Max Scheler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Max Scheler

Max Scheler (22. elokuuta 1874 München, Saksa19. toukokuuta 1928 Frankfurt am Main, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on tunnettu ennen kaikkea tiedon muotoja koskevasta opistaan, jolla oli vaikutuksensa tiedonsosiologian syntyyn. Hänet tunnetaan myös Edmund Husserlin fenomenologisen perinteen jatkajana, mutta hän antoi panoksensa myös etiikan, uskonnonfilosofian, filosofisen psykologian ja poliittisen psykologian aloilla. Georg Henrik von Wrightin mukaan hän on "Mooren ohella luultavasti filosofisen etiikan etevin edustaja tällä vuosisadalla."[1]

Schelerin pääteos on Die Wissensformen und die Gesellschaft (Tiedon muodot ja yhteiskunta ,1926), jossa hän yhdistää fenomenologisen menetelmän yhteiskuntatieteeseen. Scheler erottaa kolme tiedon päämuotoa: luonnontieteen, jota hän kutsuu herruus- tai suoritustiedoksi (Herrschafts-, Leistungswissen); olemustiedon (Wesenswissen) ja vapautustiedon (Erlösungswissen).[2]

  • Zur Phänomenologie und Theorie der Sympathiegefühle und von Liebe und Haß (1913)
  • Der Genius des Kriegs und der Deutsche Krieg (1915)
  • Der Formalismus in der Ethik und die materiale Wertethik (1913–1916)
  • Vom Umsturz der Werte (1919)
  • Neuer Versuch der Grundlegung eines ethischen Personalismus (1921)
  • Vom Ewigen im Menschen (1921)
  • Probleme der Religion. Zur religiösen Erneuerung (1921)
  • Wesen und Formen der Sympathie (1923)
  • Schriften zur Soziologie und Weltanschauungslehre, 3 osaa (1923/1924)
  • Die Wissensformen und die Gesellschaft (1926)
  • Der Mensch im Zeitalter des Ausgleichs (1927)
  • Die Stellung des Menschen im Kosmos (1928)
  • Philosophische Weltanschauung (postuumi, 1929)
  • Gesammelte Werke, 15 osaa (postuumi, 1954–1998)
  1. Wright 1968, s. 18
  2. Nordin 1999, s. 413

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]