Juha Hurme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juha Hurme
Juha Hurme Turun kirjamessuilla 2014.
Juha Hurme Turun kirjamessuilla 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt19. kesäkuuta 1959 (ikä 65)
Paimio
Ammatti teatteriohjaaja, kirjailija
Kirjailija
Palkinnot

Finlandia-palkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juha Hurme (s. 19. kesäkuuta 1959 Paimio)[1] on suomalainen teatteriohjaaja ja Finlandia-palkittu kirjailija. Hän on opiskellut Turun yliopistossa luonnontieteitä ja Jyväskylän yliopistossa estetiikkaa.[2][3]

Hurme oli perustamassa Yövieraat-teatteria (1988–2001) ja Nälkäteatteria (1998–), joiden kanssa hän on isännöinyt teatteriesityksiä Volter Kilven kirjallisuusjuhlilla Kustavissa.[4] Hän oli Ylioppilasteatterin taiteellinen vastaava vuosina 1994–1997.[4] Hurme toimi myös Rauman Kaupunginteatterin taiteellisena johtajana vuosina 1995–1997. Vuosina 2002–2005 hän oli tamperelaisen Teatteri Telakan johtajana.[4] Keväällä 2014 Hurmeelle myönnettiin kolmen vuoden välein jaettava 30 000 euron arvoinen Eino Kalima -palkinto. Hän sai palkinnon Kansallisteatterissa ohjaamastaan näytelmästä Europaeus.[5]

Hurme johti vuosina 2014–2019 erämaateatteri Operaatio Paulaharjua, joka esitti elokuisin Samuli Paulaharjun novelleja Hurmeen dramatisoimina ja ohjaamina kuudessa Lapin erämaakohteessa.

Hurmeen esikoisromaani Volvo Amazon ilmestyi syksyllä 2007. Hurmeen teos Nyljetyt ajatukset (2014) oli Runeberg-palkintoehdokas vuonna 2015.[6] Se oli ehdolla myös Suuren journalistipalkinnon yhteydessä maaliskuussa 2015 ensi kertaa jaetun Vuoden kirjateko -palkinnon saajaksi.[7] Keväällä 2015 teos sai Jarkko Laine -palkinnon.[8] Marraskuussa 2017 hänet palkittiin Niemi-romaanistaan kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.[9]

Hurme sairastui vuonna 2009 psykoosiin ja joutui sen vuoksi psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle kuukaudeksi ja sairauslomalle vuodeksi. Näistä kokemuksista hän kirjoitti romaanin Hullu (2012) ja vuoden 2016 joulukuussa Telakassa ensi-iltansa saaneen näytelmän Hullu, jota esitettiin myös Teatteri Jurkassa Helsingissä keväällä 2017.[10]

Hurme oli vuodet 2006-2020 Yle Radio 1:n Lukupiiri-ohjelman vakiovieras ja Kultakuume-ohjelman kolumnisti.[11][12]

Hurme on ollut mukana käsikirjoittamassa Suomen Kansallismuseon Toista maata -näyttelyä (2020) sekä Suomen Metsämuseo Luston ydinnäyttelyä Metsäsuhteiden maa (2024). Vuonna 2024 Hurme käynnisti monivuotisen hankkeen "3 000 vuotta itämerensuomalaista runoutta", jossa pienimuotoisia teatteriesityksiä viedään arvokkaisiin luontokohteisiin.

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurmeen mielestä puhdasta suomalaista kulttuuria ei ole ja suhteellisesti ajateltuna Suomen satavuotisuus valtiona on ”pikku juttu”.[13] Hän ajattelee kulttuureista yleisesti, että ”kenelläkään ei ole mitään omaa”, vaan ”kaikki on ihmiskunnan yhteistä”.[13]

Hurme määrittelee itsensä feministiksi.[3] Yleisradion haastattelussa hän totesi, että on myönteistä, jos ”miehen piiri pienenee”.[3] Kun Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen esitti huolensa miehiä väheksyvästä asenneilmastosta, Hurme piti tätä miesten omana ongelmana, eikä tunne siitä myötätuntoa.[3]

Finlandia-palkinnon kiitospuheessaan marraskuussa 2017 hän otti kantaa ruotsin kielen puolesta ja piti puolet puheestaan ruotsiksi. Puheensa päätteeksi hän totesi: "Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti."[14][15] Kulttuuriministeri Sampo Terho toivoi Hurmeelta anteeksipyyntöä, ja totesi että ”nimittely ei edistä kielikeskustelua tai avaa kenenkään maailmankuvaa”.[16]

Juha Hurme asettui ehdolle vuoden 2023 eduskuntavaaleihin Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaana Helsingissä.[17]

Ohjauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hullun puolustuspuhe (Jyväskylän Huoneteatteri, 1989, Hannu Waaralan kanssa)
  • Kurikka (Seinäjoen kaupunginteatteri, 1990, Jari Hietasen kanssa)[18]
  • Nuijapää (Kajaanin kaupunginteatteri, 1991, Jari Hietasen kanssa)
  • Kuusi ja tähti (Kuopion kaupunginteatteri, 1991, Jari Hietasen kanssa)[19]
  • Säälimättömät (Kuopion kaupunginteatteri, 1992)
  • Narri kartanon valtiaana (Jyväskylän kaupunginteatteri, 1992, Hannu Waaralan kanssa)
  • Slipoverimurhat (Kuopion kaupunginteatteri, 1992)
  • Aavelaiva Aalberg (Kuopion kaupunginteatteri, 1993, Jari Hietasen kanssa)
  • Kolmen Töräpään tarina (Yövieraat-teatteri, 1993)
  • En stjärnas fall (Åbo Svenska Teater, 1994)
  • Monttu (Yövieraat-teatteri, 1994)
  • Torakat / Perhe-elämää (Ylioppilasteatteri, 1994)
  • Saituri (Rauman teatteri, 1994)
  • Karkurit (Ylioppilasteatteri, 1995)
  • Setä Tuomon tupa (Ylioppilasteatteri, 1995)
  • Albatrossin tarina (Yövieraat/Nälkäteatteri, 1995)
  • Terra Firma (Ylioppilasteatteri, 1995)
  • Insinööri Andréen ilmapurjehdus (eli Terra Incognita) (Ylioppilasteatteri, 1996)
  • Terra Potatis (Ylioppilasteatteri, 1996)
  • Oblomov (Jyväskylän Huoneteatteri, 1996)
  • Lalli (Rauman kaupunginteatteri, 1996)
  • Amerikka (Ylioppilasteatteri, 1997)
  • Tsevengur (Ylioppilasteatteri, 1997)
  • Kihlaus (Nälkäteatteri, 1997)
  • Viimeinen heitto (Rauman Kaupunginteatteri, 1997)
  • Daniel Hjort (Espoon teatteri, 1997)
  • Iso Vihko (Teatteri Pieni Suomi, 1998)
  • Nälkä (Nälkäteatteri, 1998)
  • Peer Gynt (Rovaniemen kaupunginteatteri, 1998)
  • Kaaskerin Lundström (Nälkäteatteri, 1999)
  • Ylistalon tuvassa (Nälkäteatteri, 1999)
  • Radiopuhelimet (Radiopuhelimet ja Nälkäteatteri, 2000)
  • Vissi humaus ja hengen ylennys (Nälkäteatteri, 2000)
  • Myrsky (Teatteriryhmä Koillismyrsky, 2001)
  • Leo ja Liina (Nälkäteatteri, 2001)
  • Avioliittokeinottelija (Turun ylioppilasteatteri, 2002)
  • Juhani Ahon Rautatie (Jyväskylän kaupunginteatteri, 2002)
  • Puupää (Kajaanin kaupunginteatteri, 2003)
  • Pilven päällä seisoit (Turun ylioppilasteatteri, 2004)
  • Merimiehen leski (Nälkäteatteri, 2004)
  • Härkäniemen piiput (Nälkäteatteri, 2005)
  • Tommi (Radiopuhelimet ja Nälkäteatteri, 2005)
  • Volga farmari, Ford Taunus, Toyota Hiace ja Volvo Amazon (4-osainen Autotrilogia) (Tikkurilan teatteri, 2000–2007)
  • Nelostie (Q-teatteri, 2005, yhdessä Ari Wahlstenin kanssa)
  • Tuntematon sotilas (Jyväskylän kaupunginteatteri, 2006)
  • Batsheba-ooppera (Nälkäteatteri, 2006)
  • Punainen viiva (Kajaanin kaupunginteatteri, 2006)
  • Kaksi sisarta (Jyväskylän Huoneteatteri, 2007)
  • Sähkön kotimaa (Ryhmä Fanjunkars, 2007)
  • Volvo Amazon (Tikkurilan teatteri, 2007)
  • Janne Kubik (Sirius Teatern / Teatteri Universum, 2008)
  • Olviretki Schleusingenissä (Lahden kaupunginteatteri, 2009)
  • Ryysyrannan Jooseppi (Kajaanin kaupunginteatteri, 2009)
  • Porvarillisen barbarian räme kuplii jälleen (Nälkäteatteri, 2009)
  • Fosforinhohtoinen lurjus (Nälkäteatteri, 2009)
  • Jeppe Niilonpoika (Kokkolan kaupunginteatteri, 2011)
  • Paskateoria (Otava Ensemble, 2011)
  • Matti ja piru (Kajaanin kaupunginteatteri, 2011)
  • Nummisuutarit (Sirius Teatern / Teatteri Universum, 2012)
  • Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti (Vaasan kaupunginteatteri, 2012)
  • Suomalaisten puolustus (Rakastajat-teatteri, 2013)
  • Epäsuoria vihjeitä Bert Plotkan vaimolle (Otava Ensemble, 2013)
  • Europaeus (Kansallisteatteri, 2014)
  • Maailmankaikkeus (Teatteri Telakka, 2014)
  • Kesä Aataminkylässä (Nälkäteatteri, 2014)
  • Onnen lammas/Niilas Saaran kiroissa (Operaatio Paulaharju, 2014)
  • Muuttomiehet (KOM-teatteri, 2015)
  • Rikkaan Hannun aarre (Operaatio Paulaharju, 2015)
  • Töppöhörö (Kansallisteatteri, 2016)
  • Suongil, suuri noita (Operaatio Paulaharju, 2016)
  • Hullu (Teatteri Telakka, 2016)
  • Kieruan vanha pappi (Operaatio Paulaharju, 2017)
  • Lemminkäinen (Kansallisteatteri, 2018)
  • Lussin Pieti ja kuninkaantytär (Operaatio Paulaharju, 2018)
  • Marat/Sade (Sirius Teatern ym., 2018)
  • Rehu-Virtanen (Vantaan näyttämö, 2019)
  • Vantus meren rannalla (Operaatio Paulaharju, 2019)
  • Making of Lea (KOM-teatteri, 2019)
  • Harhama (Espoon Kaupunginteatteri, 2020)
  • Agnes (Kuopion kaupunginteatteri, 2021)
  • Jumalainen näytelmä (Espoon Kaupunginteatteri, 2022)
  • Asmodeus ja 1313 sielua (Helsingin kaupunginteatteri, 2023)
  • Väinämöinen (Tampereen Työväen Teatteri, 2023)
  • Kuolleista herännyt (Kuopion kaupunginteatteri, 2024)
  • Sadan vuoden sairaskertomus (Lapin ylioppilasteatteri, 2024)

Näytelmäkäsikirjoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuulas laakeri (Yövieraat, 1990)
  • Neuvostoliiton historia 1917–1990 (Yövieraat, 1990)
  • Kurikka (Seinäjoen kaupunginteatteri, 1990) (Jari Hietasen kanssa)
  • Nuijapää (Kajaanin kaupunginteatteri, 1991) (Jari Hietasen kanssa)
  • Kuusi ja tähti (Kuopion kaupunginteatteri, 1991) (Jari Hietasen kanssa)
  • Slipoverimurhat (Kuopion kaupunginteatteri, 1992) (Jari Hietasen kanssa)
  • Aavelaiva Aalberg (Kuopion kaupunginteatteri, 1993) (Jari Hietasen kanssa)
  • Juokse loppuun, Heikki! (Kajaanin kaupunginteatteri, 1993)
  • Terra Firma (Ylioppilasteatteri, 1995) Jari Hietasen kanssa
  • Terra Potatis (Ylioppilasteatteri, 1996)
  • Autotrilogia (Tikkurilan teatteri, neljä näytelmää 2000–2007)
  • Puupää (Kajaanin kaupunginteatteri, 2003)
  • Saunatrilogia (Teatteri Telakka, 2002–2004)
  • Pilven päällä seisoit (Turun ylioppilasteatteri, 2004)
  • Nelostie (yhdessä Ari Wahlstenin kanssa, Q-teatteri, 2005)
  • Lyhyt esitelmä kantrimusiikista (Nälkäteatteri, 2006)
  • Apinoiden kuningas Sun Vu Kung panee taivasten valtakunnan sekaisin (Suomen kiinalainen teatteri, 2006)
  • Joutilas mies -libretto (säv. Jorma Panula) (Nivalan Oopperayhdistys, 2007)
  • Fosforinhohtoinen lurjus (Nälkäteatteri, 2009)
  • Golem (Turun ylioppilasteatteri, 2011)
  • Ahti Karjalainen -libretto (säv. Heinz-Juhani Hofmann) (Kokkolan Ooppera, 2012)
  • Suomalaisten puolustus (Rakastajat-teatteri, 2013)
  • Europaeus (Kansallisteatteri, 2014)
  • Maailmankaikkeus (Teatteri Telakka, 2014)
  • Muuttomiehet (KOM-teatteri, 2015)
  • Töppöhörö (Kansallisteatteri, 2016)
  • Hullu (Teatteri Telakka, 2016)
  • Lemminkäinen (Kansallisteatteri, 2018)
  • Making of Lea (KOM-teatteri, 2019)
  • Rehu-Virtanen (Vantaan näyttämö, 2019)
  • Jumalainen näytelmä (Espoon Kaupunginteatteri, 2022)
  • Asmodeus ja 1313 sielua (Helsingin kaupunginteatteri, 2023, Runar Schildtin aiheen mukaan.)
  • Väinämöinen (Tampereen Työväen Teatteri, 2023)

Proosateokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännöstyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Inti Chavez Perez: Respektiä: Seksikirja pojille. Gummerus 2018.
  • Sally Salminen: Katrina. Teos 2018. ISBN 978-951-851-854-2
  • Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Nykysuomeksi kääntänyt Juha Hurme. Teos 2021. ISBN 978-952-363-215-8

Elokuvaroolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mether, Ulla: Runeberg-ehdokas Juha Hurme: Tärkeintä on ajatella itse (arkistoitu versio) Helsingin Uutiset. 11.1.2015. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 17.2.2016.
  2. ↑ https://www.kaupunkiuutiset.com/jutut/finlandia-palkinto-ei-ole-muuttanut-juha-hurmeen-elamaa-patkaakaan-ja-taiteilija-tekee-mita-huvittaa-lue-mita-kirjailija-jutteli-perjantaiparlamentin-kynnyksella-30687
  3. ↑ a b c d Juha Hurmeelta ei heru myötätuntoa miehille: "On vain myönteistä, että miesten vääristyneen suuri valta-asema horjuu" Yle Uutiset. Viitattu 29.11.2017.
  4. ↑ a b c d Palkinnot 2006 Suomen Kustannusyhdistys ry. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 8.6.2011.
  5. ↑ Ohjaaja Juha Hurmeelle 30 000 euron palkinto HS.fi. 16.5.2014. Viitattu 16.5.2014.
  6. ↑ Minna Rinta-Tassi: Ehtoolehdon vanhukset Runeberg-palkintoehdokkaana Ylen uutiset. Viitattu 10.12.2014.
  7. ↑ Nyljetyt ajatukset ehdolla Vuoden kirjaksi Teos.fi. 12.2.2015. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.2.2015.
  8. ↑ Juha Hurmeelle Jarkko Laine -palkinto Keskisuomalainen. 19.5.2015. Arkistoitu 6.2.2016. Viitattu 17.2.2016.
  9. ↑ Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja aikoo käyttää 30000 euron palkintorahat ruokaan ja asumiskustannuksiin: ”En tarvitse muuta” Ilta-Sanomat. 29.11.2017. Viitattu 29.11.2017.
  10. ↑ Tunnettu teatteriohjaaja ilmoittautui itse suljetulle osastolle: ”Painin hoitajan kanssa” Ilta-Sanomat. 27.12.2016. Arkistoitu 28.12.2016. Viitattu 27.12.2016.
  11. ↑ Lukupiiri: Väinö Linnan Sotaromaani | Lukupiiri areena.yle.fi. Viitattu 29.11.2017.
  12. ↑ Kultakuumeen kolumnit | yle.fi yle.fi. Viitattu 29.11.2017.
  13. ↑ a b Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto Juha Hurmeelle – ”Fanitetaan tätä routaista maata, mutta suhteellisuudentajua mukaan” Yle Uutiset. Viitattu 29.11.2017.
  14. ↑ "Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta Yle Uutiset. Viitattu 1.12.2017.
  15. ↑ Finlandia-voittaja Juha Hurme piti puolet puheestaan ruotsiksi ja pelkäsi ihmisen jäävän apinaksi: ”Opetelkaa ruotsia, juntit!” Helsingin Sanomat. 29.11.2017. Viitattu 1.12.2017.
  16. ↑ Finlandia-voittaja nimitteli ruotsia osaamattomia junteiksi – Sampo Terho toivoo anteeksipyyntöä 29.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.12.2017.
  17. ↑ SFP- RKP: SFP i Helsingfors nominerar kandidater sfp.fi. 13.1.2023. Viitattu 3.2.2023. (ruotsi)
  18. ↑ Kajava, Jukka: Joulusta jouluun halolla hakaten. Helsingin Sanomat, 16.12.1990.
  19. ↑ Kajava, Jukka: Kasvun kuvaus puree tähän aikaan. Helsingin Sanomat, 11.12.1991.
  20. ↑ Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  21. ↑ Ohjaaja Juha Hurmeelle Eino Kalima -palkinto Europaeuksesta Kaleva.fi. 16.5.2014. Kaleva. Viitattu 15.12.2014.
  22. ↑ Eino Kalima -palkinto Kansallisteatteri.fi. 2014. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 15.12.2014.
  23. ↑ Kunniamerkkien saajat julki: Suomen Leijonan suurristi Bengt Holmströmille, Pro Finlandia Juha Hurmeelle – katso listasta kaikki kunniamerkin saajat 1.12.2017. Yle Uutiset. Viitattu 9.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Hurme&oldid=22780136”