Johann Nestroy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ei pidä yhtä artikkelin nykyisen de-version kanssa. Siksi kannattaisi kirjoittaa lähteistä eikä virheellisestä kieliversiosta.
Johann Nestroy (Josef Kriehuberin litografia vuodelta 1832).

Johann Nepomuk Eduard Ambrosius Nestroy (7. joulukuuta 1801 Wien — 25. toukokuuta 1862 Graz) oli itävaltalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä, laulaja ja satiirikko.[1] Hänen tuotantonsa edustaa vanhawieniläisen kansanteatterin huipentumaa, ja häntä voidaan verrata George Bernard Shaw'n ja Oscar Wilden kaltaisiin filosofisiin komediakirjailijoihinkenen mukaan?.

Johann Nestroy syntyi arvostettuun wieniläiseen porvarisperheeseen, ja alun perin hän aikoi lakimieheksi kuten isänsäkin. Hän opiskeli kymnaasissa ja aloitti Wienin yliopistossa filosofian opinnot ja siirtyi sitten oikeustieteeseen, mutta teatteri vei hänet mukanaan. Hän esiintyi aluksi harrastajanäyttämöillä, aloitti vuonna 1822 bassona Wienin Hoftheaterissa (Taikahuilun Sarastro)[1] ja siirtyi Amsterdamin saksalaiseen teatteriin vuosiksi 1823–1825 ja kierteli eri puolilla Itävalta-Unkaria ooppera- ja teatterilavoilla.[2] Vuonna 1827 hänen näytelmänsä Der Zettelträger Papp esitettiin Grazissa.

Nestroy kiinnitettiin Wieniin (Theater an der Wien) ensimmäisen kerran vuonna 1831, ja hänestä tuli suosittu esiintyjä sekä luonne- ja tapakomedioiden kirjoittaja.[2] Hänen ensimmäinen menestysnäytelmänsä oli maaginen farssi Der böse Geist Lumpazivagabundus vuodelta 1833. Myös huvinäytelmät Zu ebener Erde und erster Stock (1835), Der Talisman (1840), Einen Jux will er sich machen (1842) ja Der Zerrissene (1844) olivat suuria menestyksiä. — Vuosina 1854–1860 Nestroy toimi Leopoldstadtin teatterin johtajana.[1]

Nestroy kirjoitti kaikkiaan yli kahdeksankymmentä näytelmää. Useimmiten ne sijoittuvat Wienin biedermeierympäristöön. Hän hyödynsi ulkomaisia esikuvia ja sovitti niitä Itävallan oloihin.[1] Näyttämöllä hän esitti kaikkiaan 879 eri roolia.[2]

Nestroy oli taitava saksan kielen käyttäjä, ja hänen sukkeluutensa perustuu esimerkiksi siihen, että Wienin murretta ja oppinutta kielenkäyttöä sekoitetaan koomisesti keskenään.[3]

Musiikilla Nestroyn oli näytelmissä keskeinen osuus. Nestroy sijoitti yhteiskuntakritiikkiä parodiseen ja kriittiseen esitystapaan, ja Klemens von Metternichin valtakaudella hän joutui taiteilemaan tiukkojen sensuurivaatimusten kanssa, joita kierrettiin laulutekstien avulla: vain pari ensimmäistä säkeistöä kirjoitettiin paperille, ja loppuosaa muunneltiin ilta illalta ajankohtaisten poliittisten tapahtumien mukaan.

Suomessa Nestroyn näytelmistä on esitetty Kärpäsen purema ja Teatterihullu (Theaterg’schichten durch Liebe, Intrigue, Geld und Dummheit), Linna ja mökki ja Yksipäinen köysi (Ein Strick mit einem Ende), Paraatipäivä (Einen Jux will er sich machen), Tiitus Tulitukka (Der Talisman) ja Kolmen sällin seikkailut (alkuteos ei tiedossa).[4] Gene Kellyn musikaalielokuva Hello, Dolly! (1969) perustuu hänen näytelmäänsä Einen Jux will er sich machen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Michelsen, Knud (päätoim.): Bonniers Författarlexikon över utländsk litteratur, s. 589. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2002. ISBN 91-0-057321-3
  2. ↑ a b c Pichl, R.: ”Nestroy, Johann (1801–1862)”, Österreichisches Biographisches Lexikon 7, s. 73–75. Wien: Verlag der Österreichischen Akademie der Wissenschaften, 1976. ISBN 3-7001-2142-3 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Hunger, Herbert: Das Denken am Leitseil der Sprache: Johann Nestroys geniale wie auch banale Verfremdungen durch Neologismen. Wien: Verlag der Österreichischen Akademie der Wissenschaften, 1999. ISBN 3-7001-2790-1
  4. ↑ Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 16.12.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Basil, Otto: Johann Nestroy. Rowohlt, Reinbek 2001. ISBN 3-499-50132-5
  • Braun, Johannes: Das Närrische bei Nestroy. Aistesis, Bielefeld 1998. ISBN 3-89528-215-4
  • Ehalt, Hubert Christian – Hein, Jürgen – Yates, Edgar W.: Hinter den Kulissen von Vor- und Nachmärz: Soziale Umbrüche und Theaterkultur bei Nestroy. Facultas, Wien 2001. ISBN 3-85114-663-8
  • Hein, Jürgen: Johann Nestroy. Metzler, Stuttgart 1990. ISBN 3-476-10258-0
  • Hein, Jürgen: Nestroy und die Nachwelt — Internationale Nestroy-Gespräche 1975–2000: Ergebnisse und Perspektiven. Lehner, Wien 2001. ISBN 3-901749-23-3
  • Hein, Jürgen – Meyer, Claudia: Theaterg'schichten: Ein Führer durch Nestroys Stücke. Lehner, Wien 2001. ISBN 3-901749-21-7
  • Kraus, Karl: Theater der Dichtung — Nestroy, Zeitstrophen. Suhrkamp, Frankfurt am Main 1992 ISBN 3-518-37824-4
  • Nestroy, Johann: Werke: Historisch-kritische Gesamtausgabe 1–15. (Toim. Fritz Brukner & Otto Rommel.) Schroll, Wien 1924–1930. 2. painos 1975.
  • Nestroy, Johann: Stich- und Schlagworte. (Toim. Reinhard Urbach.) Deuticke Zsolnay, Wien–München 2000. ISBN 3-216-30568-6
  • Schmidt-Dengler, Wendelin: Nestroy – Die Launen des Glücks. Deuticke, Wien–München 2001. ISBN 3-552-05173-2
  • Schübler, Walter: Nestroy. Eine Biografie in 30 Szenen. Residenz Verlag, Wien 2001.
  • Schwarz, Heinrich: Johann Nestroy im Bild. Eine Ikonografie. Deuticke, Wien–München 1996. ISBN 3-216-30241-5
  • Yates , Edgar W. (toim.): Bei die Zeitverhältnisse noch solche Privatverhältnisse: Nestroys Alltag und dessen Dokumentation. Facultas, Wien 2001. ISBN 3-85114-653-0
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johann_Nestroy&oldid=17602688”