Liljendal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liljendal
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Loviisa

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°34′20″N, 026°03′10″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Itä-Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Kuntanumero 424
Hallinnollinen keskus Liljendalin kirkonkylä
Perustettu 1575 (erottamalla Pernajasta)
Liitetty 2010
– liitoskunnat Loviisa,
Ruotsinpyhtää
Pernaja
Liljendal
– syntynyt kunta Loviisa
Pinta-ala 119,64 km² [1]
(1.1.2009)
– maa 113,67 km²
– sisävesi 5,97 km²
Väkiluku 1 472  [2]
(31.12.2009)
väestötiheys 12,95 as./km² (31.12.2009)
Ikäjakauma 2008 [3]
– 0–14-v. 17,2 %
– 15–64-v. 63,0 %
– yli 64-v. 19,8 %

Liljendal on Suomen entinen kunta, joka sijaitsi Itä-Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä.

Liljendalin naapurikunnat olivat Lapinjärvi, Myrskylä ja Pernaja ennen kuntaliitosta vuoden 2010 alussa Loviisaan yhdessä Pernajan ja Ruotsinpyhtään kanssa.

Liljendalin halki kulkevat valtatie 6 ja Lahti–Loviisa-rata.

Loviisan–Vesijärven rautatie

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueita halkova Lahti-Loviisa-rata oli alun perin Loviisan–Vesijärven rautatien kapearaiteinen rataosa, joka avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1900 ja yleiselle liikenteelle vuonna 1904. Liljendalin kunnan alueella junat pysähtyivät Umpalan (ent. Michelspiltom)lähde? ja Eskelinkylän (ent. Eskilom)lähde? asemilla. Henkilöliikenteen lisäksi rautatie välitti runsaasti rahtia, joista suuri osa oli Vesijärveltä ja Päijänteeltä tullutta puutavaraa. Vähitellen kannattamattomaksi ajautunut rautatie myytiin valtionrautateille vuonna 1956 ja rata leveäraiteistettiin vuonna 1960.

Kartta Loviisan seudun aluemuutoksista. Liljendaliin liitettiin alueita Pernajasta vuonna 1936, joista osa liitettiin takaisin Pernajaan vuonna 2000. Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää yhdistyivät osaksi Loviisaa vuonna 2010.

Kunnassa asui 1 472 ihmistä.[2] Kunta oli kaksikielinen: enemmistö eli 77 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja 20 prosenttia suomea.[4]

Liljendalin pinta-ala oli 119,64 km², josta 113,67 km² oli maata ja loput 5,97 km² sisävesialueita.[1]

Merkittävin vesialue on Hopjärvi (ruots. Hopomträsk, alkuperäiseltä nimeltään Haapajärvi), joka pääosin sijaitsi Liljendalin kunnan alueella. Järvi kuuluu Koskenkylänjoen vesistöön. Pinta-alaltaan se on 624 hehtaaria ja valuma-alueen koko noin 3 200 hehtaaria. Järven keskisyvyys on 2,4 metriä ja suurin syvyys 6,5 metriä. Järvenlaskut ovat pienentäneet sen pinta-alaa alkuperäisestä koosta.

Kirkonkylän maisemassa sen länsipuolella on Sävträsk, joka on pitkälti umpeenrehevöitynyt. Se on kuitenkin vesilintujen pesimäpaikka, ja laitamilla on rakennettuja lintuhavaintopaikkoja.

Kirkonkylän eteläosa on osa Sävträskin kylää. Siellä on peruskoulu, kirjasto, lounasravintola ja Sävträsk FBK, Sävträskin VPK, joka on Porvoon kaupungin Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta.

Etäisyyksiä Liljendalista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan kaupungin entisen Liljendalin kunnan kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anteronkylä (Andersby), Embom, Eskelinkylä (Eskilom), Garpom, Hopom, Huomanninkylä t. Huomaninkylä (Hommansby), Kuckubacken, Kvarnbacken, Reimansbacken, Rumpila (Drombom), Sporrasbacken, Sävträsk, Söderby, Umpala (Mickelspiltom)[5]selvennä

Numero[6] Maarekisterikylä[6] Kylän osialähde?
434-416 Andersby (suom. Anteronkylä)
434-417 Drombom (suom. Rumpila)
434-419 Eskilom (suom. Eskelinkylä)
434-420 Garpom
434-422 Hopom
434-421 Hommansby (suom. Huomanninkylä t. Huomaninkylä)
434-895 Kuckubacken
434-451 Kuskosk (suom. Kuuskoski)
434-486 Kvarnbacken
434-420 Reimansbacken
434-424 Söderby Sporrasbacken
434-483 Suomenkylä
434-423 Mickelspiltom (suom. Umpala) Hommansbacken
Liljendalin kirjasto Sävträskissä.

Sävträsk on kaupunginosana tai entisen Liljendalin kunnan kylänä Liljendalin kirkonkylän eteläinen jatke, jossa on edelleen mm. Länsi-Kymen Osuuspankin Liljendalin konttori, Sävträsk skola (suom. Sävträskin koulu)[7] sekä Loviisan kaupunginkirjaston Liljendalin lähikirjasto. [8]

Sävträskissä on myös sopimuspalokunta, Sävträsk FBK (suom. Sävträskin VPK.

Sävträskissä tien länsipuolella Porvoon kaupungin Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen Sävträskin vapaapalokunnan pohjoispuolella on lounasravintola Bagarstugan, joka on Carl Gustaf Armfelt vanhemman talo kartanon ajoilta. Hän asui taloa everstinä perheensä kanssa Suuren Pohjan sodan aikana 1713, minä vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, mistä hän joutui luopumaan Ruotsin armeijan vetäytyessä Georg Lybeckerin komennossa.

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liljendalin, Lapinjärven ja Myrskylän taistelun muistokivi Suomen sodasta (1808–1809)

Liljendalin alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Liljendalin puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Liljendalin murre kuuluu kaakkoishämäläiseen Iitin ryhmään.[9] Liljendalin ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän itä-uusimaalaisiin murteisiin.[10]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liljendalin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa.[11]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2009 1.1.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2010.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot kuukausittain 31.12.2009. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2010.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus: demography. Viitattu 15.12.2017.
  4. Internet Wayback Machine, suomenkielinen wikipedia 7. tammikuuta 2007, tieto otettu tuolloin finstatilta
  5. Tietoja seurakunnista/Liljendal
  6. a b Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 22.8.2016. Viitattu 16.6.2018.
  7. https://www.loviisa.fi/paivahoito-ja-koulutus/esi-ja-perusopetus/koulut/savtrask-skola
  8. https://www.loviisa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot
  9. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 252. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  10. Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.7.2024.
  11. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 57. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]