Mangaanioksidi
| Mangaanioksidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | MnO |
| Moolimassa | 70,94 |
| Ulkomuoto | Vihreä tai harmaa kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 1945 °C [2] |
| Tiheys | 5,1 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Mangaanioksidi eli mangaani(II)oksidi tai mangaanimonoksidi (MnO) on mangaani- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden mangaaniyhdisteiden sekä lasin ja keramiikan valmistuksessa, lannoitteena, lisäravinteena sekä katalyyttinä. Luonnossa mangaanioksidia esiintyy manganosiittimineraalina.[1][2][3]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa mangaanioksidi on vihreää tai harmahtavaa kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen. Aine ei liukene veteen, mutta liukenee helposti laimeisiinkin happoliuoksiin. Mangaanioksidi hapettuu ilman hapen vaikutuksesta ensin mangaani(II,III)oksidiksi ja lopulta mangaani(III)oksidiksi. Hapettumisnopeus on riippuvainen mangaanioksidin partikkelikoosta.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mangaanioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla mangaanikarbonaattia tai mangaaniasetaattia hapettomissa olosuhteissa tai pelkistämällä mangaanidioksidia hiilen, hiilimonoksidin, maakaasun tai vedyn avulla. Tyypillisesti pelkistys suoritetaan 400–800 °C:n lämpötilassa.[1][2][3][4]
- MnCO3 → MnO + CO2
- MnO2 + H2 → MnO + H2O
Mangaanioksidia käytetään lannoitteissa, koska kasvit kykenevät absorboimaan sitä maasta. Lisäksi sitä lisätään eläinten rehuun. Yhdistettä käytetään myös muiden mangaaniyhdisteiden kuten mangaani(II)kloridin ja mangaanisulfaatin valmistukseen ja lasin ja keramiikan värjäykseen ja sähkötekniikan erikoissovelluksiin tarvittavien lasien ja keraamisten komponenttien valmistamiseen. Mangaanioksidia voidaan käyttää myös katalyyttinä.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 185. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d e Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 8.5.2015
- ↑ a b c d Arno H. Reidies: Manganese Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.5.2015
- ↑ a b Bernard Moody: Comparative Inorganic Chemistry, s. 463. Elsevier, 2013. ISBN 9781483280080 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2015). (englanniksi)