Isokalliotasku
| Isokalliotasku | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Kalliotaskut Emarginata |
| Laji: | schlegelii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emarginata schlegelii |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Isokalliotasku (Emarginata schlegelii) on sieppoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Afrikan eteläosista.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokalliotasku voi kasvaa 15–18 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Isokalliotaskun väritys vaihtelee alalajeittain. Pohjoisemmassa elävät alalajit ovat päästään ja selästään vaalean harmahtavanruskeita, kun taas eteläisin alalaji E. s. pollux on tummemman harmaa. Siivet ovat tumman ruskeat tai harmaat. Linnun perä on valkoinen ja pitkähkö pyrstö on musta ja valkoreunainen. Lajin vatsa ja rinta ovat valkoiset tai vaaleanharmaat.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokalliotaskua tavataan Angolasta Etelä-Afrikkaan ulottuvalta alueelta. Lajin elinympäristöä ovat kuivat pensaikkoiset alueet ja puoliaavikot. Etelä-Afrikassa sitä tavataan karoolta. Isokalliotasku liikkuu useimmiten yksin tai pareittain ja sen ravintoa ovat hyönteiset ja niiden toukat. Linnun pesimäkausi on elokuulta maaliskuulle. Se rakentaa kasvimateriaaleista kuppimaisen pesän pensaaseen ja naaras munii kahdesta neljään sinertävänvihreää punapilkullista munaa.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Emarginata schlegelii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Emarginata schlegelii (TSN 916852) itis.gov. Viitattu 11.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Peter Clement, Chris Rose: Robins and Chats, s. 618-620. Bloomsbury Publishing, 2015. ISBN 978-0-7136-3963-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Ian Sinclair, Phil Hockey, Warwick Taborton: Sasol Birds of Southern Africa. Struik Publishers, 1997. ISBN 978-1868721030 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2020). (englanniksi)