Japanin keisari
| Japanin keisari | |
|---|---|
| 天皇 | |
|
| |
|
| |
| Virka-asunto | Kōkyo |
| Perustettu | 11. helmikuuta 660 eaa. (2 684 vuotta sitten) |
| Ensimmäinen | Jinmu |
| Kotisivut | The Imperial Household Agency |
Japanin keisari (jap. 天皇 tennō) on nykyisin perustuslailla tunnustettu Japanin kansan ja sen yhtenäisyyden symboli ja keisarillisen perheen pää. Japanin perustuslain mukaan keisari on perustuslaillisen monarkian seremoniallinen keulakuva.[1]. Japanin nykyinen keisari on Naruhito, joka nousi valtaistuimelle 1. toukokuuta 2019.[2]
Japanilaisen perinteisen keisarikultin mukaan keisariperhe polveutuu jumalista. Keisarin rooli on Japanin historiassa vaihdellut lähinnä symbolista valtaa omanneen uskonnollissävyisen keulakuvan ja todellisen vallankäyttäjän välillä. Keisarin todellista valtaa ovat aina rajoittaneet ja kontrolloineet muut poliittiset voimat, vain kontrollin aste on vaihdellut. Monilla keisareilla ei ole ollut käytännössä lainkaan valtaa. Keisari on kuitenkin nykyäänkin hyvin kunnioitetussa asemassa. Keisaria on myös pidetty koko šintolaisuuden johtajana, mutta tämä titteli lakkautettiin vuonna 1945, kun šintolaisuus menetti asemansa valtionuskontona.[3]
Japanin nykyisessä perustuslaissa ei alkujaan ollut mahdollisuutta, että keisari voisi luopua kruunusta.[4] Yksikään keisari ei ollutkaan jättänyt tehtäväänsä 200 vuoteen. Kesäkuussa 2017 Japanin parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollisti silloisen keisari Akihiton eroamisen. Iäkäs keisari oli kärsinyt terveysongelmista ja oli toivonut voivansa jättää tehtävänsä.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanin keisarillinen dynastia on maailman vanhin hallitsijasuku: sitä voidaan seurata luotettavasti 400-luvulle saakka. Tämä johtuu keisarisuvun jumalallisesta asemasta: sitä ei ole periaatteessakaan voitu syrjäyttää nimellisestä asemasta, mutta käytännön vallasta kyllä.
400-luvulta lähtien Japanin valtaistuin periytyi patrilineaalisesti, noudattaen tapaoikeudellista japanilaista vallanperimysjärjestystä, joka muistuttaa lähinnä agnaattisen senioriteetin periaatetta. Mies tai nainen, joka oli syntynyt aiemmista miespuolisista keisareista polveutuvaan mieslinjaiseen sukuun (”Yamaton dynastiaan”), saattoi periaatteessa nousta valtaistuimelle. Käytännössä edeltäjän seuraava veli, tai vanhin poika tai tytär, nousi seuraajaksi, ja vain ani harvoin kaukaisemmat sukulaiset.
Esihistoriallisella kaudella Japanilla oli myyttisen perinteen mukaan 28 hallitsijaa, kaikki miehiä, ja lisäksi keisarinna Jingū, jonka myöhempi japanilainen perinne alensi holhoojahallitsijaksi. Kirjoitetun historian aikana Japanilla on sitten ollut 95 hallitsijaa, joista 8 hallitsevaa keisarinnaa ja 87 keisaria.
Historian kuluessa Japanin keisarilla ei useasti ole ollut todellista valtaa, vaan todellinen hallinto on ollut voimakkaiden aatelissukujen käsissä. Näitä olivat Soga-, Fujiwara-, Minamoto-, Ashikaga- ja Tokugawa-suvut. Näinäkin aikoina keisari kuitenkin säilytti nimellisen asemansa jumalallisena hallitsijana.[6]
Sogat ja Fujiwarat olivat Japanin klassisen kauden ministeridynastioita. Etenkin Fujiwarat pitivät hallitusvaltaa käsissään alaikäisten keisareiden holhoojahallitsijoina ja keisareiden appiukkoina.
Vuosien 1192–1867 välillä Japanin todellinen päämies oli samuraiarmeijan päällikkö shōgun, vaikka shogunin valta olikin aina teoriassa keisarilta saatu. Minamoto, Ashikaga ja Tokugawa olivat peräjälkeen tuon ajanjakson shogunidynastiat. Ensimmäiset Japanissa vierailleet espanjalaiset ja portugalilaiset rinnastivat keisarin ja shōgunin suhteen paavin ja kuninkaan suhteeseen Euroopassa. Vuonna 1866 alkanut Meiji-restauraatio lakkautti shōgunin viran ja vuoden 1889 perustuslain myötä keisarikin luovutti suuren osan absoluuttisesta vallastaan kansanedustajille. Perustuslaki ei kuitenkaan ollut demokraattinen, vaan keisarille jäi paljon valtaa, jota pääministeri ja muut keisarin ympärillä olleet tahot hyödynsivät.
1930-luvulle tultaessa Japanin hallitus koostui suurelta osin fasistityyppisistä sotilasjohtajista, jotka käyttivät keisarin jumalallisuusajatusta imperiumin laajentamispyrkimyksiin. Toisessa maailmansodassa keisari oli symboli, jonka puolesta sotilaat lähetettiin taistelemaan ja kuolemaan. Keisari Hirohito itse pysytteli taka-alalla, ja hänen roolistaan sodassa on kiistelty. Japanin antauduttua Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman olisi halunnut Hirohiton sotasyyllisyysoikeuteen, mutta miehityshallinnon johtaja Douglas MacArthur kannatti keisari-instituution säilyttämistä, koska se edusti jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä Japanissa. Keisarius säilyi, mutta siitä tuli puhtaasti seremoniallinen instituutio. Naisilta oli poistettu mahdollisuus nousta hallitsevaksi keisarinnaksi preussilaismallisella vuoden 1889 perustuslailla, ja tämä este säilyi myös perustuslaissa, jonka Yhdysvaltain miehityshallinto saneli hyväksyttäväksi voimaan 1947.
Japanin keisarien hallituskaudet (jap. 時代 jidai) on Meiji-restauraatiosta lähtien nimetty ja nimi on pysynyt samana koko kauden ajan. Naruhiton hallitsijakausi on nimeltään Reiwa.[7].
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Shinzo Abe (selin) Naruhiton kruunajaisissa.
-
Japanin valtaistuin
-
Aikajana Japanin keisareista Jimmusta Hirohitoon.
-
Japanin keisarin käytössä ollut Nissan Prince Royal
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Constitution of Japan 1947. japan.kantei.go.jp. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Japanissa kruununprinssi Naruhito aloittaa tänään keisarikautensa Yle Uutiset. Viitattu 6.8.2021.
- ↑ Emperor performs ritual to report abdication to Shinto gods AP NEWS. 9.5.2021. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Japanin keisari piti harvinaisen tv-puheen: "Terveyteni heikkenee" MTV Uutiset. 8.8.2016. Arkistoitu 23.5.2017.
- ↑ Yrjö Kokkonen: Japanin parlamentin ylähuone hyväksyi keisarin eron Yle uutiset. 9.6.2017. Viitattu 11.6.2017.
- ↑ George Sansom: History of Japan
Seagrave-Seagrave: The Yamato Dynasty: The Secret History of Japan's Imperial Family - ↑ Linda Sieg: Explainer: Japan new imperial era name, Reiwa - Origins, Selection, Meaning Reuters. 1.4.2019. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanin hallitsijat Wikimedia Commonsissa
- Japanin keisarin kruunajaiset, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 11.11.1928, nro 46, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot