Martin Ekström
Martin Eugén Ekström (7. joulukuuta 1887 Gålsbo, By (nyk. Avestan kunta), Ruotsi – 28. joulukuuta 1954 Helsinki, Suomi)[1] oli ruotsalainen ammattisotilas ja seikkailija. Hän osallistui vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan 1918, jossa hän toimi Vaasan rykmentin komentajana, ja Viron vapaussotaan 1919, jossa hän oli I Suomalaisen Vapaajoukon päällikkönä. Hänet muistetaan varsinkin Narvan valtauksesta tammikuussa 1919. Tämän lisäksi hän osallistui Suomen armeijan riveissä talvi- ja jatkosotaan.
Sotilasarvoltaan Ekström oli Ruotsin armeijan kersantti, Persian santarmiston kapteeni, Saksan armeijan luutnantti, Suomen armeijan everstiluutnantti ja Viron armeijan eversti. Hän osallistui 1930-luvulla pienten kansallissosialististen järjestöjen toimintaan Ruotsissa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin Eugen syntyi Byn pitäjässä Taalainmaalla Johanna Perssonin aviottomana lapsena. Hovnäsilainen talollinen Anders Ekström adoptoi hänet pojakseen. Tämän jälkeen hän eli nuoruutensa Västmanlandin läänissä.
Ekström liittyi vapaaehtoisena 1905 Uplannin tykistörykmenttiin. Vuonna 1911 hänestä tuli kersantti ja samana vuonna hän liittyi Harald Hjalmarsonin johtamaan ruotsalaiseen sotilaskomennuskuntaan, joka lähetettiin Persian hallituksen pyynnöstä kouluttamaan Persian santarmistoa. Ekström oli tässä tehtävässä joulukuusta 1911 syksyyn 1915 ja sai Persian santarmistossa kapteenin arvon taistellessaan onnistuneesti rosvojoukkioita vastaan. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän liittyi Persiassa olleisiin saksalais-turkkilaisiin joukkoihin ja taisteli niiden mukana venäläisiä vastaan 1915–1916. Hän sai Saksan armeijan luutnantin arvon. Vuonna 1916 hän tuli takaisin Ruotsiin ja hänestä tuli reservin kersantti.
Suomen sisällissodan puhjettua Ekström värväytyi tammikuussa 1918 vapaaehtoisena Suomen valkoiseen armeijaan, johon hänet otettiin luutnanttina. Hän palveli ensin Pietarsaaren tykistökoulussa, sitten 2. Hämeen pataljoonan komentajana ja sodan loppuvaiheessa Vaasan Rykmentin komentajana. Hän osallistui Tampereen taisteluun ja Viipurin valtaukseen. Hänet ylennettiin maaliskuussa kapteeniksi ja hieman myöhemmin majuriksi.[1][2] Ekströmin mahdollinen osuus Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen toteutettuihin venäläisten joukkoteloituksiin ei ole täysin selvä. Hän määräsi noin 200 kaupungissa vangittua aseetonta venäläistä kuljetettaviksi Hiekan miinakasarmille, mutta kiisti antaneensa määräystä perillä suoritettuun teloitukseen ja väitti saapuneensa paikalle, kun verityö oli jo tapahtunut.[3]
Sisällissodan päätyttyä Ekström jäi Suomen armeijaan ja toimi syksyllä 1918 Itämeren Jalkaväkirykmentin esikuntapäällikkönä. Viron vapaussodan puhjettua Viron Avustamisen Päätoimikunta valitsi hänet I Suomalaisen Vapaajoukon päälliköksi. Tämä niin sanottu Ekströmin pataljoona saapui Tallinnaan 30. joulukuuta 1918 ja siirtyi rintamalle 4. tammikuuta 1919. Ekströmin joukot valtasivat 9. tammikuuta Rakveren ja 18. tammikuuta Narvan. Hän sai Viron armeijassa everstin arvon, Viron arvokkaimman kunniamerkin vapaudenristin ja Viron kunniakansalaisuuden. Ekström palasi pataljoonineen Suomeen jo maaliskuussa 1919.
Ekström oli kesällä 1919 Porin rykmentissä pataljoonankomentajana. Hän sai elokuussa 1919 eron Suomen armeijasta everstiluutnantin arvoisena ja oli sen jälkeen muutaman kuukauden ajan Liettuassa sotilasneuvonantajana. Palattuaan Suomeen hän siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Hän oli 1920–1922 Vaasan ruotsinkielisen suojeluskuntapiirin ohjaajana ja 1923–1934 sen päällikkönä. Ekström harjoitti myös yritystoimintaa Vaasassa myymällä polkupyöriä, autoja ja bensiiniä sekä perustamalla jäteöljyn puhdistuslaitoksen.[1] Ekström vaikutti 1932 Mäntsälän kapinan epäonnistumiseen pysyttelemällä lojaalina presidentti P. E. Svinhufvudille ja kieltämällä Pohjanmaan ruotsinkielisiltä suojeluskuntalaisilta kapinaan osallistumisen.
Ekström yritti 1930-luvulla osallistua Ruotsin politiikkaan. Hän muutti 1934 takaisin Ruotsiin, jossa hänet valittiin Nationalsocialistiska Blocket -nimisen pienen kansallissosialistisen puolueen puheenjohtajaksi.[1] Hän oli luomassa käsitettä ”yläluokkainen kansallissosialismi”.
Ekström palasi Suomeen talvisodan aikana ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen mukana ja oli Svenska Frivilligkårenin 3. Taisteluosaston komentajana Lapissa. Jatkosodan alussa hän komensi Hangon rintamalla rannikkopataljoona 55:ttä sekä osasto Ekströmiä. Sodan lopulla ja sodan jälkeen Ekström toimi liikemiehenä Suomessa ja Ruotsissa.[1]
Ekströmin puoliso oli vuodesta 1920 hammaslääkäri Gladys Ekström, o.s. Kurtén. Heillä oli kaksi poikaa, Derrick ja Carl Bertel. Ruotsinkielinen Ekström ei osannut suomea, mutta puhui sujuvasti persiaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sivert Wester: Martin Ekström: orädd frivillig i fem krig (1986)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Ekström Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |