Impi Sotavalta

Impi Vellamo Sofia Sotavalta (vuoteen 1906 Richter; 2. toukokuuta 1885 Lempäälä – 4. toukokuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen tekstiilitaiteilija.

Sotavalta pääsi ylioppilaaksi Tampereen Tyttölyseosta 1905, opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa 1905–1910, Helsingin yliopiston piirustussalissa 1906–1910, Lehr- und Versucht- Ateliers für angewandte und freie Kunstissa Münchenissä 1913.

Hän oli piirustuksen ja mallisuunnittelun opettaja Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopistossa Hämeenlinnassa 1910–1912 ja Tampereen käsityöopettajaseminaarissa 1912–1916. Suomen Käsityön Ystävien suunnittelija 1917–1939.

Sotavalta teki yhdessä Toini Nyströmin kanssa vanhojen suomalaisten ryijyjen työpiirustusmalliston 1924. Hän oli modernin suomalaisen ryijytaiteen uranuurtaja ja yksi menestyneimmistä ja tunnetuimmista ryijysuunnittelijoistamme 1920- ja 1930-luvuilla. Osallistui lukuisiin näyttelyihin ja sai muun muassa Diplóme de Collaborateur -palkinnon Barcelonan kansainvälisessä taideteollisuusnäyttelyssä 1929 ja 1. palkinnon Suomen Käsityön Ystävien ryijykilpailussa 1932. Hänen suunnittelemiaan ryijyjä oli ja on paitsi suomalaiskodeissa, myös esimerkiksi Victoria and Albert -museossa Lontoossa, Designmuseossa, Tampereen kaupunginmuseossa Hatanpään kartanossa, Presidentinlinnassa, ulkoministeriössä ja Tukholman kuninkaanlinnassa. Taideteollisuusmuseossa on talletettuna 244 hänen ryijymalliluonnostaan. Sotavalta suunnitteli ryijyjen lisäksi muitakin tekstiilejä ja esimerkiksi Harjavallan kirkossa on hänen suunnittelemansa alttarivaate ”Valvokaa ja rukoilkaa” vuodelta 1925.

Sotavalta matkusteli aikanaan harvinaisen paljon, lähes joka kesä 1920- ja 1930-luvulla matkustan laivalla Saksaan ja sieltä junalla Itävallan tai Ranskan kautta Italiaan. Italiasta käsin hän kävi myös Egyptissä, Turkissa, Marokossa ja Kanariansaarilla. Italiassa hän oleskeli eniten Firenzen lähistöllä ja Caprilla. Hänellä oli hyvä kielitaito, sillä kotimaisten lisäksi hän puhui sujuvasti italiaa, espanjaa ja saksaa. Eurooppalaisuudessaan hän oli aikalaistensa Tulenkantajien hengenheimolaisia. Matkoiltaan hän sai vaikutteita paitsi arabialaisesta mattotaiteesta, myös uusimmista eurooppalaisista taidevirtauksista, kubismista ja funktionalismista. Niinpä hän alkoi jo 1920-luvulla erkaantua perinteisestä suomalaisesta ryijytaiteesta ja alkoi uraauurtavasti koko maailmassa suunnitella kubistisia ja funktionalistisia ryijyjä. Hän vieraili muun muassa 1930 Tukholman rakennus- ja sisustusnäyttelyssä, jonka on sanottu aloittaneen funktionalismin laajamittaisen leviämisen Pohjoismaihin. 1930-luvulla hänen ryijymallinsa muuttuivat yhä modernimpaan suuntaan, ja 1930-luvun lopulla hän loi niin sanotun valööriryijyn, jossa ei enää ollut selviä väripintoja, vaan värit olivat vapaasti sekaisin. Valööriryijystä tuli sitten sodan jälkeen modernissa suomalaisessa ryijytaiteessa hallitseva tyyppi. Aivan sodan alla marraskuussa 1939 Sotavalta osallistui Suomen Käsityön Ystävien näyttelyyn Nationalmuseetissa Tukholmassa. Kuningas Kustaa V osti näyttelystä Sotavallan suunnitteleman modernin ryijyn ”Silvervide”. Tämä näyttely jäi Sotavallan viimeiseksi näyttelyksi hänen elinaikanaan, mutta muutamat ryijyistä kiertävät vieläkin yli 60 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen näyttelyissä ympäri maailmaa.

Impi Sotavalta omisti yhdessä sisarensa Viena Aaltion kanssa puoliksi kotitalonsa Lempäälän Sotavallan kartanon 1935–1942, jolloin hän myi osuutensa sisarelleen. Impi Sotavalta kuoli tapaturmaisesti jäätyään taksin alle Helsingissä Postitalon edessä nykyisellä Mannerheimintiellä.

Aiheesta muualla

• VII Johan August Juhonpoika Sotavalta e. Richter^{[vanhentunut linkki]}
• Nokela Leena: Suomalainen ryijy uutta aikaa etsimässä (Impi Sotavalta). Antiikki 6/1995, s. 71–73.
• Toikka-Karvonen Annikki: Ryijy. Otava. Helsinki 1971.
• Priha Päikki: Pyhä Kaunistus. Kirkkotekstiilit Suomen Käsityön Ystävien toiminnassa 1904–1950. Taideteollisen Korkeakoulun julkaisusarja A 11. 1991.