Medeia

Evelyn De Morgan, Medeia, 1889.

Medeia (m.kreik. Μήδεια, Mēdeia, lat. Medea) oli kreikkalaisessa mytologiassa noita, Kolkhiin (nykyisin Georgian ja Turkin rajamailla, Mustanmeren rannalla) kuninkaan Aieteen tytär ja velho Kirken veljentytär.

Argonauttien matkassa

Iasonin ja muiden noin viidenkymmenen argonautin tultua ryöstämään kultaista taljaa, kuningas lupasi luovuttaa taljan mikäli Iason suorittaisi muutaman tehtävän. Hänen tuli ensin valjastaa auran eteen Hefaistoksen antamat tulta syöksevät härät, kyntää niillä pelto ja vielä kylvää siihen lohikäärmeen hampaat. Hampaista materialisoitui soturijoukko, mutta Medeia oli varoittanut Iasonia, joka tiesi heittää hyökkääjien joukkoa kivellä. Soturit eivät kyenneet päättelemään, mistä kivi oli tullut, ja he hyökkäsivät toisiaan vastaan surmaten lopulta toisensa. Lopuksi Aietes käski, että Iasonin tuli tappaa taljaa vartioiva lohikäärme, joka ei koskaan nukkunut. Medeia kuitenkin nukutti pedon yrteillään, jonka jälkeen Iason otti taljan. Kuningas ei pitänyt kuitenkaan sanaansa vaan yritti polttaa argonauttien laivan Argon. Nämä kuitenkin pääsivät pakoon, mukanaan Medeia, joka oli rakastunut Iasoniin.

Kuningas ryhtyi välittömästi takaa-ajoon, mutta Medeia viivytti isäänsä tappamalla veljensä Apsyrtoksen ja heittämällä tämän paloitellun ruumiin mereen. Ennen takaa-ajon jatkamista Aietes pysähtyi keräämään kaikki palaset talteen. Paon aikana Atalante (ei esiinny kaikissa tarinan versioissa) haavoittui vakavasti, mutta Medeia paransi hänet. Paluumatkalla Medeia ennusti, että Argon perämies Eufemus jonain päivänä hallitsisi koko Libyaa. Näin kävikin hänen jälkeläisensä Battuksen kautta. Matkan jatkuessa ristiin rastiin Argon puhuva kokkapuu kehotti Iasonia ja Medeiaa puhdistautumaan Apsyrtoksen murhasta. Sen neuvoa seuraten pari pistäytyi Kirken luona Aiaian saarella, missä velhotar puhdisti heidät. Seuraavaksi heitä uhkasivat merimiehiä syövät seireenit, mutta mukaan kutsuttu Orfeus otti lyyransa esiin ja alkoi laulaa ja soittaa niin kauniisti, että se teki seireenien viettely-yritykset tyhjäksi.

Faiaakien saarelle saavuttuaan takaa-ajajat vaativat Medeian luovuttamista, johon faiaakien kuningas Alkinoos suostuikin mikäli Medeia olisi vielä neitsyt. Kuningatar kertoi ehdosta Medeialle, jonka jälkeen nuoripari nopeasti huolehti siitä, ettei kuninkaan ehto täyttyisi. Tämän jälkeen matka jatkui Libyan rannikolle ja sieltä edelleen Kreetalle, jonka vartijana oli Talos, pronssinen jättiläinen. Taloksella oli vain yksi suoni, joka ulottui hänen niskastaan aina nilkkaan saakka. Tämän suonen piti kiinni yksi ainokainen pronssinen naula. Siitä, miten Talos lyötiin, on kaksi versiota. Joko Medeia hypnotisoi hänet ja huijasi hänet vetämään naulan pois, jotta voisi tehdä tästä kuolemattoman, tai vaihtoehtoisesti Herakleen ystävä Poias surmasi hänet nuolellaan.

Paluu Thessaliaan

Argonauttien ollessa matkoillaan Hera, joka oli vihoissaan Peliakselle, teki suunnitelmia saadakseen hänet rakastumaan Medeiaan, jonka Hera toivoi tappavan Peliaksen. Kun Iason ja Medeia palasivat neljä kuukautta kestäneeltä matkaltaan Iolkokseen, Thessaliaan, Pelias kieltäytyi luovuttamasta valtaistuintaan. Medeia astui kuvaan juonineen ja selitti, kuinka vanhan pukin voi muuntaa nuoreksi leikkaamalla sen kahtia ja keittämällä puoliskon. Medeian näyttäessä miten tämä tapahtuu padasta hyppäsi elävä, nuori pukki. Peliaksen tyttäret, innoissaan mahdollisuudesta nuorentaa isäänsä, leikkasivat tämän kappaleiksi ja heittivät pataan. Se oli kuitenkin Peliaksen loppu. Iason ja Medeia joutuivat pakenemaan Korinttiin, jonka kuningas Kreon yritti saada Iasonia jättämään Medeian, jotta tämä voisi naida hänen oman tyttärensä Glauken (toinen nimi Kreusa). Tätä seuranneista tapahtumista on myös hieman eriävät versiot. Ensimmäisen mukaan Medeia myrkytti kuninkaan ja pakeni Ateenaan jättäen lapsensa Iasonin huostaan, minkä jälkeen kostoksi Kreonin sukulaiset tappoivat lapset. Toisen mukaan Iason meni kuin menikin naimisiin Glauken kanssa, mutta Medeia antoi tälle lahjaksi viitan, joka sytytti kantajansa tuleen. Glauken mukaan nimettiin Glauken lähde, johon hän tämän jälkeen syöksyi. Sen jälkeen kun Medeia oli tappanut kuninkaan tyttären, hän palasi kotitaloonsa ja löi miekalla omat lapsensa kuoliaiksi.

Myöhemmät vaiheet

Ateenassa Medeia meni naimisiin Aigeuksen, Theseuksen isän kanssa. He saivat yhden lapsen, Medoksen. Kun Theseus vielä identiteettinsä isältään salaten palasi Ateenaan, Medeia koetti tappaa hänet pyytämällä Theseusta ottamaan kiinni Marathonia terrorisoineen hurjan sonnin. Theseus kuitenkin onnistui tehtävässään, minkä jälkeen Medeia antoi hänelle myrkytetyn viinipikarin. Kuitenkin viime hetkellä kun kuningas näki Theseuksen sandaalit, kilven ja miekan, hän ymmärsi että tässä oli hänen oma jälkeläisensä ja löi pikarin maahan. Medeia pakeni jälleen, tällä kertaa poikansa kanssa Vähään-Aasiaan, jossa Medos myöhemmin nousi kuninkaaksi.

Medeian tarun kuvauksia

Kirjallisuus

Tragediarunoilija Euripideen näytelmä Medeia kertoo Korintin tapahtumista edellä kerrottuun tapahtumakulkuun nähden hieman poikkeavasti. Euripideen versiossa muun muassa Medeia tappaa itse omat lapsensa. Näytelmä esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 431 eaa. Jotkut aikalaiskriitikot syyttivät Euripidesta siitä, että hän olisi antanut rikkaiden korinttilaisten lahjoa itsensä viidellä talentilla (vastasi 30 000 drakhmaa, eli oli valtava summa rahaa), jotta korinttilaisia ei kuvattaisi näytelmässä lasten murhaajina.

Medeiasta ovat kirjoittaneet myös Ovidius, Seneca (Medeia), Geoffrey Chaucer, Pierre Corneille (Medea, 1635) ja Christa Wolf (Medeia, 1996, suomennettu).

Musiikki

Antiikin mytologiset aiheet ovat kautta aikojen olleet oopperasäveltäjien suosiossa, joten ei ole ihme että Medeian tarinaan perustuvia oopperoita on sävelletty. Tunnetuimpien tekijöiden joukossa ovat ranskalainen Marc-Antoine Charpentier ja italialainen Luigi Cherubini. Molempien oopperat ovat nimeltään Médée ja molemmissa libretot ovat ranskan kielellä.

Elokuvat ja TV

Elokuvan muotoon tapahtumat ovat (nimellä Medea) kääntyneet muun muassa vuonna 1969 (ohjaajana Pier Paolo Pasolini, pääosassa Maria Callas) ja vuonna 1988 (ohjaajana Lars von Trier). Samannimisen minisarjan TV:lle teki vuonna 2004 hollantilainen Theo van Gogh.

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Medeia Wikimedia Commonsissa

• The Medea of the modern times. (englanniksi)