Juuttaan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juuttaan taistelu
Osa Suomen sotaa
Albert Edelfeltin piirros eversti Döbelnistä Juuttaan taistelussa
Albert Edelfeltin piirros eversti Döbelnistä Juuttaan taistelussa
Päivämäärä:

13. syyskuuta 1808

Paikka:

Juutas, Uusikaarlepyy

Lopputulos:

Ruotsin voitto

Osapuolet

 Ruotsi

 Venäjän keisarikunta

Komentajat

Georg Carl von Döbeln

Koshatshovski

Vahvuudet

n. 1 200
6 kanuunaa[1]

n. 900[2]

Tappiot

43[1]

129[1]

Juutas kuvitettuna Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Juuttaan taistelu käytiin Suomen sodassa 13. syyskuuta 1808. Siinä eversti Georg Carl von Döbeln voitti venäläisten joukot. J. L. Runebergin runo Döbeln Juuttaalla Vänrikki Stoolin tarinoissa kertoo tästä taistelusta.[3] Taistelu oli tärkeä ja luonteeltaan viivytystaistelu.[4] Siihen osallistui myös Döbelnin alaisena majuri Gyllenbögelin Vapaapataljoona. Taistelupaikka Juuttaan tienhaara sijaitsee Uudessakaarlepyyssä[4].

Taistelun kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuttaan taistelun ruotsalainen komentaja eversti von Döbeln oli kuumetaudissa[4] Vaasassa,[5] kun hän yhtyi sotavoimien ylipäällikkö sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingsporin armeijan pääjoukkoihin Vaasassa. Vaasasta hän seurasi toipilaana armeijan pääjoukkoa Oravaisiin. Oravaisista Klingspor lähetti von Döbelnin komentaman porilaisista kootun 2. prikaatin, vahvistettuna Gyllenbögelin[6] vapaajoukolla, varmistamaan armeijansa vetäytymistietä Uudenkaarlepyyn kautta Ouluun.[1][7] Döbelnin joukot olivat väsyneitä ja varusteiltaan risaiset.[4]

Samaan aikaan toisaalla kenraali N. M. Kamenski antoi kenraalimajuri[4] Kiril Kosatschovskijille käskyn siirtyä Lapualta Uuteenkaarlepyyhyn johtavaa tietä Uuttakaarlepyytä kohti 2 000 miehen kera, katkaistakseen Klingsporin armeijan perääntymistien.[8] Toisaalla von Döbeln marssitti prikaatinsa Oravaisista kohti Uuttakaarlepyytä, jonne hän ryhmitti joukkonsa puolustukseen Juuttaalle, Lapualta tulevan tien risteykseen 13. syyskuuta 1808. Itse hän jatkoi kulkuansa Uuteenkaarlepyyhyn.[9] Munsalassa joukot ryhmittyivät puolustusasemiin Lapuanjoen länsipuoliselle maantielle ja viereiseen metsikköön.[4] Kummallakin puolella oli 2000-luvun lähteiden mukaan noin 1 500 miestä aseissa.[4]

Taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset joukot lähestyivät Lapuan suunnasta Juuttaan peltoaukeaa, kun Döbelnin joukot olivat ehtineet levätä asemissaan viitisen tuntia.[4] Hyökkäys alkoi 13. syyskuuta 1808 kello 3 iltapäivällä. Döbeln itse riensi Uudestakaarlepyystä johtamaan prikaatiaan Juuttaalle, jossa hän saikin eloa puolustajiin.[10] Venäläiset aloittivat hyökkäyksen saartoyrityksellä metsien kautta, mutta tähän Döbelnillä oli tarjota vastauksena ketjutaktiikka, jota hän oli opettanut joukoilleen kevään aikana. Lopullisesti venäläiset joukot lyötiin tykistön tukemalla vastahyökkäyksellä, ja ne perääntyivät aina Alahärmään saakka.[11] He polttivat pakomatkallaan jokisillan.[4] Tiettävästi Döbelnin sotilaista haavoittui tai kaatui hieman yli 40 miestä, venäläisten miestappio lienee ollut kolminkertainen.[4]

Döbelnin voitto Juuttaalla takasi nyt pääarmeijan peräytymistien,[12] mikä olikin tarpeen, sillä jo seuraavana päivänä koki Klingsporin armeija lopullisen kuoliniskun hieman etelämpänä käydyssä Oravaisten taistelussa.[7] Voiton johdosta Döbeln ylennettiin kenraalimajuriksi ja sotilaat saivat ylimääräisen annoksen paloviinaa.[4]

Muistamiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistopatsas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1885 pystytettiin Juuttaan taistelun paikalle muistomerkki, jossa oleva von Döbelnin medaljonkikuva paljastettiin 13. syyskuuta 1885.[3] Se sijaitsee paikalla, minne ruotsalais-suomalaisten tykit sijoitettiin taistelun alussa.[4] Muistomerkissä on seuraava suomenkielinen teksti:

Edessä:

Mik' onni sulle synnyinmaa
lie luotu
iloko vaiko huoli
sulle suotu
salattu tuleviin
on aikoihin.
Waan kuinka riemuinnet
tai surret silloin
niin kauniimpana et päivää
muista milloin
kuin päivää tätä,
päivää Döbelnin.

Juuttaan taistelun muistomerkki Uudessakaarlepyyssä
Takana:

»Isänmaa

sankariensa muistoksi 1885 Porilaiset

Gyllenbögelin vapaajoukko»

Laulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauno Palo on levyttänyt Saukin suomeksi sanoittaman laulun "Ruusu on punainen" (Die Rose war rot).[13] Alkuperäiskappale on sodanvastainen laulu "Die Rose war rot" (sävel: Gerd Natschinski, 1966, sanat: Jürgen Degenhardt), jonka teki tunnetuksi saksalainen näyttelijä Gerry Wolff.[14]

Kappaleen sanat alkavat:[15]

Von Döbeln joukkonsa Juuttaalle toi
ja synkkinä kanuunat ne soi.
Vuonna kahdeksantoist' 08 kai,
tuskin 15 vuottansa täyttää ne sai.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gripenberg G. A.: Suomen sota 1808–1809. Helsinki: Otava 1908.
  • Korhonen, Arvi (toim.): Suomen historian käsikirja I. Porvoo: WSOY 1949.
  • Osmonsalo, Erkki K.: Suomen valloitus 1808. Porvoo: WSOY 1947.
  • Sauri, Seppo: Suomalaisten suuret taistelut. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-12624-5.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Korhonen 1949: 734.
  2. ↑ Korhonen 1949: 734. (Korhonen antaa venäläisten vahvuudeksi 900 miestä ja Gripenberg 1908: 176 ilmoittaa Kasatshovskin johtaman sivustaosaston vahvuudeksi 2000 miestä.) Kirjoittajan huomio: Jättikö Kasatshovski yli puolet miehistä jälkivarmistukseen ja näin ollen vain 900 miestä osallistui varsinaiseen taisteluun?
  3. ↑ a b Iso tietosanakirja. (Osa 5, palstat 857–858, hakusana Juutas) Helsinki: Otava, 1933.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Juuttaan taistelun muistomerkki geniusloci.chydenius.fi. Viitattu 4.12.2022.
  5. ↑ Osmonsalo 1947: 371. (Sauri kuvaa kirjassaan Suomalaisten suuret taistelut 2002 s. 43 Döbelnin olleen sairasvuoteella Uudessakaarlepyyssä.)
  6. ↑ Sauri 2002: 44.
  7. ↑ a b Osmonsalo 1947: 375.
  8. ↑ Gripenberg 1908: 176.
  9. ↑ Gripenberg 1908: 177–178.
  10. ↑ Gripenberg 1908: 178–179. (Sauri kirjassaan Suomalaisten suuret taistelut 2002 s. 44 kuvaa venäläisten hyökänneen jo kello 10 aamupäivällä.)
  11. ↑ Gripenberg 1908: 178–179.
  12. ↑ Gripenberg 1908: 179.
  13. ↑ Ruusu on punainen, Finna.fi, viitattu 12.9.2024
  14. ↑ Die Rose war rot, Antiwarsongs.org, viitattu 12.9.2024
  15. ↑ Antton Rönnholm: Antton Rönnholm: Ruusu ja tähti, Demokraatti 25.5.2022, viitattu 12.9.2024
Suomen sota
Taistelut

Ahvenanmaan kansannousu • Ahvenanmaan valtaus • Alavuden taistelu • Aron kahakka • Gotlannin miehitys • Helsinginrannan maihinnousu • Hörneforsin taistelu • Jauhiaisen salmen taistelu • Juuttaan taistelu • Jynkän taistelu • Kalmalahden taistelu • Kanttin kapina • Karstulan taistelu • Kauhajoen kapina • Kauhajoen taistelu • Kokkonevan taistelu • Koljonvirran taistelu • Kuopion valtaus • Lapuan taistelu • Lemun taistelu • Lintulahden taistelu • Nummijärven taistelu • Oravaisten taistelu • Palvan meritaistelu • Parjakannevan taistelu • Pitsundin taistelu • Pulkkilan taistelu • Pyhäjoen taistelu • Pälkjärven taistelu • Revonlahden taistelu • Rothin ja Spoofin sissiretki • Ruonan taistelu • Samelinlakson taistelu • Sandön taistelu • Siikajoen taistelu • Svartholman piiritys • Toivalan taistelu • Uumajan valtaus • Vaasan taistelu • Venäläiskivi • Viaporin piiritys • Vornan taistelu

Muuta

Haminan rauha • Kainuun sopimus • kansannousut • Lohtajan aselepo • Olkijoen aselepo • Ruotsin vallankaappaus 1809 • Suomen lähetyskunta

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juuttaan_taistelu&oldid=22629757”