Julia Dolgorukova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Julia Dolgorukova
Julia Dolgorukova 1985.
Julia Dolgorukova 1985.
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1962
Moskova
Kansalaisuus venäläinen
Taiteilija
Ala taidemaalari, akateemikko
Taidesuuntaus Ekspressionismi
Aiheesta muualla
dolgorukova.h1n.ru

Julia Vitalievna Dolgorukova (ven. Юлия Витальевна Долгорукова) on venäläinen taidemaalari ja vastaava jäsen kansainvälisessä nykytaiteen akatemiassa 2020.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dolgorukova syntyi Moskovassa. Hän valmistui Moskovan taidekorkeakoulusta graafisena suunnittelijana ja osallistui kursseille Moskovan polygraafisessa instituutissa, opiskeli J. Bistin ja A. Cedricin luona. Vuonna 1990 hän osallistui luentoihin ja työpajoihin Michael Lesehriin Stuttgartin Kuvataideakatemiassa. Hänen teoksiaan ovat maalaustelineet, piirustukset ja teatterikoristeet sekä muoti ja sisustus.

Vuonna 1981 hänet hyväksyttiin Moskovan taiteilijaliiton nuoriso-osastoon, ja vuonna 1997 hänestä tuli Moskovan taiteilijaliiton jäsen[2]. Vuodesta 1991 hän on Venäjän taiteilijoiden luovien liittojen jäsen . Vuodesta 1981 lähtien Julia on osallistunut yli 60 näyttelyyn. Näiden joukossa on nuorten Moskovan taiteilijoiden näyttelyitä MOSKh (Moskovan taiteilijaliitto), Neuvostoliiton taiteilijoiden näyttely, joka on omistettu maan rautateiden 150-vuotisjuhlille (Moskovassa ja Leningradissa ), kansalliset näyttelyt vuosina 1988, 1989 ja 1991 vuotta Moskovassa, näyttely "Art Myth - 93" Moskovassa "Manege" , juhlavuoden näyttelyssä Gogol-bulevardilla vuonna 1995, joka on omistettu VDNH: n "mehiläishoidon" paviljongin maalauksenäyttelyn 20. vuosipäivälle Eduard Drobitskin kanssa , Oscar Rabin[3] ja muut nonkonformistiset taiteilijat ja muut. Henkilökohtaiset näyttelyt Moskovassa (1986, 1993, 1995, 1999, 2000, 2004, 2005, 2006, 2008), Stuttgart (1990, 1991), Herrenberg (1992), Kaluga (1993), Tarusa (1994, 2001), Kostroma (1994)[4], Marmaris (1999), Alexandrov (2002), Maloyaroslavets (2003), Sharm el-Sheikh e (2005), Mikkeli (Suomi , 2007), Alanya (Turkki , 2009), Pariisi (2010), Cannes (2010).

Julia Dolgorukova osallistui näyttelyihin kuuluisien taiteilijoiden kanssa: Ernst Neizvestny, Eduard Steinberg, Oleg Tselkov, Vladimir Nemukhin[5] ja muut. Dolgorukova työskentelee maisema-, asetelma-, fantasia-aiheisella tavalla. Niistä toimii hän loi maalaus "Aamu Foros" (1981), "Aksinino. Kirkko" (1982), "Uusi alue. Triptyykki" (1983), sarjan maalauksia perustuu Bulgakovin romaanin "Saatana saapuu Moskovaan" "Margarita ja paholainen", "Berliozin hautajaiset", "Ha-Notsri ja Pilatus", "Margarita ja Woland", "Baletti Pontius Pilatuksen palatsissa " jne. (Taiteilijan luomat V. Geviksmanin oopperalle "The Mestari ja Margarita ", joka esiteltiin myöhemmin Bulgakovin talomuseon yksityisnäyttelynä" Sadovaya, 302-bis. " ," Purppuran sateen tanssi "(1997)," Asetelma päärynöillä "(2004), "Pas de Deux", " Giselle ", "Tulitanssi" (2009) ja muut. Moskovan teatterille Novaja Opera Julia Dolgorukova suunnitteli taiteilija D. Dikovin kanssa puvut ja maisemat oopperalle "O Mozart , Mozart!" (esitelty Kostroman osavaltion historiallisessa ja arkkitehtonisessa museoalueella "Milestones" -festivaalin yhteydessä vuonna 1994).

Dolgorukova teokset esitelty myös useiden tunnettujen museoista ja yksityiskokoelmista, joiden joukossa ovat: Kostroma State historiallinen ja arkkitehtoninen museo-Reserve, Kalugan Regional taidemuseo, museo Marina Tsvetajeva vuonna Alexandrov , museo Marina Tsvetajeva vuonna Bolshevo, Tarusa Tsvetajevs-museoperhe, Maximilian Voloshin -kokoelmamuseo (Koktebel), Anton Chekhov -museon museo (Jalta), Tarusa- museo ja Ullrich Springer -kokoelma (Stuttgart). Dolgorukova oli maalari ja suunnittelija useille televisio-ohjelmien aiheille ja artikkeleille venäläisissä ja ulkomaisissa julkaisuissa. Toukokuussa ja lokakuussa 2018 Dolgorukovasta tuli kansainvälisen kilpailun AEA -2018 (kevätkausi), (syksykausi) "Art. Excellence. Awards" (hopeamitali), AEA-2019 (kevätkausi) (kultamitali) voittaja, AEA-2020 (syksykausi) (kultamitali)[6].

Galleria Julia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • THE ALL-SEEING EYE 2020
    THE ALL-SEEING EYE 2020
  • Lilies in a blue vase 2018
    Lilies in a blue vase 2018
  • Bouquet of irises with yellow canaries. 2021
    Bouquet of irises with yellow canaries. 2021
  • Red sea. 2006
    Red sea. 2006
  • Desert in the evening. 2006
    Desert in the evening. 2006
  • Mount Sober 1994
    Mount Sober 1994
  • Aksin'ino. Church 1982
    Aksin'ino. Church 1982
  • Siedra. 2021
    Siedra. 2021
  • Margarita and Voland. 1994
    Margarita and Voland. 1994
  • Dance of fire 2009
    Dance of fire 2009

Näyttelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • XII Moskovan nuorten taiteilijoiden näyttely. Luettelo. M., MOSH. Vuonna 1981.
  • XIII nuorten Moskovan taiteilijoiden näyttely. Luettelo. Moskova, Neuvostoliiton taiteilija, 1983.
  • XV-näyttely nuoria Moskovan taiteilijoita. Luettelo. Moskova, Neuvostoliiton taiteilija, 1985, sivu 25.
  • näyttely Neuvostoliiton taiteilijoiden teoksista, joka on omistettu maan rautateiden 150-vuotisjuhlille. Maalaus. Grafiikka. Veistos. Luettelo . M., 1987, sivu 14.
  • Koko unionin kattava nuorten taiteilijoiden näyttely, joka on omistettu Komsomolin 70-vuotisjuhlille. Luettelo. Moskova, Neuvostoliiton taiteilija. Vuonna 1988.
  • Koko unionin näyttely ja kilpailu "Kultainen harja". Luettelo. Moskova, Neuvostoliiton taiteilija. Vuonna 1991.
  • Moskovan kansainväliset taidemessut ja näyttely ART-MIF-93. Moskova, 1993. Negoryuhin B.Vernissage-aatelisto / / pohjoinen totuus. 1994, 27. toukokuuta.
  • 20-vuotisjuhlanäyttely paviljongissa "Mehiläishoito" Näyttely Neuvostoliiton taloudellisista saavutuksista. Luettelo. M., IFA, 1995, sivu 34.
  • Aidinyan C. Margarita, Woland ja muut / / Culture. 1995, 18. maaliskuuta.
  • Aidinyan C. "huono" talo, kuvannut Bulgakov / / chimes. 1995, 21. maaliskuuta.
  • Aidinyan C. "Bulgakov kotona" / / Moscow News. Vuonna 1995.
  • Siellä Bulgakov hallitsee / / Presnya. 1995, huhtikuu, nro 11.
  • Koktebel - Karadag. Näyttelyn luettelo. Moskova, Näyttelyhalli "Vykhino". Vuonna 1997.
  • Liiketanssi- / / taiteelliset messut. Toukokuu 2000 (004).
  • Julia Dolgorukova L.Urazovan taide / / Moskovalainen. Helmikuu 2002.
  • Grekov S. "Sielu, joka ei tiedä mittaa" / / Liiketoiminta Alexandrov. 2002, 3. heinäkuuta (nro 190).
  • Seija Lipsanen. "Kolme naista Galleriarissa" / / Vikkoset. 4.7.2007.
  • "Art Gellary on avattu" / / Mahmutlar Haber. 2010, Jule. Natalia Yilmaz
  • Natalia Yilmaz "Julia Dolgorukovan Luova Sinfonia" "SAFFRON", nro 2 2017, s. 32-41

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julia_Dolgorukova&oldid=22186512”