 vuotta sitten Hampurin kulttuuria.^[12]

Aikajako

n 15500-14000 vuotta sitten vanhempi: Meiendorf, ruotokärki?, vanhin dryaskausi,tundraa Etelä-Tanskassa, kauden alussa heinäkuussa noin 8-9 °C
n 14500-13500 vuotta sitten nuorempi: Slotseng, havelten kärkiä, puistotundraa Etelä-Tanskassa, Bälling-kaudella lämpötila 15 °C^[14]^[15]

Hampurin kulttuuri päättyi viimeistään noin 14000 vuotta sitten.^[16]

Mistä kulttuuri tuli?

Hampurin kulttuuri levisi yleisen käsityksen mukaan Saksan pohjoisosiin Pohjois-Ranskasta tai läntisestä Keski-Saksasta^[3], mutta joidenkin mukaan Saksan-Puolan suunnalta. Jääkauden huippukaudella ennen Hampurin kulttuuria Euroopan väestö oli jakautunut läntiseen Ranskan asutuslohkoon Pyreneiden seuduilla, ja Itä-Euroopan lohkoon Ukrainan seudulla. Lännessä kukoistivat ensin Solutrén ja sitten Madeleinen kulttuurit, ja idässä Gravette-pohjainen Kostenkin kulttuuri. Molempien lohkojen asutus lähti leviämään pohjoiseen ilmaston lämmettyä.

Ihmisen uskotaan saapuneen Hampurin alueella kahtena aaltona, ensin asumaan tilapäisesti, sitten pysyvämmin. Joidenkin tietojen mukaan Hampurin alueella saattoi olla asutusta jo 17 700 vuotta sitten jääkauden huippukohdan mentyä ohi. Ihmisiä nimittäin asui Alppien ja Pohjois-Saksan jäätikön välissä jääkauden lyhytaikaisen kylmimmän huipun mentyä ohi. Noin 16 000 kalenterivuotta sitten lisääntyivät Madeleinen kulttuurin leirit Keski-Saksassa ja Reininmaalla sellaisissa paikoissa kuten Gönnersdorf ja Andernach.^[3]

Hampurin kulttuurin alku sijoittuu varhaiseen jääkauden päättymisvaiheeseen, lämpimään Bölling/Meiendorf-interstadiaaliin. Tämän lämpökauden aikana Hampurin kulttuuri levisi Pohjois-Saksassa ja laajeni lyhyessä ajassa 14 700-14 600 vuotta sitten. Arvellaan, että aluksi Hampurin alueelle tultiin kesällä metsästämään, ja ilmaston lämmettyä myöhemmin myös asuttiin talvella.

Ranskasta?

Hampurin kulttuurin katsotaan yleensä levinneen Pohjois-Ranskasta Saksaan. Tällöin kulttuuri pohjautuisi pitkälti alkujaan Etelä-Ranskassa Pyreneiden seuduilla syntyneen Madeleinen kulttuurin leviämiseen. Hampurin kulttuurin kanssa samoihin aikoihin kukoisti Englannissa Madeleine-peräinen Creswellin kulttuuri. Hyvin varhaisena Hampurin paikkana pidetään Schweskaun löytöpaikkaa Lüchow-Donnenbergissä, jossa esineistö muistuttaa sekä Madeleinen, Creswellin että Hampurin kulttuurin esineistöä. Samantyyppinen Madeleinen työstötapaa käyttävä Hampurin kulttuurin löytöpaikka on kaivettu Bornstorfista. Karhun leviämisen mukaan Hampurin kulttuurin seutu kuului läntiseen alueeseen^[17]. Niinpä ajattelenkin Hampurin kulttuurin väestön tulleen Madeleinen kulttuurin piiristä Ranskasta^[18].

Idästä?

Joidenkin muhaan Hampurin kulttuuri ei voinut syntyä Ranskan Madeleine kulttuurista. Hampurin perinne ilmestyi jo Madeleine IV-vaiheessa, joka ei ollut ehtinyt levitä pohjoiseen Keski-Ranskasta. Kulttuurien välissä oli yhä 600–800 kilometriä asumatonta tilaa.^[19] Monet Hampurin kulttuuripiirteet ovat itäisiä. Näitä ovat kodat, meanderiornametiikka ja peurojen uhraamien järviin^[20] . Madeleinen kulttuurin vaikutteet olisivat levinneet vain etelämpänä.

Tämän mukaan Ranskan asutusta olisi tullut Hampurin seuduille vasta Allerödin kaudella ^[21].

Molemmista ?

Hampurin kulttuurissa on sekä läntisiä Madeleinen kulttuurin että itäisiä piirteitä^[12]. Niinpä joidenkin tutkijoiden mukaan Hampurin kulttuuri oli Iberian ja Ukrainan kulttuurien kohtauspaikka, jossa syntyi uusi Skotlantiin ja Norjan rannikolle levinnyt kulttuuri^[22].