Jiddiš

Jiddiš
Oma nimi	יידיש (jidiš) tai אידיש (idiš), mame-loshn (sananmukaisesti "äidinkieli")
Muu nimi	juutalaissaksa (vanh.)
Tiedot
Alue	Saksa, Yhdysvallat, Israel, Alankomaat, Ranska, Meksiko, Panama, Argentiina, Uruguay, Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Romania, Unkari, Puola, Viro, Latvia, Liettua
Virallinen kieli	Virallinen vähemmistökieli Ruotsissa. Tunnustettu kansalliseksi vähemmistökieleksi Juutalaisten autonomisella alueella, Venäjällä.
Puhujia	1,5 miljoonaa (äidinkielenä)
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	perustuu heprealaiseen kirjaimistoon
Kielenhuolto	YIVO
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	germaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	yi
ISO 639-2	yid
ISO 639-3	yid
Ohje
Infobox OK

Jiddiš on alun perin Keski- ja Itä-Euroopan aškenasijuutalaisten puhuma keskiaikaiseen saksaan pohjautuva kieli, jossa on vaikutteita myös seemiläisistä, slaavilaisista ja romaanisista kielistä. Jiddišiä kirjoitetaan heprealaisin kirjaimin, mutta sille on olemassa myös virallinen romanisaatiomuoto.

Jiddiš sai alkunsa 900–1200-lukujen välillä Saksassa. Sitä puhui vielä 1930-luvulla äidinkielenään 10–11 miljoonaa ihmistä, kaksi kolmasosaa maailman juutalaisista. Holokaustin, juutalaisten assimiloitumisen sekä heprean ja venäjän käytön suosimisen seurauksena äidinkieleltään jiddišinkielisiä on nykyisin enää noin 1,5 miljoonaa. Arkikielenä ja äidinkielenä sitä käytetään joissain ortodoksijuutalaisissa ja hasidisissa yhteisöissä New Yorkissa ja Israelissa.

Nimi

Kielen omakielinen, saksalaisperäinen nimi jiddiš tulee adjektiivista ’juutalainen’, jude+isch. Kielenpuhujat käyttävät siitä myös nimitystä mame-loshn, ’äitien kieli’. Jiddišiä on kutsuttu myös juutalaissaksaksi. Sen sijaan joidenkin Saksan juutalaisten 1700–1800-luvuilla käyttämä saksan kielen muoto aškenasisaksa ei ollut jiddišiä.

Levinneisyys

Äidinkielisiä jiddišinpuhujia on nykyisin noin 1,5 miljoonaa, joista vuonna 2009 Yhdysvalloissa 150 000. Puhujia on myös muun muassa Israelissa, ja Ruotsissa jiddiš on virallisesti vähemmistökieli. Yhdysvalloissa ja Israelissa ovat tiukan ortodoksiset haredijuutalaiset yhä säilyttäneet jiddišin arkikielenään, koska heille heprea on edelleen pyhä kieli ja siksi sopimaton arkikieleksi.

Historia

Yhdysvaltalainen jiddišinkielinen juliste vuodelta 1917

Synty

Jiddiš sai alkunsa 900–1200-lukujen välillä, kun Ranskan juutalaiset muuttivat saksankielisille alueille Reinin laaksoon ja omaksuivat keskiyläsaksan murteen, johon sekoittui hepreaa, juutalaisranskaa ja juutalaisitaliaa. Heprean kieltä ei hyväksytty arkikieleksi, sillä se oli juutalaisille pyhä kieli, jota käytettiin vain uskonnollisissa yhteyksissä; lisäksi hepreasta puuttui paljon arkielämässä tarvittavaa sanastoa. Reininmaalta juutalaiset siirtyivät ristiretkiä pakoon idemmäksi Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan. On myös esitetty, että jiddiš on voinut syntyä idempänä: Baijerissa, Unkarissa ja Tšekissä, mistä se olisi levinnyt sekä länteen että idemmässä jo asuneille juutalaisille.

Vaiheet

Jiddišinkielinen kalligrafia Wormsin Mahzorissa.

Jiddišin historia jaetaan neljään vaiheeseen, varhaiseen jiddišiin (1000–1250), vanhaan jiddišiin (1250–1500), keskijiddišiin (1500–1750) ja nykyjiddišiin (1750–). Varhaisen jiddišin aikana puhujia oli Moselin, Reinin, Mainin ja Ylä-Tonavan varrella, ja se käsitti länsijiddišin murteita, jotka koostuivat saksan-, heprean-, aramean- ja latinalaiskielisistä elementeistä. Vanhan jiddišin aikana puhujia oli myös Böömissä, Määrissä, Puolassa, Liettuassa, Pohjois-Italiassa, Palestiinassa ja Egyptissä. Kieleen tuli slaavilaisia elementtejä juutalaisten siirryttyä itäänpäin. Jiddišin on määritelty muodostuneen omaksi kielekseen vuoteen 1300 mennessä. Vanhin tunnettu jiddišinkielinen teksti on Wormsin Mahzor (מַחֲזוֹר) vuodelta 1272 ja vanhin säilynyt jiddišinkielinen dokumentti vuodelta 1382.

Keskijiddiš alkoi vuonna 1500, ja tuossa vaiheessa puhujia oli myös Alsacessa, Alankomaissa ja Pohjois-Saksassa. Itäjiddišin murteet syntyivät myös vaiheen aikana, mutta kirjakieli oli yhä länsijiddišiä. Vuonna 1534–1535 painettiin ensimmäiset jiddišinkieliset kirjat. Uuden jiddišin aikana, joka alkoi 1750, kieli taantui Länsi-Euroopassa, mutta levisi edelleen Itä-Euroopassa sekä Palestiinassa ja Amerikassa. Kieli rikastui huomattavasti juutalaisten poliittisen ja muun yhteiskunnallisen toiminnan laajetessa. Itäjiddiš sai kirjakielensä.

Jiddišiä puhui vielä 1930-luvulla äidinkielenään 10–11 miljoonaa ihmistä, kaksi kolmasosaa maailman juutalaisista. Holokaustissa 1940-luvulla Itä-Euroopan jiddišinkielinen kulttuuri katosi. Toisen maailmansodan jälkeen jiddišin asemaa edelleen heikennettiin Neuvostoliitossa juutalaisten pakkoassimilaatiotoimenpiteillä. Yhdysvaltoihin muuttaneet juutalaiset pyrkivät amerikkalaistumaan ja vaihtoivat kielensä englantiin vapaaehtoisesti. Israelissa otettiin heprea käyttöön virallisena kielenä maan perustamisen myötä 1948, mikä johti jiddišin käytön vähenemiseen.

Nykyisin

Jiddišinkielisiä liikennemerkkejä Kiryas Joelissa, New Yorkissa. Ylemmän merkin alarivillä lukee "BAS STOP", ilman tarkkeita.

Vuonna 1925 perustettiin Vilnassa jiddišin tutkimusinstituutti YIVO, joka on nykyisin maailman johtava juutalaisen kulttuurihistorian ja jiddišin kielen vaalija. YIVO toimii myös kielen auktoriteettina ja antaa sen oikeinkirjoitussuositukset.

Suurin jiddišinkielinen sanomalehti on Forverts, joka ilmestyy viikoittain New Yorkissa. Myös hasideilla on omia jiddišinkielisiä sanomalehtiään. New Yorkin radiossa esitetään jiddišinkielisiä radio-ohjelmia. Jiddiš on oppiaineena joissain yliopistoissa, etenkin New Yorkissa, mutta myös Euroopassa.

Israelissa jiddiš ei ole saanut paljoakaan yhteiskunnan tukea, koska sitä pidetään laajalti surkean ghettoelämän nöyryytyksien ja juutalaisvainojen symbolina. Nykyheprea luotiin uuden, ghetosta vapautuneen ja voimakkaan Israelin juutalaisen kieleksi, ja jiddišiä oli vuosikymmenten ajan täysin sosiaalisesti hyväksyttyä pilkata ja halveksia. Israelin ilmapiiri on muuttunut vasta viime aikoina, kun jiddišinkielinen kirjallisuus, lauluperintö ja teatteri on ymmärretty tärkeäksi osaksi yhteistä, rikasta juutalaista kulttuuria. Nykyheprean äännejärjestelmä perustuu jiddišiin, ja hepreaan on myös omaksuttu useita käännöslainoja jiddišistä.

Suomessa

Jiddiš, tarkemmin sen koillisjiddišin alamurre, oli 1880-luvulla lähes kaikkien Suomen juutalaisten äidinkieli. Saksan kielellä oli suuri vaikutus Suomessa käytettyyn jiddišiin. Jiddišin käyttö Suomessa väheni 1900-luvulla, kunnes vuonna 1930 jiddišin ilmoitti puhekielekseen enää seitsemän prosenttia suomenjuutalaisista. Jiddišistä oli tullut statukseltaan alhainen kieli niin juutalaisten kuin suomalaistenkin mielissä. Virallisista tilastoista huolimatta jiddišin kielellä oli keskeinen sija juutalaisen yhteisön niin uskonnollisessa kuin kulttuurielämässäkin vielä toisen maailmansodan jälkeen, etenkin vanhemman sukupolven keskuudessa. Nykyisin jiddišiä ei enää liiemmin käytetä Suomessa, vaikka vuonna 2003 kieltä ilmoitti osaavansa 24 prosenttia ja ymmärtävänsä 40 prosenttia suomenjuutalaisista aikuisista.

Kielimuodot

Murteet

Jiddiš jakautuu länsi- ja itämurteisiin, ja myös Pohjois-Puolan välimuoto voidaan erottaa omaksi murteekseen. Länsimurteet jaetaan luoteis-, keskiläntisiin ja lounaisiin murteisiin. Länsimurteita puhuttiin Länsi-Euroopassa ja Unkarissa, mutta ne ovat jo pääosin kadonneet. Itämurteita puhuttiin Itä-Euroopassa, ja ne levisivät siirtolaisten mukana myös Yhdysvaltoihin 1800-luvulla. Itäjiddiš jaetaan pohjois-, keski- ja etelämurteisiin (eli liettualaisiin, puolalaisiin ja ukrainalaisiin). Nämä murteet eroavat toisistaan ennen kaikkea vokaalien ääntämyksessä. Itäjiddišin puhujat on myös usein jaettu kahteen kieli- ja kulttuuripiiriin, litvakkeihin ja galitsialaisiin.

Yleiskieli

Jiddišissä ei ole virallista kielimuotoa, mutta kirjoitetussa kielessä ja mediassa käytetään nykyisin YIVO-instituutin 1920- ja 1930-luvuilla kehittämää yleisjiddišiksi (klal-shprakh) kutsuttua muunnelmaa. Se perustuu eteläisen itäjiddišin kielioppiin ja pohjoisen ääntämykseen. Yleiskieli oli alun perin tarkoitettu vain eri murteiden puhujien kanssakäymiseen, mutta murrealueiden kadottua siitä on tullut joillekin kielen ainoa muoto, ja se on myös yliopistoissa opetettava kielimuoto. New Yorkin hasidit käyttävät edelleen jiddišin perinteisiä murteita, etenkin unkarilaista murretta.

Eri kielten vaikutus

Jiddiš on saanut paljon vaikutteita useista kielistä, joiden käyttöalueilla juutalaiset ovat asuneet. Jiddišin sanastosta noin 70–80 prosenttia tulee saksasta. Monin paikoin jiddiš ja saksa ovatkin keskenään lähes identtisiä, kuten esimerkkilause ikh shrayb a briv (jidd.) ja Ich schreibe einen Brief (saks.), ’kirjoitan kirjettä’. Toisaalta jotkin jiddišissä yhä yleisinä esiintyvät saksankieliset sanat ovat jo kadonneet saksasta ja päinvastoin.

Vaikka jiddiš muistuttaakin kaikissa suhteissa paljon saksan kieltä ja sitä on kutsuttu väheksyen juutalaissaksaksi, jiddišiä ei voi pitää vain saksan murteena. Kielet ovat maantieteellisesti ja kulttuurisesti eriytyneet, eivätkä saksanpuhujat yleensä ymmärrä jiddišiä: sen sanastosta osa tulee muualta kuin saksan kielestä ja osa sen kieliopistakin tulee slaavilaisista kielistä.

Heprealaisten sanojen osuus jiddišissä on noin 15 prosenttia. Myös arameankielistä sanastoa esiintyy. Uskonnollisessa kirjallisuudessa seemiläisperäisten sanojen osuus voi nousta jopa 25 prosenttiin. Kielen seemiläiset lainasanat ovat useimmin substantiiveja, mutta joskus myös esimerkiksi sanontoja.

Juutalaisten muutettua Itä-Eurooppaan jiddišiin tuli paljon myös slaavilaisia vaikutteita, ja sanastosta noin 5 prosenttia onkin slaavilaisperäistä. Vaikutteisiin kuuluvat etenkin konsonanttien regressiivinen assimilaatio, jotkin verbiaspektimuodot, monet toimintaa kuvaavat verbilainasanat, useat päätteet, paikallista luontoa ja ruokaa merkitsevät lainasanat, sekä monet sukulaisuutta kuvaavat sanat.

Jiddišin keskeisessä sanastossa on myös joitakin romaanisperäisiä sanoja, kuten juutalaisranskasta tulleet bentshn (< lat. benedicere, ’siunata’) ja leyenen (< lat. legere, ’lukea’). Yhdysvaltoihin muuttaneet juutalaiset ovat omaksuneet kieleen lisäksi englanninkielisiä sanoja. Yhdysvaltalainen kirjailija Leo Rosten on havainnollistanut jiddišille tyypillistä eri kielten sanaston lainailua jiddišinkielisellä lauseella Guten erev shabbes, Madame Chairman (’Hyvää perjantai-iltaa, rouva puheenjohtaja’), joka koostuu viiden eri kielen sanoista.

Jiddiš juutalaisena kielenä

Jiddišiä pidetään kielenä, joka on täynnä huumoria, ja monet tunnetut jiddišinkieliset kirjailijat ovatkin kansanhumoristeja. Jiddiš kehittyi juutalaisten kieleksi aikana, jolloin juutalaisten elämä Euroopassa oli erittäin raskasta – kielellä ja kirjallisuudella pyrittiin keventämään vaikeuksien taakkaa. Jiddiš toimi myös juutalaisten salakielenä, jota saksalaisten ei haluttu ymmärtävän. Juutalaisten tuntema epäluulo vihamielistä kristittyä ympäristöä kohtaan toi kieleen paljon kristinuskoon kohdistuvia pilkallisia vertauksia. Näistä tunnetuimpia on ”hölynpölyä” tarkoittava yleinen ilmaisu nisht geshtoygn un nisht gefloygn (suom. ’ei kiivennyt eikä lentänyt’), joka viittasi Jeesuksen ylösnousemukseen.

Kirjoitusjärjestelmä

Jiddišiä kirjoitetaan oikealta vasemmalle heprealaisin aakkosin, yleensä niiden neliömäistä variaatiota käyttäen. Jiddišin oikeinkirjoitus on vaihdellut aikojen saatossa etenkin vokaalien osalta. Nykyisin kielen oikeinkirjoituksen suositukset antaa YIVO-instituutti. YIVO on määritellyt myös jiddišin standardisoidun siirtokirjoituksen, joka on käytössä etenkin sähköpostiviestinnässä.

Jiddišin kirjaimet kattavat kaikki kielen äänteet, ja kieltä kirjoitetaankin foneemisesti. Poikkeuksena tästä ovat heprean- ja arameankieliset sanat, joissa vokaalit jätetään yleensä kirjoittamatta.

Taulukossa ovat jiddišin aakkoset, niiden YIVO-romanisaatio, ääntäminen ja kirjainten nimet.

Merkki	YIVO-romanisaatio	Ääntäminen	Nimi	Huomattavaa
א	(–)	(–)	shtumer alef	Osoittaa seuraavan tavun alkamista vokaalilla.
אַ	a	/a/	pasekh alef
אָ	o	/ɔ/	komets alef
ב	b	/b/	beys
בֿ	v	/v/	veys	Vain seemiläisissä sanoissa.
ג	g	/g/	giml
ד	d	/d/	daled
דזש	dzh	/dʒ/	daled zayen shin
ה	h	/h/	hey
ו	u	/u/	vov
וּ	u	/ʊ/	melupm vov	Käytetään vain yhdessä ו tai י kanssa.
וו	v	/v/	tsvey vovn
וי	oy	/ɔɪ/	vov yud
ז	z	/z/	zayen
זש	zh	/ʒ/	zayen shin
ח	kh	/χ/	khes	Vain seemiläisissä sanoissa.
ט	t	/t/	tes
טש	tsh	/tʃ/	tes shin
י	y, i	/j/, /ɪ/	yud	Konsonantti /j/ tavun alussa. Vokaali /ɪ/ muulloin.
יִ	i	/ɪ/	khirik yud	Vain konsonantin י jälkeen tai toisen vokaalin vieressä.
יי	ey	/ɛɪ/	tsvey yudn
ײַ	ay	/aɪ/	pasekh tsvey yudn
כּ	k	/k/	kof	Vain seemiläisissä sanoissa.
כ	kh	/χ/	khof
ך	kh	/χ/	lange khof	Vain sanan lopussa.
ל	l	/l/	lamed
מ	m	/m/	mem
ם	m	/m/	shlos mem	Vain sanan lopussa.
נ	n	/n/	nun
ן	n, m	/n/, /m/	lange nun	Vain sanan lopussa.
ס	s	/s/	samekh
ע	e	/ɛ/, /ɜ/	ayin	Painottomissa tavuissa /ɜ/
פּ	p	/p/	pey
פֿ	f	/f/	fey
ף	f	/f/	lange fey	Vain sanan lopussa.
צ	ts	/ts/	tsadek
ץ	ts	/ts/	lange tsadek	Vain sanan lopussa.
ק	k	/k/	kuf
ר	r	/r/	reysh
ש	sh	/ʃ/	shin
שׂ	s	/s/	sin	Vain seemiläisissä sanoissa.
תּ	t	/t/	tof	Vain seemiläisissä sanoissa.
ת	s	/s/	sof	Vain seemiläisissä sanoissa.

Sanasto

Jiddišissä on arvioitu olevan 180 000 sanaa. Koska jiddiš oli tavallisen kaupunkilaisrahvaan kieli, siinä on melko vähän abstrakteja käsitteitä tai luontoa kuvaavia sanoja. Sen sijaan siinä on runsaasti sosiaalisessa elämässä käytettäviä sanoja kuten ihmisten nimityksiä, hellittelysanoja ja muita ihmissuhteisiin liittyviä sanoja, ja siinä on myös hyvin rikas valikoima sanontoja ja voimasanoja.

Äänneoppi

Jiddišin ääntäminen muistuttaa läntisen saksan ääntämistä. Vokaalifoneemit /ʏ/ ja /œ/ kuitenkin puuttuvat, ja niitä vastaavat jiddišissä /ɪ/ ja /ɛɪ/. Kielessä esiintyy joitain saksalle vieraita sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, kuten /dl/, /mr/, /tχ/ ja /gz/.

Jiddišin saksalaisperäisissä sanoissa paino on yleensä sanan alussa, ja slaavilaisissa ja seemiläisissä toiseksi viimeisellä tavulla. Painottomat vokaalit äännetään yleensä heikkoina.

Kielioppi

Muoto-oppi

Substantiiveja on kolmea sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Maskuliinin määräinen artikkeli on der, feminiinin di ja neutrin dos; monikko on aina di. Monikon yleisimpiä tunnuksia ovat -s ja -n, mutta heprealaisperäisissä sanoissa -im tai -es. Sijamuotoja ovat nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi. Genetiivin yleisin tunnus on -s.

Verbit taipuvat yksikön kaikissa persoonissa, ja teitittelymuotoja käytetään. Imperfektiä ei ole, vaan mennyt aika ilmaistaan apuverbin avulla.

Lauseoppi

Jiddišin sanajärjestys on SVO, kuten saksassakin, mutta yleisesti ottaen sanajärjestys on melko vapaa. Sanajärjestykseen on tullut paljon slaavilaisia vaikutteita, esimerkiksi lauseessa Es kholemt zikh mir a vayser nitl (’haaveilen valkeasta joulusta’), jonka lauserakenne on slaavilainen, vaikka sen sanasto onkin saksalais-heprealais-romaanisperäistä.

Jiddišinkielinen kulttuuri

Kirjallisuus

Jiddišinkielisen kirjan kansilehti. Isolla kirjoittajan nimi Motke Chabad.

Varhaista jiddišinkielistä kirjallisuutta edustaa Elia Levitan 1500-luvun alussa kirjoittama suosittu, sisällöltään lähinnä ritariromanssin luonteinen seikkailurunoelma Bovo-Bukh.

Koska naiset eivät yleensä osanneet hepreaa, heidän uskonnollisista tarpeistaan pyrittiin huolehtimaan julkaisemalla hengellistä kirjallisuutta jiddišiksi. Tällaisista selitysteoksista kirjallisuudenhistoriallisesti merkittävimpiä on rabbi Ja'akov ben Isaak Aškenazin 1600-luvun alussa kirjoittama ”naisten Raamattu”, Tsene-rene (”Menkää katsomaan” – kirjan nimi on hepreaa ja tulee Laulujen laulun jakeesta 3:11: ”Menkää katsomaan, oi Siionin tyttäret”). Tsene-renen ja Bovo-Bukhin jiddiš oli sanastoltaan varsin puhtaasti germaanista.

Jiddiš ei ollut vakavasti otettu kirjakieli vielä 1800-luvun alussa, vaan jiddišiksi julkaistiin lähinnä naisten ja lasten kirjallisuutta. 1800-luvun loppupuolella alkoi modernin jiddišinkielisen kirjallisuuden kukoistuskausi: ajan tärkeimpiä kirjailijoita olivat Mendele Mocher Sforim, I. L. Peretz ja Sholem Aleichem. Jiddišinkielinen julkaisutoiminta kasvoi nopeasti. Vuonna 1978 jiddišiksi kirjoittava Isaac Bashevis Singer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Teatteri

Jiddišinkielinen teatteri syntyi 1872 Romaniassa, ja sen isänä pidetään Abraham Goldfadenia. Venäjän viranomaiset kielsivät jiddišinkielisen teatterin vuonna 1883, minkä seurauksena se siirtyi sieltä Pariisiin, Lontooseen ja New Yorkin, missä se alkoi kukoistaa. Yhdysvalloissa kehittyi myös newyorkilaisten lomakohteen Catskillsin jiddišinkielinen komediaperinne, joka toimi useimpien amerikanjuutalaisten koomikoiden kuten Mel Brooksin ja Danny Kayen astinlautana kansalliseen menestykseen.

Lähteet

• Barnavi, Eli (toim.): A Historical Atlas of the Jewish People. Alfred A. Knopf, 1992. ISBN 0-679-40332-9
• Blech, Benjamin: The Complete Idiot's Guide to Learning Yiddish. New York: Penguin, 2000. ISBN 0-02-863387-3
• Wex, Michael: Born to Kvetch. St. Martin's Press, 2005. ISBN 0-312-30741-1

Kirjallisuutta

• Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6

Aiheesta muualla

• Jiddiš–englanti-sanakirja (Arkistoitu – Internet Archive)
• Forverts, maailman suurin jiddišinkielinen lehti
• YIVO, jiddišin tutkimusinstituutti