John Rutledge
| John Rutledge | |
|---|---|
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja | |
| Presidentti | George Washington (nimittäjä) |
| Edeltäjä | John Jay |
| Seuraaja | Oliver Ellsworth |
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari | |
| Presidentti | George Washington (nimittäjä) |
| Edeltäjä | perustettu |
| Seuraaja | Thomas Johnson |
| Etelä-Carolinan 31. kuvernööri | |
| Edeltäjä | Rawlins Lowndes |
| Seuraaja | John Mathews |
| Edeltäjä | Henry Laurens (turvallisuuskomitean presidenttinä) |
| Seuraaja | Rawlins Lowndes |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. syyskuuta 1739 Charleston, Etelä-Carolina, Brittiläinen Amerikka |
| Kuollut | 23. heinäkuuta 1800 (60 vuotta) Charleston, Etelä-Carolina, Yhdysvallat |
| Puoliso | Elizabeth Grimké |
| Lapset | 10 |
| Tiedot | |
| Puolue | federalistit |
Nimikirjoitus |
|
John Rutledge (syyskuu 1739 Charleston, Etelä-Carolina – 18. heinäkuuta 1800 Charleston, Etelä-Carolina)[1] oli yhdysvaltalainen konservatiivinen poliitikko ja tuomari.
Rutledge suoritti lakiopintonsa Englannissa ja palasi sen jälkeen asianajajaksi Charlestoniin. Hänet valittiin Etelä-Carolinan edustajana vuoden 1765 leimaverokongressiin, ja hän oli myös siirtokuntien kongressin jäsenenä 1774–1777 sekä 1782–1783. Vuonna 1776 Rutledge toimi puheenjohtajana komiteassa, joka laati Etelä-Carolinalle uuden perustuslain. Hän oli sen jälkeen osavaltion yleiskokouksen puheenjohtajana (presidenttinä), mutta erosi 1778, kun osavaltion perustuslakia muutettiin hänen mielestään liian demokraattiseen suuntaan. Seuraavana vuonna hänet valittiin Etelä-Carolinan kuvernööriksi, mutta hän joutui hoitamaan tehtävää pakolaisena brittijoukkojen miehitettyä osavaltion.[1] Hän jätti kuvernöörin tehtävät 1782 palatessaan kongressiin.
Vuoden 1787 perustuslaillisessa konventissa Rutledge toimi erään valmistelukomitean (Committee on Detail) puheenjohtajana. Konventissa hän vastusti orjuuden lakkauttamista, kannatti vahvan keskushallituksen luomista ja vaati korkean omaisuusrajan asettamista valtion virkoihin pääsemisen ehdoksi. Vuonna 1789 presidentti George Washington nimitti Rutledgen juuri perustetun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt osallistua yhteenkään istuntoon, ennen kuin hän vuonna 1791 erosi toimiakseen Etelä-Carolinan osavaltion korkeimman oikeuden puheenjohtajana.[1][2]
Vuonna 1795 Washington nimitti Rutledgen maan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi, mutta senaatti ei hyväksynyt nimitystä, sillä Rutledge piti puheen, jossa hän arvosteli kovasanaisesti edellisenä vuonna hyväksyttyä Jayn sopimusta. Jotkut pitivät tätä osoituksena Rutledgen henkisten kykyjen heikkenemisestä. Rutledge aloitti virassa senaatin ollessa tauolla, joten hän ehti olla oikeuden puheenjohtajana viisi kuukautta ja osallistua kahden oikeustapauksen käsittelyyn, ennen kuin senaatti hylkäsi nimityksen. Tämän jälkeen Rutledge yritti itsemurhaa ja vetäytyi politiikasta.[2][3]
Rutledgen Charlestonissa sijaitseva kotitalo kunnostettiin vuonna 1989, ja se avattiin majatalona. Rakennus on Yhdysvaltain National Historic Landmark -listalla.[4]
Niin ikään Etelä-Carolinan kuvernöörinä toiminut Edward Rutledge oli John Rutledgen veli.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d John Rutledge (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.
- ↑ a b U.S. Senate: Chief Justice Nomination Rejected United States Senate. Viitattu 17.8.2017.
- ↑ Who were the first six Supreme Court justices? - National Constitution Center. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Why Stay At John Rutledge House Inn Johnrutledgehouseinn.com. Viitattu 17.8.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Rutledge Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |