Oscar Norrmén
Oscar Johansson Norrmén (5. lokakuuta 1822 Hämeenlinna – 15. marraskuuta 1889 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen senaattori, aateloitu salaneuvos ja valtiopäivämies.[1][2]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norrménin isä oli lääninsihteeri, laamanni Johan Emanuel Norrmén (1790–1866), jonka vanhemmat olivat kauppiasporvari, Rauman raatimies Johan Johansson Normén (1714–1756) ja Kalannin kappalaisen tytär Maria Gabrielsdotter Melander (1727–1783). Norrménin äiti oli Christina Fredrica Demoën (1800–1826), jonka vanhemmat olivat Euran nimismies, Vuojoen kartanon tilanhoitaja Lars Lorentzsson Demoën (1746–1807) ja vääpelin tytär Maria Christina Henriksdotter Spåre (1757–1824). Hänellä oli veli, luutnantti Ferdinand Norrmén (s.1824) ja velipuoli, vuori-insinööri Akates Norrmén (1832–1857) isän toisesta avioliitosta Hahkialan kartanon tyttären, Margareta Johanna Lovisa Gustava Charpentierin (1806–1858) kanssa, joka kuoli 25-vuotiaana tapahturmaisesti Mustion ruukilla. Oscar Norrmén valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1844, tuli hovioikeuden auskultantiksi vuonna 1846 ja palveli senaatissa vuodesta 1849 alkaen. [2][1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämaisen sodan aikana hänet määrättiin Ahvenanmaalle, mistä hän pelasti kruununrahaston Ruotsin kautta Suomeen. Vuonna 1854 Norrménista tuli senaatin kanslisti, vuonna 1857 hän toimi Helsinki-Hämeenlinna-rautatierakennustoimikunnan sihteerinä ja vuonna 1860 maanviljelystoimikunnan esittelijäsihteerinä. Senaattoriksi ja valtiovaraintoimikunnan toisen osaston päälliköksi Norrmén nimitettiin vuonna 1867, vuosina 1871–1873 hän oli kamaritoimituskunnan ja vuosina 1873–1888 maanviljelystoimikunnan päällikkö.[2][1]
Oscar Norrmén edisti viimeksi mainitussa tehtävässään varsinkin karja- ja meijeritalouden kehitystä. Vuonna 1881 perustettiin ylempi meijeriopisto Mustialaan, meijerinäyttelyitä pidettiin ja Suomeen kutsuttiin meijerialan asiantuntijoita Sveitsistä ja Tanskasta. Mustialaan perustettiin myös ensimmäinen maatalouskoeasema ja Suomeen nimitettiin ensimmäiset maanviljelysinsinöörit. Norrmén tuki myös rautateiden rakentamista. Suomen kielen aseman parantamiseen tähtääviä toimia hän ei sen sijaan suosinut. Norrménin suku aateloitiin vuonna 1884. Hän oli aatelisäädyssä valtiopäiväedustaja vuonna 1885 ja 1888.[1][2]
Avioliitto ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norrménin puoliso vuodesta 1855 oli Selma Emelie Stjernvall (1837–1917), joka oli insinöörikenraalimajuri, Lielahden kartanon ratsutilan omistaja Claes Alfred Stjernvallin (1803–1869) ja Selma Aurora von Kraemerin (1803–1888) viides tytär. Selma Emelien isoisä, majuri Casper Henrik von Kræmer (1764–1819) aateloitiin vuonna 1818.[3]
Heille syntyi seitsemän lasta: Selma Fredrika Norrmén (1856–?); Johan Alfred Norrmén (1858–1942); kaupunginisinööri Oskar Herman Norrmén (1860–1907); Emilia Matilda Norrmén Heimbürger (1861–1944); Aina Natalia Norrmén (1865–?); opettajatar Ellen Maria Norrmén, naimaton (1867–?); Verner Ferdinand Norrmén (1869–1955); ja Naemi Aurora Norrmén Doubitsky (1875–1960).
Alfred Norrmén oli heidän vanhin poikansa. Jääkäri Pehr Norrmén oli hänen lapsenlapsi.[2] Oscar Norrmén omisti Nikkilän tilan Hattulassa.[2]
Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan ritarimerkki[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d * Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 547. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ a b c d e f Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Oscar Norrmén. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 9.12.2020.
- ↑ Ätter och vapen - Finlands riddarhus riddarhuset.fi. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ Auvinen, Eero: Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset 2015. Turun yliopisto.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |