Marion Maréchal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marion Maréchal
Euroopan parlamentin jäsen
16.7.2024–
Ryhmä ECR-ryhmä
Provence-Alpit-Riviera‎n alueneuvos
18.12.2015–7.7.2017
Edeltäjä Christian Estrosi
Vauclusen 3. piirin kansanedustaja Ranskan parlamentissa
20.6.2012–20.6.2017
Edeltäjä Jean-Michel Ferrand
Seuraaja Brune Poirson
Henkilötiedot
Syntynyt10. joulukuuta 1989 (ikä 35)
Saint-Germain-en-Laye, Yvelines, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti poliitikko
Puoliso Matthieu Decosse (2014–2016)
Lapset 1
Tiedot
Puolue Reconquête
Muut puolueet Kansallinen rintama (FN) (2008-2017)
Suhteita Jean-Marie Le Pen (isoisä)
Marine Le Pen (täti)
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (2012)
Tutkinnot Panthéon-Assas -yliopisto
Uskonto roomalaiskatolisuus
Aiheesta muualla
marionmarechal.info

Marion Jeanne Caroline Maréchal (s. 10. joulukuuta 1989 Saint-Germain-en-Laye, Yvelines) on ranskalainen poliitikko. Hän on Éric Zemmourin johtaman Reconquête-puolueen jäsen ja aiemmin Kansallisen liittouman kansanedustaja ja Ranskan kansalliskokouksen jäsen vuosina 2012–2017. Hän on Jean-Marie Le Penin lapsenlapsi ja Marine Le Penin sisarentytär.

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maréchal valittiin kansalliskokoukseen vuonna 2012, jolloin hänestä tuli 22-vuotiaana maan kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja. Hän ei ollut ehdolla vuoden 2017 vaaleissa ilmoitettuaan pitävänsä taukoa politiikasta toukokuussa 2017.[1]

Mielipiteet ja kannat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen sijoittuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maréchal sanoi vuonna 2012 ettei kannata äärioikeistoa vaan ”oikeiston liitosta”,[2][3] johon kuuluu nationalistinen oikeisto ja radikaali oikeisto.[4] Lehdistössä häntä on kuvailtu liberaalikonservatiiviksi[5][6] ja katoliseksi konservatiiviksi, ja hän edustaa Kansallisen rintaman oikeistoa.[7]

Hän ihailee Napoleon Bonapartea ja etenkin Jacques Bainvillen tästä kirjoittamaa elämäkertaa, mutta vakuuttaa kuitenkin ettei ole monarkisti.[7] Hän perustaa oppinsa Bainvillen, Ernest Renanin ja Maurice Barrèsin kirjoituksille.[8] Historioitsija Laurent Jolyn mukaan Maréchal-Le Pen on ”Charles Maurrasin oppien ilmentymä” etenkin vastavallankumouksellisuuden osalta.[9] L'Expressin mukaan hänen katolisuutensa jäsentää hänen ajatuksensa ja suhteensa.[10] Valtiotieteilijä Jean-Yves Camus korostaa kuitenkin Maréchal-Le Penin katolisten oppien eroa puolueessa aiemmin vaikuttaneen traditionalistin, Bernard Antonyn, oppeihin.[11]

Yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin moni muu Kansallisen rintaman jäsen, kuten Marine Le Pen, Maréchal vastustaa kuolemantuomion palauttamista Ranskaan, ja kannattaa sen sijaan ”todellista elinkautista”.[12] Valtiotieteilijä Joël Gombinin mukaan tämä kanta johtuu Maréchal-Le Penin katolisuudesta ja tämän kannattamasta oikeudesta elää.[13]

Hän kannattaa aborttia, mutta kritisoi sen liiallista käyttöä ja kannattaa sen poistamista sosiaaliturvasta, sillä ”valtion tehtävänä ei ole korvata eräiden naisten huolimattomuutta”.[14]

Hän vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja on osallistunut mielenosoituksiin Pariisissa muiden puolueen jäsenten ja sen kannattajien kanssa.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Beaumont, Olivier: Marion Maréchal-Le Pen quitte la politique mais «ne renonce pas au combat» Le Parisien. 9.5.2017. Viitattu 30.6.2017. (ranskaksi)
  2. ↑ Marion Maréchal-Le Pen sur RTL : "Je ne suis pas d'extrême droite" RTL. 8.11.2012. Arkistoitu 29.12.2017. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  3. ↑ Marion Maréchal-Le Pen dit avoir été attirée par Sarkozy L'Express. 10.7.2012. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  4. ↑ Wieder, Thomas: Sur un plan stratégique, c’est Marion, et non Marine, la vraie héritière de Jean-Marie Le Pen Le Monde. 24.8.2015. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  5. ↑ Mestre, Abel: Congrès du FN : derrière l’unité affichée, des luttes intestines Le Monde. 28.11.2014. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  6. ↑ Hausalter, Louis: Au Front national, une chef mais deux courants Europe 1. 24.11.2014. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  7. ↑ a b Mestre, Abel: Marion Maréchal, à la droite des Le Pen Le Monde. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  8. ↑ Beaumont, Olivier: FN : ce que Marion Maréchal-Le Pen a derrière la tête Le Parisien. 29.2.2016. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  9. ↑ Forestier, Francois: Le FN, Marion Maréchal-Le Pen, Villiers, Zemmour... Ce qu'ils doivent à l'Action française BibliObs. 5.12.2015. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  10. ↑ Tugdual, Denis: Marion Maréchal-Le Pen, l'effrontée nationale L'Express. 18.3.2015. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  11. ↑ Tournier, Pascale: Eglise catholique et extrême droite : des relations parfois troubles La Vie. 4.11.2015. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  12. ↑ Béraud, Anne-Laëtitia: Peine de mort: Marion Maréchal-Le Pen dit non 20 Minutes. 11.10.2012. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  13. ↑ VIDEO. Envoyé spécial. Marion Maréchal-Le Pen, la nouvelle héritière Franceinfo. 18.12.2015. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  14. ↑ IVG : la charge de Marion Maréchal Le Pen La Parisienne. 12.10.2012. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)
  15. ↑ Valerio, Ivan: Mariage homo: Marion Maréchal-Le Pen agite aussi l'argument de la polygamie Europe 1. 29.11.2012. Viitattu 24.4.2017. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marion_Maréchal&oldid=22682638”