Tämä on lupaava artikkeli.

Malesia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malesia
Malesian lippu Malesian vaakuna
lippu vaakuna

Malesian sijainti
Malesian sijainti

Valtiomuoto liittovaltio perustuslaillinen vaalimonarkia
Kuningas Ibrahim Ismail
Pääministeri Anwar Ibrahim
Pääkaupunki Kuala Lumpur[1] (hallinnollinen)
Putrajaya[1] (lainsäädännöllinen)
Muita kaupunkeja Johor Bahru
Ipoh
Kota Kinabalu
George Town
Pinta-ala
– yhteensä 330 803 km²[2] (sijalla 66)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2017) 31 381 992 [3] (sijalla 41)
– väestötiheys 78 as. / km²
– väestönkasvu 1,37 % [4] (2017)
Viralliset kielet malaijin kieli
Valuutta ringgit (MYR)
BKT (2013)
– yhteensä 525 mrd. USD [4]  (sijalla 30)
– per asukas 23 700 USD [4]
HDI (2019) 0,810 [5] (sijalla 62)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,2 % [4]
– teollisuus 40,6 % [4]
– palvelut 48,1 % [4]
Aikavyöhyke UTC+8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
31. elokuuta 1957
Lyhenne MY
– lentokoneet: 9M
Kansainvälinen
suuntanumero		 +60
Tunnuslause Bersekutu Bertambah Mutu (Yhtenäisyys on voimaa)
Kansallislaulu ”Negaraku”

Malesia on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen pääkaupunki on Kuala Lumpur. Malesian väkiluku on noin 30 miljoonaa ja pinta-ala 330 803 neliökilometriä. Malesian naapurimaat ovat Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Brunei. Maan virallinen kieli on malaiji.

Malesia muodostuu kahdesta toisistaan selvästi erillään sijaitsevasta alueesta. Länsi-Malesian muodostaa Malakan niemimaan eteläosa, entinen Malaija, kun taas Itä-Malesiaan kuuluu Borneon saaren pohjoisosa Bruneita lukuun ottamatta.

Malesian suurin väestöryhmä on malaijit, mutta kiinalaisvähemmistö on hallinnut maan taloutta. Lisäksi maassa on merkittävä intialaisvähemmistö.[6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian maantiede

Fyysinen maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malesian kartta

Malesia muodostuu kahdesta osasta, jotka yhdistyivät Malesian liittovaltioksi vuonna 1963.[7] Maan pinta-ala on 330 830 km², josta 132 490km² on maan mantereisella osalla Länsi-Malesiassa. Borneon saarella Malesialle kuuluvan alueen pinta-ala on 198 447 km².[8][9] Länsi-Malesia sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä, se ulottuu etelässä Johorensalmelle ja Singaporensalmelle, pohjoisessa sen rajanaapurina on Thaimaa. Länsi-Malesian itäpuolella on Etelä-Kiinan meri ja länsipuolella Malakansalmi ja Andamaanienmeri.[7][10]

Itä-Malesian muodostavat Sabahin ja Sarawakin osavaltiot Borneon saaren pohjoisosassa. Sarawakin osavaltion ja Etelä-Kiinan meren välissä on Brunei ja eteläpuolella Indonesialle kuuluva Kalimantan. Pohjois-Borneon pohjoispuolella on Etelä-Kiinan meri ja itäpuolella Sulunmeri ja Celebesinmeri. Itä- ja Länsi-Malesian välissä on enimmillään 2 000 ja lähimmillään noin 650 kilometriä Etelä-Kiinan merta. Itä-Malesian rannikkoseudulla on laajat mangroverantaiset tasangot. Rannikolta sisämaahan päin maasto on korkeaa kukkulamaastoa, joka muuttuu sisämaassa korkeaksi vuoristoksi.[7] Borneon vuorijonot kulkevat itä–länsi- ja koillinen–luode-suuntaisesti, ja ne muodostavat Malesian ja Indonesian rajan.[11]

Malesian korkein vuoristo on Banjaran Crocker Itä-Malesiassa Sabahin osavaltiossa. Vuoristossa sijaitsee maan korkein vuori, 4 095 metriä korkea Kinabalu, sekä maan kolmanneksi korkein vuori Mount Tambuyukon. Sabahissa sijaitsee myös Malesian ainoa toimiva tulivuori, Bombalai, jonka arvellaan purkautuneen viimeksi noin 27 000 vuotta sitten.[12][13]

Malesian mantereen puoleisella niemimaan jakaa kahtia Banjaran Titiwangsan vuorijono, joka kulkee etelästä pohjoiseen, se on myös maan mantereisen osan suurin vuoristo.[7][10] Vuoret ovat geologisesti hyvin vanhoja ja eroosio on pyöristänyt niiden muotoja.[14] Vuorijono erottaa niemimaan kapean itäisen rannikkovyöhykkeen ja lännen hedelmälliset alluviaalitasangot.[7][10] Maan rannikkoalueilla virtaa monia pieniä jokia.[7]

Malesiaan kuuluu monia saaria, jotka ovat suosittuja turistikohteita. Tunnetuimmat saaret ovat Malakan niemimaan länsipuolella olevat Langkawi, Penang ja Pangkor, sekä itäpuolella olevat Perhentian-saaret, Redang ja Tioman.[15][16]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teeviljelmiä Cameronin ylängöllä.
Tiheää viidakkoa Borneossa.

Malesia sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, 1. ja 6. pohjoisen leveyspiirin välillä, joten maassa vallitsee päiväntasaajan trooppinen ilmasto, jossa lämpötilat ovat korkeat ja sateet yleisiä ympäri vuoden. Ilman suhteellinen kosteus on 90-95 prosenttia. Lämpötila on yleensä yli 30 °C, eikä lämpötila laske koskaan alle 20 °C:n.[14][17] Huhtikuusta syyskuuhun puhaltaa lounaismonsuuni, marraskuusta helmikuuhun koillismonsuuni.[17]

Ilmastossa on eroa myös maan itä- ja länsiosan välillä, sillä lännessä puhaltavat välillä mantereiset tuulet, toisin kuin Borneolla vallitsevassa meri-ilmastossa. Paikallisia eroja on myös rannikkoseutujen ja sisämaan ylänköalueiden välillä. Ylängoillä on hieman viileämpää ja sateisempaa ja lämpötilojen vaihtelu on suurempaa.[11]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

75 prosenttia maasta on metsien peitossa ja 60 prosenttia siitä on luonnontilaista trooppista sademetsää tai mangrovemetsää.[18][19] Metsät ovat paikoin tuhoutuneet, kun metsää on raivattu viljelysten tieltä 1960-luvulta lähtien.[11][20] Luonnontilaisten metsien lisäksi maan talousmetsissä kasvatetaan kumipuuta ja öljypalmua. Cameron Highlandsin alue on tunnettu teeviljelmistään.[16]

Malesian eliökunnan monimuotoisuus on yksi maailman monipuolisimmista. Metsien suuria eläinlajeja ovat muun muassa sumatransarvikuono, malaijikarhu, malakantiikeri, orangit ja nenäapina. Borneolla kasvaa maailman suurin kukka rafflesia. Sen lisäksi Malesiassa tavataan ainakin 15 000 putkilokasvilajia.[19][21]

Alkuperäisen metsäluonnon ja eliöstön monimuotoisuuden suojelemiseksi Malesiaan on perustettu useita kansallispuistoja. Ne ovat suosittuja matkailukohteita, kuten maan suurin Taman Negaran kansallispuisto, Bakon kansallispuisto Borneon rannikolla, Niahin kansallispuisto luolineen sekä Tanjung Datun kansallispuisto, jossa on sekä koralliriuttoja että luonnontilaista sademetsää.[19] Gunung Mulun kansallispuisto ja Kinabalun kansallispuisto ovat Unescon maailmanperintökohteita.[22][23]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian historia

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakan niemimaalle saapui ensimmäinen varsinainen muuttoaalto nykyisen Etelä-Kiinan alueelta 3000 ekr. Varhaiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä ja heitä kutsutaan protomalaijeiksi.[24][16] Noin vuonna 300 ekr. alueelle saapui deuteromalaijeja ja protomalaijit siirtyivät heidän tieltään sisämaahan. Deuteromalaijeja pidetään nykyisten malaijien kantaisinä.[24][25]

Deuteromalaijit elivät rannikkoalueilla ja jokien varsilla, ja he saivat kulttuuriinsa vaikutteita Malakansalmella kulkeneilta intialaisilta ja kiinalaisilta kauppiailta. Deuteromalaijit myös solmivat kauppasuhteita vierasmaalaisten kanssa. Ajanlaskun alussa hindulaisuus ja buddhalaisuus levisivät Malesian alueelle Intian suunnalta tulleiden kauppiaiden mukana.[26] Sanskritin kirjoitusjärjestelmän malaijit omaksuivat 400-luvulla.[27][28]

Varhaiset kuningaskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malaijien ensimmäinen merkittävä kauppaa harjoittanut kuningaskunta oli Sumatralta lähtöisin oleva Srivijayan imperiumi. Srivijaya hallitsi 700-luvulta lähtien Malakansalmen laivaliikennettä ja merkittävää osaa Malakan niemimaan eteläosasta. Srivijayan mukana Malakan niemimaalle levisi myös malaijin kieli.[26][16][29] Valtakunnan pääkaupunki oli Sumatralla sijaitseva Palembang.[30][31]

1000-luvun alussa Shrivijaya kohtasi ulkoisia uhkia kun muut alueen kuningaskunnat Jaavan ja Intian suunnasta yrittivät horjuttaa sen valta-asemaa. Muiden kuningaskuntien kanssa käytyjen sotien takia valtakunta heikkeni ja sen alueelle alkoi muodostua pienempiä kuningaskuntia. Suurimpana niistä Kedirin kuningaskunta Jaavalle, jonka kanssa se jakoi Malaijien saaristossa valta-asemansa 1100-luvulla.[31][32]

Srivijayan valtakunta alkoi taantua 1200-luvulla ja sen valta-asema vähitellen hiipui. Valtakunnalla oli toistuvasti konflikteja jaavalaisten kuningaskuntien kanssa, lisäksi Srivijayan kauppavalta alueella oli heikentynyt, koska valta jakaantui alueella tasaisemmin eri valtakuntien kesken.[32][29]

Srivijayan valtakunta liitettiin 1200-luvulla Majapahitin valtakuntaan, joka hallitsi myös seuraavalla vuosisadalla suurinta osaa nykyisestä Malesiasta ja Indonesiasta.[33] Vuonna 1377 Majapahitin laivasto valloitti myös Palembangin, joka oli viimeisiä jäänteitä Shrivijayan valtakunnasta.[34] Palembangin prinssi Paramesvara pakeni Sumatralta ja yritti taistella Majapahitin hallintoa vastaan. Hän perusti ensin uuden tukikohdan Temasekiin, nykyiseen Singaporeen, mutta se osoittautui turvattomaksi ja hän pakeni Temasekista vuonna 1398 nykyisen Malakan alueelle, mihin hän perusti uuden valtakeskuksen.[35][34][36][31]

Sulttaanikuntien aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1402 Paramesvara perusti Malakansalmen länsirannikolle Malakan sulttaanikunnan. Kapinoidessaan Majapahitien valloituksia vastaan Paramesvara loi hyvät suhteet kiinalaisiin ja Malakan sulttaanikunta pääsi Kiinan Ming-dynastian keisarin suojelukseen.[31][26][35] Majapahitien valtakausi alueella alkoi hiipua 1300-luvulla sisäisten kiistojen takia ja sen hallitsemat alueet alkoivat itsenäistyä. Malakan niemimaalle syntyi useita pieniä kaupunkivaltioita, jotka harjoittivat elinkeinoinaan kauppaa ja merenkulkua.[33][34][37]

Islam saapui alueelle arabialaisten, sekä Pohjois- ja Etelä-Intiasta tulleiden muslimikauppiaiden mukana.[26][38] Myös Malakan sulttaanikunnassa kuningas Paramesvara kääntyi islaminuskoon ja Malakan alun perin hindulais-buddhalainen kuningaskunta muuttui sulttaanikunnaksi. Islamista oli myös kaupallista hyötyä, sillä islamilaiseen sulttaanikuntaan saapui enemmän muslimikauppiaita Persian ja Intian suunnalta. Malakasta islam levisi myös muualle Kaakkois-Aasiaan.[35][38][27][39] Malakka kasvoi nopeasti merkittäväksi satamakaupungiksi ja se hallitsi suurta osaa Malakan niemimaasta. Malakan sulttaanikunnan valtakausi alueella kesti hieman yli sata vuotta, sen menestyksen aikaa pidetään Malesian historiassa kansakunnan alkuna.[24][35]

Siirtomaavallan alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalilaisen A Famosan linnoituksen jäänteitä Malakassa.

1500-luvun alussa eurooppalaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan etsimään muun muassa mausteita. Portugalilaiset pyrkivät saamaan itselleen monopoliaseman maustekaupassa ja vuonna 1510 Afonso de Albuquerquen johtamat portugalilaiset hyökkäsivät Malakan sulttaanikuntaan.[40][16] Malakka kukistui vasta kuukauden mittaisen meri- ja maataistelun jälkeen.[16][41] Malakan kukistuttua Malakan sulttaani pakeni niemimaan eteläosiin, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan.[39]

Malakasta kehittyi Portugalin hallintokeskus Kaakkois-Aasiassa, ja maa sai hallintaansa Malakansalmen. Portugalilaisten vaikutus Malakan niemimaan alueella jäi valloituksista huolimatta vähäiseksi. Portugalin yrittäessä haalia maustekaupan monopolia itselleen ja yrittäessään estää islamin leviämistä muslimikauppiaat hajaantuivat muihin alueen satamiin. Malakan väkimäärä väheni portugalilaisten alaisuudessa merkittävästi. 1480-luvulla kaupungissa asui noin satatuhatta ihmistä ja 1500-luvulla asukasluku väheni noin 25 000:een.[41][42]

Johore yritti valloittaa Malakkaa portugalilaisilta takaisin, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat. Malakan heikennyttyä osa niemimaasta joutui Sumatralta tulleen Acehin sulttaanikunnan vallan alle.[43] Nykyisen Itä-Malesian alue Borneon saarella eli omaa elämäänsä eristyksissä mantereesta. Borneolla Sulun sulttaanikunta ja Brunein sulttaanikunta kiistelivät Borneon hallinnasta.[42]

Hollantilaisten ajasta on Malakan kaupungin Dutch Squarella perintönä kuvernöörin hallintorakennus Stadthuys ja kirkko.

1600-luvulla alueelle saapuivat hollantilaiset. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsi Jaavan ja Sumatran välissä olevaa Sundasalmea, joka oli Malakansalmen ohella merkittävä reitti Kaakkois-Aasiasta länteen. Vuonna 1641 Hollanti valtasi Malakan portugalilaisilta.[41][24]

Hollantilaisten pääkaupunki Kaakkois-Aasiassa oli Jaavalla sijaitseva Batavia, nykyinen Jakarta. Bataviaan rakentui maan kaupan keskus ja Malakka jäi toissijaiseen asemaan. Hollantilaiset eivät kohdistaneet Malakan niemimaahan suurta mielenkiintoa, eivätkä he puuttuneet sulttaanikuntien sisäisiin asioihin.[16][11]

Sulttaanikunnat olivat pieniä ja suhteellisen heikkoja, minkä ansiosta eurooppalaiset ja muut kaakkoisaasialaiset onnistuivat kasvattamaan valtaansa alueella. Johoren sulttaanikuntaan virtasi Sulawesin suunnalta Hollannin vallan alta paenneita bugislaisia, jotka käyttivät Malakan niemimaalla merkittävää valtaa 1700-luvulle tultaessa.[11][42][44] Sumatran suunnalta tuli minangkabaulaisia, jotka asettuivat niemimaan länsirannikolle. Myöhemmin minangkabaulaisten elinalueelle muodostui Negeri Sembilanin sulttaanikunta.[11][43][45]

Pohjoisimmat sulttaanikunnat Kedah, Terengganu ja Kelantan vapautuivat Acehin vallasta 1640-luvulla, mutta ne jäivät 1700-luvulla Bangkokin vallan alle.[42] Perakin sulttaanikunta liittoutui hollantilaisten kanssa siamilaisia vastaan. Hollantilaiset olivat kiinnostuneita alueen tinavarannoista, ja Perak antoi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialle monopoliaseman tinan ostamiseen, vastineeksi suojelusta Siamia vastaan.[42]

Nykyisen Itä-Malesian alueella Brunein sulttaanikunta nousi Malakan kukistumisen jälkeen hallitsevaan asemaan. Se hallitsi 1500-luvulla suurta osaa Borneon saaresta.[42]

Brittiläinen Malaija ja Brittiläinen Borneo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit saapuivat Malakan niemimaalle 1700–1800-lukujen vaihteessa. Ensimmäinen brittien satama perustettiin Penangin saarelle vuonna 1786, kun Francis Light allekirjoitti Kedahin sulttaanin Abdullahin kanssa sopimuksen alueen hallinnasta, vastineeksi suojelusta Siamia vastaan.[23][16] Britit nimesivät saaren Prince of Wales Islandiksi ja pääkaupunki George Town nimettiin Walesin prinssin mukaan. Penang kasvoi hyvin nopeasti, sillä britit pyrkivät politiikallaan houkuttelemaan alueelle maahanmuuttajia. Alueelle saapui tuhansittain kiinalaisia, intialaisia, malaijeja ja sumatralaisia.[16]

Brittien vaikutus Malaijien saaristossa kasvoi 1800-luvun alussa, kun maa sai Napoleonin sodissa voiton Ranskasta ja Hollannista.[41] Vuonna 1811 britit valloittivat hollantilaisten hallitsemat siirtomaa-alueet Malakan niemimaalla ja Malaijien saaristossa. Kun sota päättyi, Jaava palautettiin hollantilaisille ja Jaavan kuvernööri Thomas Stamford Raffles perusti uuden brittien kauppatukikohdan Singaporen saarelle vuonna 1819.[46][16][47]

Vuonna 1824 Lontoossa solmittiin Britannian ja Hollannin välillä sopimus, joka ratkaisi maiden välit. Britit luopuivat Länsi-Sumatralla sijainneesta Bengkulusta ja kaikki nykyisen Indonesian alueella sijainneet alueet jätettiin hollantilaisille. Hollanti luopui Malakasta ja suostui brittien hallintaan Singaporessa ja Malakan niemimaalla. Vuonna 1926 britit perustivat hallinnoimistaan alueista Singaporesta, Penangista ja Malakasta hallinnollisen kokonaisuuden, Salmisiirtokunnat. Sen pääkaupungiksi tuli ensin Penang, ja vuonna 1832 Singaporesta tehtiin pääkaupunki.[46][16][48]

Borneolla elettiin erillään Malakan niemimaan tapahtumista. Alue ei koskaan ollut hollantilaisten vaikutuspiirissä ja brittiläiset saapuivat saarelle 1800-luvulla. Saaren pohjoisin osa, nykyinen Sabah, oli Espanjan siirtomaan Sulun sulttaanikunnan hallussa. Loput alueet nykyisen Itä-Malesian alueesta kuuluivat Brunein sulttaanikuntaan.[27] Brittiläinen James Brooke saapui saarelle 1841 ja hänen aikeenaan oli ottaa alue Britannian haltuun. Brittihallitus ei ollut kuitenkaan kiinnostunut alueesta.

Brunein sulttaanilla oli kiistoja Sarawakin kapinallisia vastaan brittien saapumisen aikoihin. Brooke liittoutui sulttaanin kanssa ja kapina kukistettiin. Sulttaani antoi kiitokseksi Brooken hallintaan palan maata ja teki tästä Kuchingin rajahin. Vuonna 1846 hänen arvonimestään tuli perinnöllinen ja näin sai alkunsa valkoisten rajahien dynastia. Myöhemmin Brooke laajensi aluettaan ja lopulta hänen maa-alansa kattoi koko nykyisen Sarawakin alueen. Brooke nimitti alueen hallintoon paikallisväestöä, mutta Brooken suku hallitsi aluetta kuin henkilökohtaista maataan.[11][49][16]

Vuonna 1888 brittihallitus otti viimein alueen suojelukseensa, koska Saksan keisarikunta esitti aluevaatimuksia Borneolla ja Ranska oli saanut pysyvän jalansijan Indokiinassa. Alueen sisäpolitiikka säilyi edelleen Brooken suvulla.[49] Britit saivat hallintaansa myös Borneon pohjoisimman osan 1880-luvulla. Pohjois-Borneon kauppakomppania neuvotteli alueluovutuksista Brunein ja Sulun sulttaanien kanssa ja britit saivat määräysvallan alueella, josta muodostettiin Pohjois-Borneo.[16][49][50]

Liittoutuneet ja liittoutumattomat malaijivaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malakan niemimaa 1900-luvun alussa.
  Liittoutumattomat Malaijilaisvaltiot (UMS)
  Liittoutuneet malaijilaisvaltiot (FMS)
  Salmisiirtokunnat

1870–1880-luvuilla Britannia luopui politiikasta, jonka mukaan brittihallinto ei puuttunut sulttaanikuntien asioihin. Malakan niemimaa oli merkittävä tinan tuottaja ja tinan kysyntä oli kasvussa Suezin kanavan avaamisen myötä. Malaijivaltiot olivat epävakaita ja kärsivät sisäisistä kiistoista ja britit pyrkivät vakauttamaan valtioiden tilanteen kaupallisten etujensa takia. Brittiläiset pelkäsivät myös saksalaisten tuloa alueelle, mikä saattaisi uhata brittien ylivalta-asemaa.[49][11]

Vuonna 1876 britit perustivat Liittoutuneiden malaijivaltioiden valtioliiton, joka toimi brittihallinnon alaisuudessa.[16][49] Valtioliittoon liittyivät Perak, Negeri Sembilan, Selangor ja Pahang. Liittoutuneiden malaijivaltioiden valtioliiton pääkaupungiksi tuli Kuala Lumpur, jossa brittihallinnon edustajat pitivät asemapaikkaansa. Muut Malakan niemimaan sulttaanikunnat säilyivät liittoutumattomina malaijivaltioina.[49][11]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Japani hyökkäsi Kaakkois-Aasian maihin valloittaakseen eurooppalaisten siirtomaa-alueet. Japani aloitti Tyynenmeren sodan joulukuussa 1941 hyökkäämällä Pearl Harboriin Yhdysvaltain laivastotukikohtaan, missä japanilaiset tuhosivat suuren osan Yhdysvaltain laivastosta.[51]

Seuraavaksi japanilaisjoukot etenivät muualle Kaakkois-Aasiaan.[51] Japanilaiset nousivat maihin lähellä Kota Bharun kaupunkia Brittiläisen Malaijan itärannikolla ja aloittivat Malaijan taistelun. Britannia oli kiinni Euroopassa käytävässä sodassa, eivätkä Malaijalla olleet joukot kyenneet estämään japanilaisten etenemistä. Helmikuuhun 1942 mennessä Japani oli valloittanut koko Malakan niemimaan ja Borneon. Singaporen taistelun jälkeen japanilaiset miehittivät myös Singaporen.[51][16]

Japanilaiset nimittivät alueen hallintoon paikallisväestöä Aasia aasialaisille -propagandansa turvin, mutta todellisuudessa japanilaisten tarkoitus oli hallita Aasiaa yksinään ja todellista valtaa käyttivät japanilaiset. Japanilaisten hirmuvalta todisti propagandaväitteet valeeksi, sillä japanilaisten miehityksen aikana etenkin kiinalaisväestöä teloitettiin tuhansittain.[37][51] Japanin miehityksen aikana Malaijassa kärsittiin nälänhädästä ja epidemioista. Kaakkois-Aasian kansat nousivat kapinaan valloittajia vastaan, mutta Japanin hallinto ei kukistunut vastarintaan, vaan Japani vetäytyi Kaakkois-Aasiasta kun atomipommit putosivat Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945. Japanin miehityksen aika kesti Malaijalla kolme ja puoli vuotta.[16][51]

Malaijan itsenäistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan päätyttyä maa palasi brittihallinnon alaisuuteen. Eurooppalaisten siirtomaavalta koki ulkopuolista arvostelua Yhdysvaltain ja nationalistien taholta, ja Britanniassa kasvoi ajatus itsehallinnon myöntämisestä siirtomaille. Britit kehittivät itsehallintoon tähtäävän suunnitelman ja huhtikuussa 1946 Britannia perusti Malaijan liiton. Malaijan liittoon liitettiin Malakan niemimaan 9 sulttaanikuntaa ja Salmisiirtokunnat.[52]

Malaijan liiton perustaminen sai aikaan vastalausemyrskyn. Brittiläisten ylivaltaa Malaijan liitossa ja kiinalaisenemmistöisen Singaporen kuulumista valtioliittoon arvosteltiin rajusti. Seurauksena liiton perustamisesta malaijinationalistit perustivat Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestön (United Malays National Organization, UMNO), jonka tavoitteena oli kumota Malaijan liiton perustaminen.[52][16]

Britit pelkäsivät tilanteen kärjistymistä levottomuuksiksi ja Malaijan liitto purettiin. Tilalle perustettiin helmikuussa 1948 Malaijan federaatio, johon Singapore ei kuulunut. Malaijan kiinalaiset pelkäsivät asemansa heikentymistä, koska Singapore jäi federaation ulkopuolelle. Etenkin Malaijan kommunistisen puolueen (KPM) kiinalaisten tyytymättömyys kasvoi, sillä federaatio edusti heille brittien ja yläluokkaisten malaijien hallintoa. KPM perusti ammattiyhdistyksiä ja järjesti maassa lakkoja brittihallinnon vastustamiseksi, lakot kärjistyivät usein väkivaltaisiksi.[52]

Malaijan federaation ja kommunistisissien välisten jännitteiden takia alkoi Malaijan kriisi kesäkuussa 1948, jossa KPM aloitti terrorin ja sissisodan Malaijan federaatiota ja brittihallintoa vastaan. Maahan julistettiin kriisin takia poikkeustila.[52][53] Britit pääsivät tilanteessa voitolle vuonna 1952, mutta poikkeustila kesti vuoteen 1960 asti. UMNO:lle ja brittiläiselle siirtomaahallinnolle KPM:n kukistuminen oli suuri voitto kommunismin vastaisessa taistelussa, sillä brittien tavoitteena oli luoda Malaijaan yhtenäinen ja monikansallinen kommunismin vastainen valtio.[52]

Vuoden 1955 vaalien jälkeen pääministeriksi nousi Tunku Abdul Rahman. Hänen johtamansa koalitiohallitus oli vahvasti kommunisminvastainen, mitä arvostettiin länsimaissa suuresti. 31. elokuuta 1957 Malaijan liittovaltio julistettiin itsenäiseksi.[52][16]

Malesian liitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malesian sopimus (1963)

Vuonna 1961 Malaijan liittovaltion pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti valtioliittoa, johon kuuluisivat Malaijan liittovaltio, sekä edelleen Britannian hallinnoimat Singapore, Sarawak, Pohjois-Borneo ja Brunei. Britannia kannatti valtioliittoa, sillä Malaijan liittovaltion hallintoa arvostettiin kommunisminvastaisuuden vuoksi. Brittiläiset pelkäsivät kommunistien suosion nousua Singaporen kiinalaisten keskuudessa, eivätkä britit olleet näin halukkaita myöntämään Singaporelle itsenäisyyttä. Singaporessa taas katsottiin, että maan selviytyminen itsenäisenä olisi vaikeaa. Borneolla sijaitsevia alueita taas uhkasivat Indonesian laajentumispyrkimykset.[52][37]

Singapore, Sarawak ja Pohjois-Borneo liitettiin Malaijaan 16. syyskuuta 1963, ja valtioliiton nimeksi tuli Malesian liittovaltio. Pohjois-Borneosta muodostettiin Sabahin osavaltio. Brunei jäi valtioliiton ulkopuolelle, koska maa ei halunnut jakaa öljyvarannoista syntynyttä omaisuutta muiden kanssa.[52][16][54]

Malesian liittovaltion ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Malesian valtion perustamista ei hyväksytty Indonesiassa, sillä maan presidentti Sukarno katsoi että Borneon saarella olevat osavaltiot Sarawak ja Sabah kuuluivat Indonesian vaikutuspiiriin ja maa yritti ottaa ne hallintaansa. Indonesia katkaisi diplomaattisuhteet Malesiaan ja aloitti Malesiaa vastaan Konfrontasiksi kutsutun väkivaltaisen konfliktin, jossa aseellisia yhteenottoja käytiin vuosina 1963-1966. Konfrontasi päättyi Sukarnon hallinnon kaatumiseen vuonna 1966.[55]

Kiinalaisenemmistöisen Singaporen liittäminen Malesiaan toi myös sisäisiä kiistoja. Entisen Malaijan alueella valtapuolue UMNO:n poliitikot pelkäsivät Singaporen kiinalaisväestöä ja sen valtapuolueen PAP:n ja Singaporen pääministerin Lee Kuan Yewn suuren suosion leviämistä koko Malesian kiinalaisväestön keskuudessa. Singaporessa taas ei oltu valmiita hyväksymään sitä, että Singaporeen leviäisi malaijien ylivalta. Vuoden 1963 vaaleissa Malesiaa hallinnut UMNO ei onnistunut saamaan jalansijaa kiinalaisvaltaisessa Singaporessa, eikä Singaporea hallinnut PAP menestynyt malaijienemmistöisessä Malesiassa.[55]

Singaporessa maan eliitti ei myöskään hyväksynyt sitä, että Malesiaan maksetuilla verovaroilla rahoitettiin Malesian köyhimpiä alueita. Singaporen malaijiväestö taas oli toivonut, että Malesiaan liittyminen toisi heille samoja poliittisia ja yhteiskunnallisia etuoikeuksia, mitä oli ollut Malaijan liittovaltion malaijienemmistöllä.[52][55] Konfrontasin jatkuessa Kuala Lumpurissa vaadittiin myös suurempaa osuutta Singaporen tuloista, jotta voitiin ylläpitää kasvaneita maanpuolustusmenoja. Poliittiset jännitteet Singaporen ja Kuala Lumpurin välillä olivat suuret.[55]

Kun Singaporessa puhkesi väkivaltaisia yhteenottoja malaijien ja kiinalaisten kesken heinäkuussa 1964, Malesian mannermaalla katsottiin että Singaporen erottaminen valtioliitosta oli ainoa ratkaisu pitkään rotukiistaan.[52] Malesian malaijiväestö pelkäsi myös kiinalaisten vallan kasvua mannermaalla, sekä Itä-Malesian Sabahissa ja Sarawakissa.[55] Ristiriidat johtivat siihen että kesällä 1965 Malesian valtiopäivät sääti lain, jolla Singapore erotettiin Malesiasta.[37] Erottamisen jälkeen Singaporesta tuli itsenäinen valtio.[52][56]

Myös muualla maassa kasvoivat jännitteet etnisten ryhmien välillä. Maan hallituksen noudattama politiikka pyrki yhdistämään Malesian eri väestönosat, mutta monikulttuurisuusaate sai yhä vähemmän tukea ja oppositiopuolueiden suosio kasvoi.[57] Vuonna 1969 levottomuudet kärjistyivät väkivaltaisuuksiksi Kuala Lumpurissa. Kiinalaisväestön ja malaijiväestön välisissä etnisissä mellakoissa sai surmansa lähes 200 ihmistä. Verilöylyn jälkeen maahan julistettiin hätätila, maan parlamentti hajotettiin ja Tunku Abdul Rahman erosi pääministerin paikalta. Hänen virkaansa astui varapääministerinä toiminut Abdul Razak. Abdul Razak kuoli kesken virkakautensa vuonna 1976.[16][11][23]

Vuoden 1969 verilöylyn jälkeen Razakin ja Onnin johtaman maan hallituksen politiikka muuttui. Valtapuolue UMNO:n rinnalle perustettiin laaja rintama useasta vähemmistöpuolueesta ja maassa rajoitettiin yhteiskunnallista keskustelua rotuun ja kieleen liittyvistä asioista. Maan politiikka pyrki tasaamaan eroja rikkaamman kiinalaisen väestönosan ja vähävaraisemman malajiväestön välillä, mikä johti malaijiväestöä suosivaan politiikkaan.[11][16] Politiikka johti myös siihen että kiinalaisväestöä muutti 1970-luvulla pois Malesiasta.[57]

Talouskasvun aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1981 vaalien jälkeen maan pääministeriksi nousi Mahathir Mohamad. Mahathirin aikana Malesiaan laadittiin pitkän tähtäimen kehityssuunnitelma, jonka tavoitteena oli luoda Malesiasta täysin teollistunut maa vuoteen 2020 mennessä.[57][16] Maassa kehitettiin runsaasti raskasta teollisuutta ja teollisuustuotteiden vienti kasvoi. Mahathirin virkakauden aikana Malesia koki taloudellisen nousukauden; köyhyysrajan alapuolella elävä väestönosa kutistui 50 prosentista alle kymmeneen prosenttiin ja bruttokansantuote kolminkertaistui.[24][23][26][58]

Mahathir erosi vapaaehtoisesti pääministerin tehtävästään vuonna 2003 oltuaan 22 vuotta pääministerinä. Hänen seuraajakseen nimettiin Abdullah Ahmad Badawi.[24][23][11] Huonon vaalimenestyksen takia Abdullah Badawi väistyi virasta ja pääministeriksi tuli hänen entinen varamiehensä Najib Razak vuonna 2009.[23][54][59]

Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2018 opposition liittouman Mahathir Mohamad voitti pääministeri Najib Razakin johtaman Barisan National -koalition. Malesiaa lähes kymmenen vuotta hallinneen Najib Razakin mainetta oli varjostanut laaja korruptioskandaali. Mohamadin johtama puolue Pakatam Harapan voitti yhdessä liittolaistensa kanssa 115 paikkaa parlamentin 222 paikasta, kun pääministeri Razakin johtama Barisan National sai vaaleissa 79 paikkaa. Aiemmin Barisan National -puolueella oli parlamentissa 113 paikkaa. 92-vuotiaasta Mahathir Mohamadista tuli samalla maailman vanhin valittu johtaja. Aiemmin hän oli toiminut Malesian pääministerinä 22 vuotta vuosina 1981–2003.[60]

Mahathir Mohamad vannoi virkavalansa uutena pääministerinä 10.5.2018, johon saakka entinen hallituskoalitio Barisan National oli ollut vallassa siitä lähtien, kun Malesia itsenäistyi Britanniasta vuonna 1957. Kuningas lupasi armahtaa oppositiojohtaja Anwar Ibrahimin, jolle uusi pääministeri Mahathir Mohamad oli vaalikampanjassaan luvannut järjestää armahduksen. Mahathirin ja Anwarin keskinäinen poliittinen kamppailu oli leimannut Malesian politiikkaa parin vuosikymmenen ajan. Entiset kilpakumppanit kuitenkin liittoutuivat korruptioskandaalissa ryvettyneen pitkäaikaisen pääministeri Najib Razakin kaataakseen.[61]

Toukokuussa 2018 Anwar Ibrahim vapautettiin kuninkaan armahduksella vankilasta, jossa hän oli ollut kolme vuotta tuomittuna korruptiosta ja homoseksualismiin liittyvästä sodomiasta. Uusi pääministeri Mahathir oli sanonut luovuttavansa vallan kahden vuoden kuluttua eli vuonna 2020 Anwarille.[62]

Huhtikuussa 2019 Malesiassa alkoi korruptio- ja rahanpesuoikeudenkäynti entistä pääministeriä Najib Razakia vastaan. Najibin ja hänen liittolaistensa väitetään kavaltaneen miljardeja euroja valtion sijoitusrahastosta vuosina 2009–2014 ja heidän väitetään pesseen rahoja Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa avaamiensa pankkitilien kautta. Syyttäjän mukaan kavalletuista rahoista päätyi Najibin omalle pankkitilille yli 600 miljoonaa euroa. Najib kiisti syytteet. Syytettynä oli myös Najibin vaimo Rosmah Mansor, joka myös kiisti syyllisyytensä.[63]

Maaliskuun alussa 2020 Muhyiddin Yassin tuli Malesian uudeksi pääministeriksi sen jälkeen, kun pääministeri Mahathir Mohamad oli yllättäen eronnut viikoa aiemmin.[64] Pääministerin eron yhteydessä hallitseva Pakatan Harapan -koalitio hajosi, kun Mahathirin puolue Bersatu erosi koalitiosta.[65] Uusi pääministeri Yassin on kokenut poliitikko ja edustaa myös Bersatu-puoluetta, mutta hän on Mahathiria suostuvaisempi yhteistyöhön UMNO-puolueen kanssa.[66] Muutos hallituksen johdossa tarkoitti myös sitä, että Anwar Ibrahimin mahdollisuudet päästä aiemman sopimuksen mukaisesti pääministeriksi vaikuttivat aiempaa selvästi vähäisemmiltä.[67]

28. heinäkuuta 2020 entistä pääministereriä Najib Razak tuomittiin osasta syytteitä 12 vuoden vankeuteen ja 42 miljoonan euron sakkoihin.[68][69][70][71][72][73]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian politiikka
Putrajaya on liittovaltion hallinnolle suunniteltu uusi pääkaupunki.

Perustuslaki määrittelee Malesian kuningaskunnaksi, ja kuningas on myös maan korkein uskonnollinen johtaja. Kuningas valitaan viiden vuoden kaudeksi yhdeksän Malakan niemimaan perinnöllisen sulttaanin joukosta. Kuninkaan rooli on lähinnä edustuksellinen ja toimeenpanovalta on keskittynyt pääministerille.[74] Kiertävällä kuninkuudella haluttiin luoda vakautta, ilman että annettiin ylivaltaa yhdellekään liittovaltion hallitsijasuvuista.[26]

Malesian parlamentti on kaksikamarinen. Senaatin 70 jäsenestä kuningas nimittää 44 ja osavaltiot nimittävät kukin kaksi. Kansanneuvoston 222 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla vähintään viiden vuoden välein.[4] Ennen uuden kansanneuvoston valitsemista kuninkaan pitää hajottaa edellinen kansanneuvosto. Kuningas voi halutessaan kieltäytyä hajottamasta kansanneuvostoa, mutta voi hajottaa sen ainoastaan pääministerin pyynnöstä.[75]

Malesiaa on itsenäistymisestä asti hallinnut United Malays National Organisation (UMNO) ja sen liittolaispuolueet, jotka muodostavat Barisan Nasional (Kansallinen rintama) -koalition. Tärkeimpiä UMNO:n liittolaisia ovat kiinalaisia edustava Malaysian Chinese Association (MCA) ja intialaisia edustava Malaysian Indian Congress (MIC). Tärkeimmät oppositiopuolueet muodostavat Pakatan Rakyat (Kansanliitto) ryhmän, johon kuuluu islamistinen PAS, paljolti kiinalaisia edustava Democratic Action Party (DAP), People's Justice Party (Parti Keadilan Rakyat) PKR ja Sarawak National Party (SNAP). Merkittäviä riippumattomia puolueita ovat Sabah Progressive Party (SAPP) ja State Reform Party (STAR). [74][4]

Aiemmin UMNO:a edustanut Mahathir Mohamad ja hänen aikaisempi poliittinen kilpailijansa Anwar Ibrahim ovat muodostaneet Pakatan Harapan (Toivon allianssi) -liittouman, jonka suurin puolue on Ibrahimin PKR (Oikeuspuolue), jonka merkittävä pitkäaikainen liittolainen on monietninen ja tasa-arvoa korostava DAP-puolue (Demokraattinen toimintapuolue). Malesian muslimit ovat jakautuneet kolmen melko samankokoisen puolueen kannattajiksi; vanhan valtaliittouman UMNO:n muslimipuolue Barisan, oppositiossa oleva islamismiin taipuvainen PAS-puolue sekä kolmantena Anwar Ibrahimin ja Mahathirin tukena olevat puolueet. Etnisesti kiinalaiset ja intialaiset äänestäjät eivät enää luota UMNO:n suojeluun ja ovat alkaneet siirtyä DAP:n tukijoiksi.[76]

Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2018 Barisan National ensimmäistä kertaa hävisi vaalit ja se sai 79 paikkaa, kun taas Mahathir Mohamadin johtama Pakatan Harapan sai liittolaisineen 115 paikkaa maan 222-paikkaisen parlamenttiin.[61] Pakatan Harapan -koalitio hajosi, kun Mahathirin puolue Bersatu erosi koalitiosta helmikuussa 2020.[65]

Malesiassa on monipuoluejärjestelmä ja vaalit ovat suhteellisen rehellisiä, mutta oppositio on syyttänyt hallitusta muun muassa itsenäisen median tukahduttamisesta ja poliittisten vastustajien vangitsemisesta. Yleinen äänioikeus koskee 21 vuotta täyttäneitä.[4]

Malesia liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin vuonna 1957.[77]

Malesian osavaltiot ja territoriot.

Malesian osavaltiot ja territoriot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian osavaltiot ja territoriot

Malesia on liittovaltio, joka on jakautunut 13:een osavaltioon (Negeri) ja kolmeen liittovaltion territorioon (Wilayah Persekutuan). Osavaltiot ovat jakautuneet kahdelle alueelle; Länsi-Malesiassa sijaitsee 11 osavaltiota, sekä kaksi territoriota, Itä-Malesiassa sijaitsee kaksi osavaltiota ja yksi territorio.[7]

Osavaltio Pääkaupunki Väkiluku[78] Pinta-ala(km²)[79]
Osavaltiot
 Johor Johor Bahru 3 233 434 19 210
 Kedah Alor Setar 1 890 098 9 500
 Kelantan Kota Bharu 1 459 994 15 099
 Malakka Malakka 788 706 1 664
 Negeri Sembilan Seremban 997 071 6 686
 Pahang Kuantan 1 443 365 36 137
 Penang George Town 1 520 143 1 048
 Perak Ipoh 2 258 428 21 035
 Perlis Kangar 227 025 821
 Sabah Kota Kinabalu 3 120 040 73 631
 Sarawak Kuching 2 420 009 124 450
 Selangor Shah Alam 5 411 324 8 104
 Terengganu Kuala Terengganu 1 015 776 13 035
Liittovaltion territoriot
 Kuala Lumpur - 1 627 172 243
 Labuan Victoria 85 272 91
 Putrajaya - 67 964 49

Suurimmat kaupungit ja metropolialueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian suurin kaupunkimainen tiheä asutuskeskus on Klangin laakso, joka käsittää Kuala Lumpurin suurkaupunkialueen. Alueeseen luetaan kuuluvaksi Selangorin osavaltiossa sijaitsevat Kuala Lumpuria lähinnä olevat piirikunnat. Alueen suurimmat kaupungit ovat Petalingin piirikunnassa sijaitsevat Shah Alam, Petaling Jaya ja Subang Jaya, sekä Klangin piirikunnassa sijaitseva Klang. Klangin laakson väkiluku on noin 6,1 miljoonaa. Pelkästään Kuala Lumpurin suurkaupunkialueen väkiluku on noin 1,6 miljoonaa.[80][81]

Toiseksi suurin asutuskeskus on suur-Penangin alue, joka käsittää Penangin osavaltion ja osia Kedahin osavaltiosta. Suurin kaupunki alueella on George Town Penangin saarella. Yhteensä suur-Penangin alueen asukasluku on noin 2,3 miljoonaa. Muita suuria asutuskeskittymiä ovat Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitseva Johor Bahrun alue, jonka väkiluku on noin 1,3 miljoonaa, sekä Itä-Malesian suurin väestökeskittymä Kuchingin kaupunki esikaupunkialueineen.[80][81]

Malesian suurimmat kaupungit ovat Kuala Lumpur, Johor Bahru ja Ipoh.[82]

Malesian suurimmat kaupungit[82]


Kuala Lumpur


Johor Bahru

 # Kaupunki Osavaltio Väkiluku


Ipoh


Shah Alam

1 Kuala Lumpur  Kuala Lumpur (liittovaltion territorio) 1 475 337
2 Johor Bahru  Johor 916 409
3 Ipoh  Perak 704 572
4 Shah Alam  Selangor 671 282
5 Petaling Jaya  Selangor 638 516
6 Kuching  Sarawak 617 887
7 Kota Kinabalu  Sabah 462 963
8 Kuala Terengganu   Terengganu 343 284
9 Malakka  Malakka 331 790
10 Alor Setar  Kedah 295 624
11 Miri  Sarawak 280 518
12 George Town  Penang 227 972

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian talous
Kuala Lumpurin maamerkki Petronasin kaksoistorni oli valmistuttuaan vuonna 1998 maailman korkein rakennus.

Itsenäistymisestään asti Malesia on ollut yksi Aasian taloudellisesti menestyneimmistä valtioista. Nykyisin se on yksi maailman suurimmista puolijohdekomponenttien, elektroniikan ja tietotekniikan viejistä.[74]

Vuonna 2009 Malesian varmistuneet öljyvarat olivat neljä miljardia barrelia. Lähes kaikki öljyntuotanto on maan merialueilla, jossa on kolme kenttää: Malaisin, Sarawakin ja Sabahin öljykentät. Kansallinen öljy-yhtiö Petronas dominoi koko öljysektoria. Maassa toimii kuusi jalostamoa. Öljy ja maakaasu ovat merkittäviä vientituotteita.[83][26]

Malesia on luonnonvaroiltaan rikas maa. Merkittävimpiä luonnonvaroja ovat muun muassa tina, öljy, puu, kupari, maakaasu ja rautamalmi. Malesia on maailman suurin luonnonkumin, palmuöljyn ja tinan ja trooppisen puun tuottaja, lisäksi maatalous tuottaa muun muassa kaakaota, riisiä, trooppisia hedelmiä, kalaa ja kookospähkinää.[74][7]

1980-luvulta lähtien maassa on pyritty vähentämään maan riippuvuutta maatalouden raaka-aineviennistä, ja käynnistetty teollistamisohjelma. Elektroniikkateollisuus onkin nykyään yksi maan tärkeimmistä vientituotteista, Malesia on maailman suurin tietokoneiden kovalevyjen valmistaja. Myös raskas teollisuus on kasvanut, Malesialaisvalmisteinen auto Proton on myös tärkeä vientituote. Merkittävimmät vientituotteet Malesiassa ovat öljy, koneet, elektroniikka ja tina.[26][7][4]

Maan talous oli ennätyksellisen nousujohteinen 1980-luvulta 1990-luvulle.[26][7]

Malesia on esimerkillinen maa siinä suhteessa, että taloudelliset ja sosiaaliset ristiriidat erilaisten etnisten taustojen omaavien kansalaisten välillä on pystytty ratkomaan rauhanomaisesti. Koulutus- ja sosiaalipolitiikassa on suosittu köyhempää malaijienemmistöä, ja julkisissa tehtävissä on etniset kiintiöt. Tämä on johtanut köyhyyden vähenemiseen ja talouskasvun hedelmien jakaantumisen tasaisemmin kansalaisten kesken. Malesian nopeaa talouskasvua kuvaa vuonna 1998 valmistunut Petronas Towers, joka oli valmistuttuaan maailman korkein rakennus.[26][7]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian väestö
Malesian uskonnollinen jakauma

Malaijit muodostavat 50,1 % väestöstä. Kiinalaisia on 22,6 %, alueen alkuperäisasukkaita 11,8 %, intialaisperäisiä (pääasiassa tamileja) 6,7 % väestöstä ja muita on 0,7 % . Loput noin 8,2  ovat maassa ilman kansalaisuutta.[4]

Virallisen malaijin kielen lisäksi englanti on yleisessä käytössä muun muassa mediassa. Lisäksi maassa puhutaan useita eri kiinan kielen murteita, intialaisista kielistä tamilia, telugua, malajalamia ja pandžabia sekä thain kieltä. Maan itäosan etniset vähemmistöt puhuvat useita paikalliskieliä, joista suurimmat ovat iban ja kadazan.[4]

Uskonnollisesti malaijit ovat muslimeja, kiinalaisten keskuudessa on taolaisia, buddhalaisia ja kungfutselaisia ja intialaiset ovat pääosin hinduja. Maassa on myös jonkin verran kristittyjä. Maan perustuslakiin on kirjattu malaijien uskonnoksi islam. Heitä koskee šarialaki.[84] Islamista poiskääntyminen edellyttää lupaa šaria-oikeudelta, eikä sitä käytännössä myönnetä. Ihmiset, jotka ovat virallisesti muslimeiksi luokiteltuja, eivät myöskään saa harjoittaa muuta uskontoa. Tämä on aiheuttanut uskonnollisia konflikteja. Maassa on käyty oikeutta siitä, saavatko muut kuin muslimit käyttää sanaa Allah.[85] Alkuvuodesta 2011 Malesiassa oli levottomuuksia muslimien ja kristittyjen välillä, jolloin 11 kirkkoa tuhopoltettiin.[86]

Vuonna 2001 puhkesi etnisiä levottomuuksia Kuala Lumpurin hökkelikylissä malaijien ja köyhien etnisten intialaisten välillä. Levottomuudet olivat pahimmat vuoden 1969 jälkeen. Kuusi ihmistä sai surmansa, kymmeniä loukkaantui ja lähes kaksisataa pidätettiin.[87]

Malesian virallinen uskonto on islam, mutta perustuslaissa myös vähemmistöuskonnot on sallittu. Vähemmistöuskonnot eivät kuitenkaan saa käännyttää muslimeita. Etninen tausta ja uskonto pitää rekistreröidä ja merkitä henkilötodistukseen. Malesialaisista 62 % on muslimeja ja etniseen enemmistöön kuuluvien eli malaijien on pakko olla sunnimuslimeja. Heidän paastoamisensa, pukeutumisensa ja rukoilemisensa on yhä tiukemmin säädeltyä. Malesian islam on sunnalaista ja šiialaisuus sekä muut sunnalaisuudesta poikkeavat islamin muodot ovat Malesiassa kiellettyjä. Muslimit eivät siis saa vaihtaa uskontoaan. Jos toiseen uskontoon kuuluva menee sunnin kanssa naimisiin, tämän tulee kääntyä sunniksi. Väestöstä noin 10 % on kristittyjä. Muita merkittäviä vähemmistöuskontoja ovat buddhalaisuus, hindulaisuus, sikhiläisyys ja taolaisuus. Uskonnollinen suvaitsemattomuus vähemmistöuskontoja kohtaan on 2000-luvulla lisääntynyt.[76]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malesian kulttuuri

Elokuvia ja musiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
P. Ramleen elokuva- ja musiikki saavutukset ovat vaikuttaneet syvästi Malesiaan.

Malesialainen elokuva ja musiikki ovat ainutlaatuisia ja monipuolisia maailmassa. Malesialaiset elokuvat kattavat useita genrejä mysteereistä romanttisiin komedioihin, ja jokainen tuotanto esittelee malesialaista kulttuuria ja arvoja. Malesialainen musiikki on myös rikasta ja monimuotoista, ja se yhdistää malaijilaisia, kiinalaisia, intialaisia ​​ja muita etnisiä ryhmiä sisältäviä musiikillisia elementtejä luodakseen elävän musiikkiskenen.

P. Ramlee (1929-1973) on merkittävä hahmo Malesian elokuva- ja musiikkimaailmassa. Hänen työnsä ovat olleet vaikuttavia sekä Malesiassa että kansainvälisesti. Hän on lahjakas näyttelijä, ohjaaja ja muusikko, jonka tuotanto kuvastaa Malesian monimuotoista kulttuuria ja perintöä.[88] P. Ramleen panoksen muistoksi hänen mukaansa on nimetty joitakin teitä, rakennuksia jne.[89]

Erityispiirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moskeija Kuchingissa.
Kiinalainen temppeli George Townissa.

Malesian alue on ollut varhaisista ajoista Kiinan ja Intian välisen kaupan tärkeä keskus. Meriteiden risteyksessä olevan sijaintinsa ansiosta maa on saanut vaikutteita intialaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista, sekä myöhemmin arabialaisesta ja eurooppalaisesta kulttuurista.[26] Malesialainen kulttuuri on hyvin monimuotoista ja vaihtelee väestöryhmän ja alueiden mukaan. Kansallinen kulttuuri on vasta muodostumassa, toistaiseksi maassa on erillinen malaijikulttuuri, kiinalaisten kulttuuri, intialainen kulttuuri ja eurooppalainen kulttuuri sekä alueen alkuperäisten asukkaiden kulttuurit.[10] Vuonna 1971 maan kulttuuriministeriö määritteli kansallisen kulttuuripolitiikan perusperiaatteet:[90]

  • kansallisen kulttuurin tulee pohjautua alueen alkuperäiskansojen kulttuuriin
  • kansalliseen kulttuuriin voidaan sisällyttää muualta tuoduista kulttuureista sellaisia elementtejä, jotka arvioidaan sopiviksi ja järkeviksi
  • islam on tärkeä osa kansallista kulttuuria

Intialais- ja kiinalaistaustaiset malesialaiset ovat kokeneet nämä periaatteet omaa kulttuuriaan syrjiviksi.[90]

Virallisten kansallisten symbolien valitseminen ilman, että joku väestönosa tuntisi itsensä ulkopuoliseksi on ollut vaikeaa. Kenties siksi näitä symboleita haetaan luonnosta: merikilpikonnat, kiinanruusu ja oranki. Moderneja kansallisen ylpeyden aiheita ovat kotimainen Proton-auto ja Petronas-tornit.[10]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian kirjallinen perinne alkaa alkuperäisväestön suullisesta perinteestä: kansansaduista, kansanrunoista ja sananlaskuista. Perinne on saanut vaikutteita suurista intialaisista eepoksista. Kirjoittaminen aloitettiin islamin tulon myötä. Malaijisulttaanit palkkasivat 1400- ja 1500-luvuilla kirjurit kirjoittamaan muistiin historiallisia tapahtumia, ja näitä kirjoituksia sitten kopioitiin laajalti. Kiinalaiset ja intialaiset toivat oman kirjallisen traditionsa mukanaan, mutta alkoivat tuottaa paikallista kirjallisuutta vasta 1800-luvulla.[91]

1800-luvun alussa unshi Abdullah bin Abdul Kadir julkaisi ensimmäisiä perinteestä poikkeavia teoksiaan, mutta vasta 1920-luvulla alkoi ilmestyä laajemmin romaaneita ja novellikokoelmia. Varsinainen kotimaisen kirjallisuuden kultakausi alkoi 1990-luvulla.[92] Shahnon Ahmad tunnetaan satiireistaan.[93] Khadijah Hashim kirjoittaa romaaneita ja lastenkirjoja. Monia hänen teoksistaan on sovitettu televisioon.[94]

Perinteisiä kansantaiteen muotoja ovat varjonukketeatteri ja leijojen lennättäminen.[95]


Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian monien kansojen joukossa on edustettuina maailman suuria keittiöitä, ja malesialaisessa ruokavaliossa on niiden ominaispiirteitä tallella. Sekä riisiä että nuudeleita syödään paljon, usein mausteisen kastikkeen kanssa. Merkittäviä ruokalajeja ovat mm. Laksa ja Nasi lemak. Trooppisia hedelmiä on paljon, niistä omaleimaisin on voimakkaasti haiseva durian.[10]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiollinen yleisradioyhtiö Radio Televisyen Malaysia ylläpitää kahta päätelevisioverkkoa ja 33 radiokanavaa.[96][97] Mediaa on säännöstelty tarkasti, ja esimerkiksi suutelu- ja kiroilukohtaukset poistetaan.[98] Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median vapaus koki ”raikasta ilmaa” hallituksen vaihdon jälkeen vuonna 2018, mutta lainsäädäntö on edelleen uhka toimittajille.[97]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Se on saanut yhteensä kuusi mitalia, kolme hopeaa ja kolme pronssia. Mitaleista viisi on sulkapallosta ja yksi uimahypystä.[99]

Malesian jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan osallistunut MM-kisoihin. Aasian kisoissa se on jäänyt kolme kertaa ensimmäiselle kierrokselle vuosina 1976, 1980 ja 2007. Maassa on 110 jalkapalloseuraa ja niissä yhteensä 9 930 rekisteröityä pelaajaa.[100]

Malesiassa ajetaan vuosittain Formula 1 -sarjan osakilpailu Malesian Grand Prix Sepang International Circuitin moottoriradalla.[101]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Wienecke-Janz, Detlef: Maailmalla. Aasia, s. 112–115. Suomentanut Arto Häilä, Seppo Hyrkäs. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-4 </ref>
  • Marshall Cavendish Corporation s. 1156, 1158–1161, 1164, 1166–1171. New York: Marshall Cavendish Corporation. (englanniksi)
  • Barwise, J. M.; White, N. J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Kuopio: UNIpress, 2002. ISBN 951-579-212-6
  • Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali. Helsinki: Suomalainen matkaopas, 2006. ISBN 952-9715-16-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b The World Fact Book (East & Southeast Asia :: Malaysia) Government:: Malaysia. Central Intelligence Agency (CIA). Arkistoitu 16.10.2020. Viitattu 29.6.2015.
  2. ↑ Demographic Yearbook – Table 3: Population by sex, rate of population increase, surface area and density. Määritä julkaisu!2012. United Nations Statistics Division. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ The World Factbook: Malaysia 2.5.2018 18.30. Central Intelligence Agency. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 2.5.2018.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Malaysia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Malaysia country profile BBC News
  7. ↑ a b c d e f g h i j k Könemann: Geographica. Australia: Random House Australia Pty ltd, 2006. ISBN 978-3-89731-916-5
  8. ↑ Demographic Yearbook – Table 3: Population by sex, rate of population increase, surface area and density. Määritä julkaisu!2012. United Nations Statistics Division. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Saw, Swee-Hock: The population of Peninsular Malaysia, s. 1-2. WSOY, 2007. ISBN 978-981-230-730-9 Julkaisupaikka = Saksa Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2014). (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f Countries and Their Cultures, Malaysia everyculture.com. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g h i j k l Marshall Cavendish Corporation, World and Its Peoples: Malaysia, Philippines, Singapore, and Brunei
  12. ↑ Bombalai Smithsonian Insititution. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Bombalai volcano Volcano Live. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  14. ↑ a b Maailmalla Aasia, Weilin + Göös
  15. ↑ Islands of Malaysia wonderfulmalaysia.com. Viitattu 31.8.2014. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali, s. 284-288. Helsinki: Suomalainen matkaopas, 2006. ISBN 952-9715-16-1
  17. ↑ a b BBC Weather, country guide Malaysia bbc.com. Arkistoitu 25.5.2005. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Tropical Forest Mapping and Monitoring in Malaysia (pdf) Global Observation of Forest Cover Workshop. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  19. ↑ a b c National parks Tourism Malaysia. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  20. ↑ The Malaysian Rainforest WWF. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Alexander, James: Malaysia Brunei & Singapore, s. 46-50. Saksa: New Holland Publishers, 2006. 1-86011-309-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2014).[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e f Richmond, Simon: Malaysia, Singapore & Brunei, s. 366. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74104-887-2 Teoksen verkkoversio.
  24. ↑ a b c d e f Maailmalla s. 106-107
  25. ↑ Arkistoitu kopio TED Case Studies. Arkistoitu 9.6.2010. Viitattu 12.9.2014. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j k Kiljunen, Kimmo: MMM Valtiot ja liput, s. 405-408. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7
  27. ↑ a b c Malaysia Country Study Guide s. 41–42. Washington D.C.: USA International Business Publications. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Mühlhäusler, Peter; Tryon, Darrell T; Wurm, Stephen A: Atlas of languages of intercultural communication in the Pacific, Asia and the Americas Walter de Gruyer & Co.. (englanniksi)
  29. ↑ a b Barwise & White, s. 71-74
  30. ↑ Srivijaya: A primer – Part 1 southeastasianarchaeology.com. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d The Kingdom of Srivijaya ancientworlds.net. (englanniksi)
  32. ↑ a b Arkistoitu kopio 27.6.2012. malaysiahistory.net. Arkistoitu 20.11.2017. Viitattu 12.9.2014. (englanniksi)
  33. ↑ a b Barwise & White, s. 78-80
  34. ↑ a b c Beginnings to 1500: The Old Kingdoms and the Coming of Islam gimonca.com. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d Barwise & White, s. 80-83
  36. ↑ World of Temasek worldoftemasek.com. Viitattu 4.9.2014. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1
  38. ↑ a b Barwise & White, s. 89-92
  39. ↑ a b History U.S. Library of Congress. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  40. ↑ Empire in Asia U.S. Library of Congress. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d Barwise & White, s. 93-104
  42. ↑ a b c d e f Barwise & White, s. 119-124
  43. ↑ a b Barwise & White, s. 124-127
  44. ↑ Riau-Johor http://malaysiafactbook.com/. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  45. ↑ Negeri Sembilan malaysiafactbook.com. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  46. ↑ a b Barwise & White, s. 138-141
  47. ↑ Founding and Early Years U.S. Library of Congress. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  48. ↑ A Flourishing Free Port U.S. Library of Congress. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d e f Barwise & White, s. 142-149
  50. ↑ How Brunei lost its northern province 21.9.2008. Brunei Times. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  51. ↑ a b c d e Barwise & White, s. 170-182
  52. ↑ a b c d e f g h i j k Barwise & White, s. 211-221
  53. ↑ Aftermath of War U.S. Library of Congress. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  54. ↑ a b Malaysia profile bbc.com. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  55. ↑ a b c d e Road to independence U.S. Library of Congress. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  56. ↑ Singaporen historia Suomen suurlähetystö. Arkistoitu 27.8.2014. Viitattu 25.8.2014.
  57. ↑ a b c Barwise & White, s. 244-254
  58. ↑ Barwise & White, s. 262-267
  59. ↑ Hanhinen, Hanna: Malesian pääministeri herättelee joukkojaan tulevia parlamenttivaaleja varten 29.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2014.
  60. ↑ Jauhiainen, Riikka: Malesiassa vaaliyllätys – voiton vei yli 90-vuotias oppositiojohtaja Yle Uutiset. 10.5.2018. Viitattu 24.1.2020.
  61. ↑ a b Tapiola, Paula: Uudet tuulet puhaltavat Malesiassa – kuningas on luvannut armahtaa oppositiojohtajan Yle Uutiset. 11.5.2018. Viitattu 24.1.2020.
  62. ↑ Malesian vangittu oppositiojohtaja Anwar vapaaksi kuninkaan armahduksella ts.fi. 16.5.2018. Arkistoitu 4.12.2020. Viitattu 24.1.2020.
  63. ↑ Töyrylä, Katriina: Miljardien eurojen katoamisesta syytetyn ex-pääministerin oikeudenkäynti alkoi Malesiassa Yle Uutiset. 3.4.2019. Viitattu 24.1.2020.
  64. ↑ Malaysia's new PM Muhyiddin Yassin takes office amid economic challenges CNA. Arkistoitu 3.3.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  65. ↑ a b Regan, Helen & Daniele, Ushar CNN: Malaysia's Mahathir Mohamad resigns as Prime Minister CNN. Viitattu 10.3.2020.
  66. ↑ Muhyiddin Yassin: Malaysia’s veteran political survivor CNA. Arkistoitu 1.3.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  67. ↑ Anwar Ibrahim: The Malaysian leader that never was BBC News. 4.3.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanti)
  68. ↑ Myllyoja, Markus: Malesian ex-pääministerille ensimmäinen tuomio laajassa korruptiovyyhdissä – 12 vuotta vankeutta ja kymmenien miljoonien sakot Yle Uutiset. 28.7.2020.
  69. ↑ Najib Razak: Malaysian ex-PM gets 12-year jail term in 1MDB corruption trial BBC News. 28.7.2020. Viitattu 10.3.2021. (englanti)
  70. ↑ Paddock, Richard C.: Najib Razak, Malaysia’s Former Prime Minister, Found Guilty in Graft Trial The New York Times. 28.7.2020. Viitattu 15.3.2021. (englanti)
  71. ↑ hermesauto: Ex-Malaysian PM Najib gets 12 years' jail in 1MDB-linked graft trial The Straits Times. 28.7.2020. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  72. ↑ Former Malaysia PM Najib Razak sentenced to 12 years in jail following guilty verdict in 1MDB trial CNA. Arkistoitu 29.7.2020. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  73. ↑ Latiff, Rozanna (Reuters): Malaysia's Najib convicted on all charges in first 1MDB graft case The Jakarta Post. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  74. ↑ a b c d Background Note: Malaysia (03/02/12) US Department of State
  75. ↑ Powers of the king (Sivusto on luettu archive.org:n kautta) allMalaysia.info. 10.4.2012. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 21.12.2014.
  76. ↑ a b Sysikaski, Kalle: Malesiassa vähemmistöuskonnot sallitaan, mutta muslimeja ei saa käännyttää www.kirkkojakaupunki.fi. 23.11.2018. Viitattu 24.1.2020.
  77. ↑ United Nations Country profile United Nations. Viitattu 19.1.2015.
  78. ↑ Arkistoitu kopio Jabatan Perangkaan Malaysia. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 24.1.2011.
  79. ↑ Arkistoitu kopio Jabatan Perangkaan Malaysia. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 24.1.2011.
  80. ↑ a b Arkistoitu kopio Department of Statistics, Malaysia. Arkistoitu 11.10.2012. Viitattu 19.4.2012. (englanniksi)
  81. ↑ a b Arkistoitu kopio Department of Statistics, Malaysia. Arkistoitu 5.2.2015. Viitattu 19.4.2012. (englanniksi)
  82. ↑ a b Arkistoitu kopio (PDF) Department of Statistics, Malaysia. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
  83. ↑ Malaysia Oil US Energy Information Administration
  84. ↑ Minority Muslims defend the constitution against Sharia Asian News 2006
  85. ↑ Can Christians Say 'Allah'? In Malaysia, Muslims Say No (Arkistoitu – Internet Archive) Time 8.1.2010
  86. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/05/malesian_kristittyja_syytetaan_salaliitosta_2576608.html
  87. ↑ Malaysia clampdown after ethnic unrest BBC 13.3.2001
  88. ↑ Shermian Lim: Remembering An Icon : Tan Sri P.Ramlee Going Places by Malaysia Airlines. 29.5.2019. (englanniksi)
  89. ↑ P Ramlee: the Icon of Malaysian Cinemas- Akmal Abdullah Campus 24/7 News Network. 8.11.2021. (englanniksi)
  90. ↑ a b Badaruddin Mohamed: Formulation of National Cultural Policy (Arkistoitu – Internet Archive) Universiti Sains Malaysia, Penang, Malaysia
  91. ↑ Mohd Taib Osman Literary Heritage (Arkistoitu – Internet Archive) Malaysian Encyclopedia
  92. ↑ Modern Literature (Arkistoitu – Internet Archive) Malaysian Encyclopedia
  93. ↑ Shahnon Ahmad Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  94. ↑ From the pages to the silver screen 29.5.2009. news.asiaone.com. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 30.6.2016. (englanniksi)
  95. ↑ Sports in Malaysia (Arkistoitu – Internet Archive) Asia Rooms
  96. ↑ Utusan: Festival 70 tahun RTM Radio Aktif 2016 sambut ulang tahun stesen radio dan televisyen tertua tempatan RTM. Viitattu 14.12.2020. (malaijiksi)[vanhentunut linkki]
  97. ↑ a b Malaysia profile - Media 17.2.2020. BBC News. Arkistoitu Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
  98. ↑ "Malaysia profile" BBC News. 10.9.2013. Arkistoitu Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
  99. ↑ Malaysia in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport Reference
  100. ↑ Association: Malaysia (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  101. ↑ F1 Malaysian Grand Prix Asia Web (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malesia
Malesia
Osavaltiot
Liittovaltion territoriot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Malesia&oldid=22837136”