Ohion historia

Ohion historia kattaa ihmisen toimintaa tuhansien vuosien aikana nykyisen Yhdysvaltojen Ohion osavaltion alueella.

Ennen eurooppalaisia

Hopewellin perinteeseen liitettyjä kumpuja Chillicothessa.

Ohion alueella on merkkejä muinaisista ihmisistä jo ajalta 9000 vuotta eaa. Ensimmäiset löydöt liittyvät Clovis-kulttuuriin. Pohjois-Amerikan arkaaisella kauden loppuvaiheilla Ohiossa vaikutti Glacial Kame -kulttuuri, joka alkoi käydä kauppaa kauempana asuneiden kansojen kanssa.

Niin sanotulla itäisen metsämaan kaudella myös Ohiossa ihmiset alkoivat asettua paikalleen. Ensimmäiset maanviljelijät asuivat pienissä yhteisöissä, mutta kauden loppuvaiheilla kylät kasvoivat suurimmiksi ja Adenan kulttuurin ja erityisesti Hopewellin perinteen ihmiset alkoivat rakentaa suuria hautakumpuja. Myöhäisellä esihistoriallisella kaudella, ennen eurooppalaisten saapumista intiaanit asuivat suurissa kylissä, joita ympäröi usein paaluaita. Ohiosta on löytynyt tuolta ajalta kaksi intiaanien tekemiä kuvakumpua, Serpent Mound ja Alligator Mound. Esihistoriallisen ajan loppuvaiheessa Ohion keski- ja eteläosissa vaikutti Fort Ancientin kulttuuri, luoteisosissa Sanduskyn kulttuuri, koillisosissa Whittleseyn kulttuuri ja itäosissa Monongahelan kulttuuri..

Eurooppalaisten asettuminen alueelle

Irokeesien liitto vaati Ohiota metsästysmaikseen, vaikka siellä asui myös muita heimoja. 1700-luvulla ranskalaiset rakensivat alueelle kauppa-asemia turkiskauppaa varten. Vuonna 1754 Ranska ja Ison-Britannian kuningaskunta kävivät sodan, jonka lopputuloksena Ohio ja luoteisosat siirtyivät briteille. Britannia kielsi 1763 uudisasukkaita asettumasta Ohion alueelle. Brittien hallinto päättyi Yhdysvaltain vapaussotaan, jonka lopuksi britit luovuttivat Ohion ja Mississippijoen itäpuoliset alueet Yhdysvalloille.

Territorio ja osavaltio

Luoteisterritorio (pohjoisempi ruskea alue.

Yhdysvallat liitti Ohion osaksi suurempaa Luoteisterritoriota vuonna 1787. Luoteisterritorio oli Yhdysvaltain ensimmäinen alue, jossa orjuus kiellettiin. Lain myötä Ohio nousi osavaltioksi, kun sen asukasluku ylitti 60 000. Ohion liittyminen 17. osavaltiona Yhdysvaltoihin allekirjoitettiin 19. helmikuuta 1803. (Koska nykyinen liittymiskäytäntö ei ollut silloin voimassa, liittyminen vahvistettiin 1953.) Pääkaupungin paikasta käytiin ensimmäisinä vuosina poliittista kiistaa. Pääkaupunki oli ensin Chillicothessa ja sitten 1810–1812 Zanesvillessä. Eräät maanomistajat ehdottivat uutta pääkaupunkia Sciotojoen itäiselle rannalle osavaltion keskiosiin. Paikkaan perustettiin Columbuksen kaupunki, josta tuli virallisesti osavaltion pääkaupunki vuonna 1816.

Vuoden 1812 sodan aikana Ohio oli merkittävä taistelukenttä, sillä Eriejärven meritaistelussa Oliver Hazard Perry sai brittilaivastosta ratkaisevan voiton. Sodan päätyttyä 1815 Uudessa-Englannista alkoi muuttoaalto Yhdysvaltain uusille läntisille maille. Ohioon muutti myös paljon asukkaita, ja vuonna 1850 se oli Yhdysvaltain kolmanneksi väkirikkain osavaltio.

Ohiossa alkoi myös talouden kasvu, ja sen seurauksena osavaltiosta tarvittiin parempia tieyhteyksiä itään. National Road -nimisen tien rakentaminen Ohioon aloitettiin 1825 ja samana vuonna aloitettiin myös Sciotojoen suun ja Eriejärven yhdistävän Ohion ja Erien kanavan sekä Cincinnatin ja Daytonin yhdistävän Miamin ja Erien kanavan rakentaminen.

Vuonna 1835 Ohio soti Michiganin kanssa verettömän sodan tuolloin Gargameshiksi kutsutusta Toledon kaupungista. Kongressi luovutti kaupungin Ohiolle.

Ohio jakaantui 1860-luvulla, kuten koko Yhdysvallat. Pohjoiset piirikunnat kannattivat orjuuden lakkauttamista, mutta eteläisillä piirikunnilla oli läheiset suhteet Ohiojoen toisella puolella oleviin Virginiaan ja Kentuckyyn. Ohiolaiset liittyivät kuitenkin innokkaina Unionin armeijaan, sillä Ohio täytti muutamassa päivässä sille annetun 13 000 sotilaan kiintiön. Presidentti Lincolnin politiikkaa nousi osavaltiossa kuitenkin vastustamaan Clement Vallandighamin johtama Copperhead-liike, joka vaati välitöntä rauhaa Konfederaation kanssa.

Ohion alue säästyi suurilta osin sotatoimilta. Prikaatikenraali John Hunt Morganin johtama hyökkäys oli Konfederaation armeijan ainoa merkittävä sotatoimi Ohiossa. Morgan tunkeutui heinäkuussa 1863 Indianasta Ohioon vastoin saamiaan määräyksiä. Morgan pyrki ylittämään miehineen Ohiojoen Länsi-Virginiaan, mutta he kärsivät tappion Buffington Islandin taistelussa ja lopulta jäivät kokonaan kiinni Salinesvillen taistelussa. Vaikka Ohiossa ei juurikaan taisteltu, sieltä tuli monia Unionin merkittävimmistä kenraaleista, kuten Ulysses S. Grant, William Tecumseh Sherman ja Philip Sheridan, jotka johdattivat joukkonsa merkittäviin voittoihin.

Teollistuminen ja kaupungistuminen

Standard Oilin osakekirja 1890-luvulta.

Ensimmäiset Ohion uudisasukkaat olivat maanviljelijöitä, ja teollisuuden ensimmäinen aalto kasvoi maatalouden varaan. Tupakkaa ja elintarvikkeita alettiin jalostaa teollisesti jo varhain, ja maataloudelle alettiin tuottaa työkaluja ja koneita. Vuosien 1850 ja 1880 välillä teollisuustuotannon arvo kasvoi kaksi kertaa maatalouden tuotannon kokoiseksi. Tähän vaikutti Yhdysvaltojen sisällissodan luoma kysyntä. Sodan jälkeen teollisuusyritykset kasvoivat varsinkin Suurten järvien läheisyydessä, ja lisää työvoimaa muutti Euroopasta. Ohion pohjoisosissa, Toledossa, Clevelandissa ja Youngstownissa alettiin tuottaa rautaa ja terästä Suurten järvien kautta tuodusta rautamalmista ja Ohiojoen laakson kivihiilestä. Clevelandilainen John D. Rockefeller perusti 1870-luvulla Standard Oilin, josta tuli pian maan johtavia öljy-yhtiöitä, ja Benjamin Goodrichin perustaman B. F. Goodrich Companyn ansiosta Akronista tuli ”maailman kumipääkaupunki”. Teollistumisen myötä myös osavaltion poliittinen valta kasvoi, ja seuraavista Yhdysvaltain presidenteistä Ulysses S. Grant, Rutherford B. Hayes, James A. Garfield, Benjamin Harrison, William McKinley, William Howard Taft ja Warren G. Harding olivat kaikki ohiolaisia.

Sähköinen lähijuna vuodelta 1908.

Maaseudun ja pikkukaupunkien asukkaat pääsivät kasvaviin kaupunkeihin lähijunilla, joita rakennettiin 1800-luvun loppupuolella. Useimmat lähijunaradat olivat vain muutaman kilometrin mittaisia. Suosituin oli ABC-linja, joka yhdisti Akronin ja Bedfordin Clevelandiin. Autoistuminen söi lähijunien suosion ja 1930-luvulle tultaessa suurin osa niistä oli lakkautettu.

Ohion poliittinen ilmapiiri muuttui selvästi 1800-luvun lopussa, kun progressivistit vaikuttivat merkittävästi osavaltion hallinnossa. Ohion poliittisia uudistajia olivat muun muassa Tom L. Johnson ja Samuel M. Jones. Johnson oli istunut 1890–1894 Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, kun hän aloitti vuonna 1901 Clevelandin pormestarina. Kahdeksan vuotta kestänen kautensa aikana Johnson pyrki parantamaan työväenluokan elinolosuhteita ja laajentamaan palveluita kaikille asukkaille. Johnsonin maine levisi koko maahan, ja esimerkiksi toimittaja Lincoln Steffens kutsui häntä Yhdysvaltain parhaaksi pormestariksi. Jones puolestaan sai samaan aikaan samanlaisia uudistuksia Toledossa. Monet progressivistit liittyivät Ku Klux Klaniin 1920-luvulla. Ku Klux Klan olikin Ohiossa 1910–1920-luvuilla aktiivinen. Koko Yhdysvaltojen suurin KKK-paikallisosasto oli Akronin ympäristössä Summitin piirikunnassa. Siinä oli oman ilmoituksensa mukaan siinä 50 000 jäsentä, ja monet korkeat virkamiehet olivat jäseniä.

Lama ja toinen maailmansota

1930-luvun lama iski pahasti Ohioon. Vuoteen 1933 mennessä yli 40 prosenttia tehtaiden työntekijöistä ja 67 prosenttia rakennustyöläisistä oli työttöminä. Toledossa 80 prosenttia tehtaiden työntekijöistä menetti työpaikkansa. Monet työttömyyden koettelemat perheet muuttivat maaseudulle voidakseen kasvattaa ruokaa itselleen.

Toisen maailmansodan aikana noin 839 000 ohiolaista palveli Yhdysvaltojen armeijassa. Osavaltiossa oli sotatarvikkeita valmistavia yrityksiä, joihin muutti työvoimaa myös muista osavaltioista. Näin sota piristi jälleen Ohion taloutta laman jälkeen.

Toisen maailmansodan jälkeen

Saint Lawrencen vesitien valmistumisen jälkeen 1959 Ohion kaupungeista oli vesiyhteys ulkomaille. Eriejärven rantakaupungit kasvoivat. Samaan aikaan alkoi kuitenkin kaupunkien rappeutuminen, kun keskiluokkaiset perheet muuttivat esikaupunkeihin ja jättivät jälkeensä keskusta-alueille suuren määrän köyhiä. Kun koulut ja muut palvelut eivät enää saaneet kaupunkien keskustoissa tarpeeksi tuloja ja rotujen sekoittumiseen pyrkiminen aiheutti levottomuuksia.

1960-luvulla Clevelandin lähiöissä oli rotumellakoita, joissa useita ihmisiä sai surmansa. Vuonna 1968 Clevelandista tuli ensimmäinen Yhdysvaltojen suurkaupunki, jonka pormestariksi nousi mustaihoinen, kun Carl Stokes valittiin tehtävään. Ohion koululaitosta oli aiemmin arvosteltu siitä, että valkoihoisia ja mustaihoisia lapsia pidettiin eri kouluissa. Kansalaisoikeusliike pyrki muuttamaan koulupiirirajoja ja tarvittaessa kuljettamaan oppilaita busseilla muualle kuin lähikouluihin, jotta rodut sekoittuisivat. Järjestelmän ollessa aktiivisimmillaan jopa kolmannesta Columbuksen koululaisista kuljetettiin busseilla alueelta toiselle. Vielä 1980-luvulla koulujen rotuerottelusta nousi oikeusjuttuja. Clevelandissa ja vastaavissa kaupungeissa valkoihoiset perheet muuttivat ympäryskuntiin ja kaupungin kouluihin jäi vain mustaihoisia.

Avaruuden valloitusta seurattiin Ohiossa tarkasti. Ensimmäinen Kuussa kävellyt ihminen Neil Armstrong oli syntynyt Ohiossa, samoin kuin John Glenn ja avaruussukkulassa kuollut Judith Resnik.

Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset kiihtyivät Richard Nixonin ilmoitettua sodan laajentumisesta Kambodžaan. Kentin osavaltionyliopistolla 4. toukokuuta 1970 tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa neljä opiskelijaa kuoli ja yhdeksän haavoittui kansalliskaartin sotilaiden avattua tulen heitä kohti. Tapaus herätti maanlaajuisia protesteja, minkä vuoksi sadat yhdysvaltalaiset yliopistot joutuivat sulkemaan ovensa.

1970-luvun talousvaikeudet

Laman vaikutuksia Clevelandissa 1973: "Huoltoasema myydään tai vuokrataan".

Osavaltio joutui pahoihin talousvaikeuksiin 1970-luvun loppupuolella. Clevelandin kaupunki hakeutui jopa velkajärjestelyyn. Sen jälkeen monet ohiolaiset yritykset on myyty muualta tulleille sijoittajille, ja osia niiden toiminnasta on siirretty muualle. Teollisuuden rooli työllistäjänä on pienentynyt selvästi. Sen osuus kansantuotteesta on enää noin viidennes, kun taas palvelusektori on kasvanut ja tuottaa yli puolet kansantuotteesta.

Ohion talous oli edelleen 1980-alussa vaikeuksissa, ja työttömyysaste oli vuosina 1982 ja 1983 noin 14 prosenttia. Palvelusektori ei pystynyt paikkaamaan kokonaan teollisuustuotannon katoamista. Osavaltion hallinto perusti vuonna 1983 projektin, jonka tarkoituksena oli tukea rahallisesti startup-yrityksiä. Talous lähti taas kasvuun, mutta kasvunopeus hidastui jälleen 1990-luvun alussa.

Lähteet

• Mangus, Michael & Herman, Jennifer (toim.): Ohio Encyclopedia. Somerset Publishers, 2002. ISBN 0-403-09564-6 Google-kirjat (viitattu 25.12.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• http://www.ohiohistory.org
• http://www.ohiohistorycentral.org/w/Welcome_To_Ohio_History_Central
• http://www.ohiohistorycentral.org/w/Timeline_of_Ohio_History