Olli Jalonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Jalonen
Olli Jalonen lokakuussa 2008.
Olli Jalonen lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1954 (ikä 70)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Esikoisteos Unien tausta (1978)
Palkinnot

Finlandia-palkinto (1990 ja 2018)
Eino Leinon palkinto (1990)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Olli Jouko Johan Jalonen (s. 21. helmikuuta 1954 Helsinki)[1] on palkittu suomalainen kirjailija ja filosofian tohtori.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1973, yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1985 ja lisensiaatiksi 1985. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2006 Tampereen yliopistosta.[1] Jalosen väitöskirjansa aiheena oli Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa.[2] Vuosina 2005–2010 Jalonen toimi viisivuotiskauden Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina.[3]

Jalosen ensimmäinen teos, novellikokoelma Unien tausta, ilmestyi vuonna 1978. Hän osallistui sillä Otavan järjestämään novellikilpailuun.[4] Seuraavana vuonna ilmestyi Jalosen esikoisromaani Sulkaturkki. Vuosina 1989–1992 ilmestyi syntymän, elämän ja kuoleman sattumanvaraisuutta käsittelevä romaanitrilogia, johon kuuluvat teokset Johan ja Johan (1989), Isäksi ja tyttäreksi (1990) ja Elämä, ja elämä (1992). Jalosen teoksia on käännetty ruotsiksi, norjaksi, viroksi, latviaksi ja saksaksi.[4]

Jalonen voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1990 romaanillaan Isäksi ja tyttäreksi. Hän on ollut Finlandia-palkintoehdokas myös vuosina 1989 (teoksella Johan ja Johan), 2008 (14 solmua Greenwichiin), 2014 (Miehiä ja ihmisiä)[5] ja 2018 (Taivaanpallo).[6] 14 solmua Greenwichiin, Poikakirja ja Taivaanpallo olivat myös Runeberg-palkintoehdokkaina.[4] Vuonna 2013 Suomen Kirjailijaliitto palkitsi Jalosen 10 000 euron suuruisella tunnustuspalkinnolla.[7]

Jalonen voitti toistamiseen Finlandia-palkinnon vuonna 2018 romaanillaan Taivaanpallo.[8]

Jalonen on ollut vuodesta 1974 naimisissa kirjailija Riitta Jalosen (o.s. Aho) kanssa. Heillä on yksi lapsi.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita kirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jalonen, Olli & Jalonen, Riitta: Matkailijan Irlanti. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05785-5
  • Kansa kulttuurien virroissa. Tuontikulttuurin suuntia ja sisältöjä Suomessa itsenäisyyden aikana. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08392-9
  • Ojanen, Eero & Jalonen, Olli: Kymmenen vuosituhatta. Kertomuksia suomalaisten historiasta. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-175-8
  • Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. (Väitöskirja) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21007-6

Näytelmät, kuunnelmat ja elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ihmisen huone, 1985. Näytelmä. Ahaa Teatteri. Ohj. Arto Minkkinen
  • Hotelli eläville -romaanin pohjalta tehty elokuva Punainen huone, 1991. Yle TV1. Ohj. Vesa Kantola
  • Johan ja Johan ja Joukojohan, 1993. Tampereen Työväen Teatteri ja Radioteatteri. Ohj. Jussi Helminen
  • Tuhkasaari, 1994. Neliosainen kuunnelmasarja. Radioteatteri. Ohj. Heljä Ahonen ja Eero Aro
  • Porkkalansaari, 1994. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
  • Sata vuosisataa, 1997. Sataosainen kuunnelmasarja. Radioteatterille kirjoittaneet Eero Ojanen ja Olli Jalonen. Ohj. Heikki Kujanpää ja Heikki Määttänen
  • Santelipuumetsä, 1998. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Jari Hietanen
  • Lentokaloja taivaalla, 1999. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
  • Krakovasta Reykjavikiin, 2000. 20-osainen kuunnelmasarja. Radioteatteri. Ohj. Juha Kandolin
  • Yksityiset tähtitaivaat, 2001. Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Dram. Marja Louhija. Ohj. Hannu Matti Tyhtilä
  • Koon valtakunta. Kolme kuunnelmaa: Elonkorjuu, Loankorjuu ja Marraskesät, 2003. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen
  • Vaihdelaatikko, 2004. Monologikuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Juha Kandolin
  • Rakas opas, 2004. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Ari Kallio
  • Kuunpeilaajat, 2010. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Ari Kallio
  • Miehiä ja ihmisiä, 2016. Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Dram. ja ohj. Hannu Matti Tyhtilä
  • Unohtamo, 2018. Kuunnelma. Radioteatteri. Ohj. Olli Jalonen

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 265–266. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Ihanus, Juhani: Miten kirjailijalta sujuu tiede? Olli Jalosen väitöskirja assosioi vapaasti ja loukuttaa sata kotimaisen kirjallisuuden vuotta HS.fi. 11.6.2006. Viitattu 11.10.2015.
  3. ↑ Jalonen, Olli Kirjasampo.fi. Viitattu 25.12.20217.
  4. ↑ a b c Olli Jalonen Otava. Viitattu 25.12.2017.
  5. ↑ Kirssi, Elina: Finlandia-ehdokas Olli Jalonen: "Kerran minut unohdettiin kutsua" Iltalehti.fi. 14.11.2014. Viitattu 15.11.2014.
  6. ↑ Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin - mukana Katja Kettu iltalehti.fi. Viitattu 9.11.2018.
  7. ↑ Kirjailijaliitto palkitsi Olli Jalosen ja Tuula Kallioniemen HS.fi. 6.10.2013. Viitattu 7.10.2013.
  8. ↑ Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaetaan – suora lähetys juuri nyt Ilta-Sanomat. 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
  9. ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miten kirjani ovat syntyneet 4. Toimittanut Ritva Haavikko. WSOY, 2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Jalonen&oldid=22020055”