Objekti (lauseenjäsen)

Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”. Akkusatiivikielissä objekti on tyypillisesti eri sijamuodossa tai ilmaistu eri adpositiolla kuin lauseen subjekti. Suomen kielessä objekti voi olla eri muodoissa lauseen rakenteesta ja merkityksestä riippuen. Monissa indoeurooppalaisissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti.

Objekti suomen kielessä

Suomessa on käytössä merkitykseltään kaksi erilaista objektia: kokonaisobjekti ja osaobjekti. Kokonaisobjektin sija on akkusatiivi, joka on useimmiten nominatiivin tai genetiivin kaltainen; vain persoonapronomineilla ja pronominilla kuka/ken on erityiset akkusatiivimuodot, esim. minut, kenet. Osaobjektin sija on partitiivi.

• Syön leipää. (osaobjekti, partitiivi)
• Syön leivän. (kokonaisobjekti, akkusatiivi)

Osaobjektia käytetään

• kieltolauseessa, esim. En syö leipää.
• epämääräisestä asiasta, esim. Tarvitsen jauhoja.
• abstraktista asiasta, esim. Köyhät tarvitsevat myötätuntoa.
• toiminnallisten verbien yhteydessä, jolle ei ole ilmaistu päämäärää, esim. Mies tutki taulua.
• meneillään olevasta, keskeneräisestä tapahtumasta, esim Luen joka aamu lehteä.
• kun kaksi asiaa tapahtuu yhtaikaa, esim Söin aamiaista ja luin lehteä.
• kun painotetaan toiminnan pituutta, esim. Koulua rakennettiin vuosi.
• muiden lukusanojen kuin yksi määreissä, esim. Ostin neljä tulppaania.

Kokonaisobjektia käytetään

• kun tekemisen päämäärä tai tulos on ilmaistu, esim. Auta vanhus bussiin!
• kun lause ilmaisee tekemisen loppuun saattamista, esim Luen joka aamu lehden.
• peräkkäisistä tapahtumista, esim. Söin aamiaisen ja luin lehden.
• kun painotetaan toiminnan tulosta, esim. Koulu rakennettiin vuodessa.
• lukusanan yksi ja sen määreiden kohdalla, esim. Ostin yhden kirjan.

Monikollinen kokonaisobjekti on nominatiivin kaltainen, yksikössä on käytössä sekä genetiivin kaltainen ns. päätteellinen muoto että nominatiivin kaltainen ns. päätteetön muoto. Päätteetöntä muotoa käytetään silloin kun lauseessa ei ole erillistä subjektia, eli imperatiivi- ja passiivilauseissa.

• Mies avaa oven. (päätteellinen muoto)
• Avaa ovi! (imperatiivi päätteetön muoto)
• Ovi avataan. (passiivi, päätteetön muoto)

Pasiivilauseen objekti on kuitenkin päätteellinen referatiivisen lauseenvastikkeen yhteydessä, esim.

• Rehtori sanoi asiasta jo lähetetyn tiedon vanhemmille.

vrt.

• Rehtori sanoi, että asiasta oli jo lähetetty tieto vanhemmille.

Suora ja epäsuora objekti

Monissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti. Näin on mm. indoeurooppalaisissa englannissa, ruotsissa, saksassa ja ranskassa. Epäsuora objekti suomennetaan adverbiaaliksi, joka on allatiivissa. Joissakin kielissä, kuten saksassa, epäsuora objekti on omassa sijamuodossaan, datiivissa.

• He gave me a book. (englanti)
• Han gav mig en bok. (ruotsi)
• Er gab mir ein Buch (saksa)
• Il m'a donné un livre (ranska)
• Hän antoi minulle kirjan.

Absolutiivi objektin sijana

Ergatiivikielissä objekti on absolutiivissa, jota käytetään myös intransitiivilauseiden subjektin sijamuotona. Suomen kielessä on eräitä absolutiivirakennetta muistutavia passiivirakenteita, joissa subjektin ja objektin ero hämärtyy, esim.

• Ikkuna rikottiin. (subjektin kaltainen objekti)
• Lautasella on puuroa. (objektin kaltainen subjekti)

"Object" englanninkielisessä kielentutkimuksessa

Englannin termiä object ei tule aina kääntää objektiksi. Sitä käytetään usein laajemmin kuin suomen sanaa objekti. Se tarkoittaa lähinnä mitä tahansa pakollista määritettä eli komplementtia. Esim. prepositiolausekkeessa "in the house" the house on "the object of the preposition".