Minimalismi

Tony Smith, Free Ride, 1962.

Minimalismi on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvassa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä. Sanalla tarkoitetaan yleensä myös kaikkea niukkaan, vähäiseen tai pieneen viittaavaa, vaikka minimalistiset taideteokset eivät useinkaan ole pienikokoisia.

Minimalismi muistuttaa konstruktivismia siinä, että taide pitäisi tehdä nykyaikaisista, teollisista materiaaleista. Minimalistit ovat tehneet teoksia tyypillisesti hyvin yksinkertaisista geometrisista hahmoista, kuutioista ja neliöistä. Useat minimalistiset teokset tutkivat materiaaliensa ominaisuuksia.

Minimalistinen taide syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä. Suuntaus alkoi suunniteltaessa kolmiulotteisia esineitä, joissa pyrittiin yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Se voidaan nähdä sen abstraktin idean jatkeena, että taiteella pitäisi olla oma todellisuutensa, eikä sen pitäisi olla jonkun muun asian jäljitelmä.

Taiteessa suuntaus oli vastavaikutus tunteelliselle itseilmaisulle, kuten abstraktille ekspressionismille ja rönsyilevään kuvankäyttöön pyrkineelle pop-taiteelle. Ekspressiivisyys on vastakkaista minimalistisuudelle, jossa oleellista on lähes persoonaton ja melkein tunnistamaton selkeys.

Minimalismin harjoittajia ovat olleet muun muassa Carl Andre, Dan Flavin, Donald Judd, Robert Morris, Sol LeWitt, Richard Serra ja Eva Hesse. Kaksiulotteiselle kankaalle ovat minimalismia soveltaneet maalauksissaan muun muassa Barnett Newman, Frank Stella, Ellsworth Kelly ja Agnes Martin.

Niukkuuden taidetta

Venäläisten 1900-luvun alun suprematistien, kuten Kazimir Malevitšin teokset on nähty minimalismin edelläkävijöinä. Jo 1900-luvun alussa Venäjällä syntyi ero Malevitšin harjoittaman suprematismin ja konstruktivismin välillä. Erotuksena oman taiteensa henkisyyteen ja ylevyyteen pyrkivistä tavoitteista Kazimir Malevitš kutsui rakenteellista ja geometrista konstruktivismia ”tuotantotaiteeksi”.

Sekä minimalismi että konstruktivismi alkoivat kuitenkin kukoistaa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Minimalismi on osa jälkimaalauksellisen abstraktion kokonaisuutta ja erilaiset pelkistävyyteen pyrkivät taiteen suunnat, muun muassa op-taide ja käsitetaide eli konseptualismi on nähty sen seuraajiksi.

Yvonne Rainier’n mukaan minimalistinen veistoksellisuus poikkeaa perinteisestä seuraavasti:

Richard Serran teos Toronton lentoaseman terminaalissa.

perinne	minimalismi
figuratiiviset viittaukset	ei-viittaavat muodot
illusionismi	suoruus, sananmukaisuus
osien hierarkkinen suhde	muotojen tai osien yhtenäisyys
monimutkaisuus, yksityiskohdat	yksinkertaisuus
monumentaalisuus	ihmisen mittakaava
käsityö	teollinen valmistus
tekstuuri eli pintarakenne	katkeamattomat pinnat

Monet minimalistiset teokset on tuotettu erityisesti näyttelytilaa varten, eikä niitä voi siirtää, joten minimalistinen taide teki tietä installaatiolle. Minimalismi viittaa tässä mielessä taidefilosofiana fenomenologiseen kuvanveistoon, jossa itseilmaisun ja taiteilijan omien merkkien jättämisen sijaan yritetään löytää teoksen ominaisuudet sen ympäristöstä.

Taiteen tekemiselle minimalismilla on ollut suuri vaikutus. Se toi esiin sarjallisen työskentelytavan, jossa taiteilija työstää useita teoksia samanaikaisesti. Minimalismin taiteelle on myös tyypillistä yhden muodon muuntelu tai toistaminen.

Minimalismi Suomessa

Hannu Sirenin veistos Stoa (1984) on Helsingin Itäkeskuksessa.

Pohjoismaista muotoilua ja arkkitehtuuria on pidetty niukkuutensa ja vähäeleisyytensä takia usein minimalistisena.

Vaikka Minimal Art – kuten taidesuuntausta sen alkuvaiheessa kutsuttiin – tunnettiin Suomessa jo 1960-luvulla ja useat taiteilijat kokeilivat minimalismin menetelmiä, suomalaisista taiteilijoista ei kukaan tehnyt uraansa minimalistina. Taiteen pelkistävistä suuntauksista tuli suositummaksi konstruktivismi.

Sanan minimalismi vanha suomennos oli niukismi,^lähde? mutta se ei ole yleistynyt.

Uusminimalismi

Pääartikkeli: Uusminimalismi

Uusminimalismi, jälkiminimalismi eli postminimalismi syntyi 1980-luvun postmodernismin kertaustyylien kaudella samanaikaisesti uusekspressionismin ja Neo-Geo-suuntausten kanssa.

Minimalismi eri taiteenaloilla

Muotoilu ja arkkitehtuuri

Minimalismi tarkoittaa muotoilussa ja arkkitehtuurissa pyrkimystä pelkistää aihe välttämättömiin osiinsa. Askeettisuus ja rationalismin eri suuntaukset ainakin 1700-luvulta ovat pyrkineet yksinkertaisuuteen.

Arkkitehti Ludwig Mies van der Rohe omaksui ajatuksen ”Vähemmän on enemmän”. Sillä hän kuvasi esteettistä taktiikkaansa rakennuksen rungon tasoittamisessa ja korostamisessa, sisäseinien poistamisessa ja avoimen pohjakaavan käyttöönotossa sekä rakenteen pelkistämisessä vahvaan, läpinäkyvään ja yhtenäiseen pintaan.

Muotoilun kehittäjä Buckminster Fuller omaksui hieman samanlaisen sanonnan: ”Tehdä enemmän vähemmällä”, vaikkakin hän suuntautui enemmänkin teknologiaan ja insinööritaitoon kuin estetiikkaan.

Minimalistinen musiikki

Pääartikkeli: Minimalistinen musiikki

Minimalismin toisto ja sarjallisuus innostivat myös säveltäjiä 1960-luvulta alkaen. Näin syntyi minimalistinen eli repetitiivinen (repetitio = toisto) musiikki. Etenkin Philip Glassin, Steve Reichin ja Terry Rileyn musiikki yhdistetään minimalismiin: he ovat tyylisuunnan oleellisimmat edustajat.

Minimalismi hyödyntää usein elektronisia soittimia. Musiikki perustuu pienten sävelkuvioiden toistoon, hyvin hitaaseen ja vähäiseen muunteluun. Kun sävellykset yleensä kestävät varsin kauan, tuloksena on hypnoottinen tunnelma. Oleellisia minimalismia edustavia levytyksiä ovat muun muassa Terry Rileyn In C (1964) ja Descending Moonshine Dervishes (1975), Philip Glassin Music In Twelve Parts (1971–1974) ja ooppera Einstein on the Beach (1976) sekä Steve Reichin Drumming (1971) ja Music for 18 Musicians (1974–1976).

Kaupallisesti menestyneessä Mike Oldfieldin Tubular Bellsissä voidaan kuulla paikoin minimalistisia sävyjä. Myös saksalaiset syntetisaattorimusiikin edustajat Klaus Schulze, Tangerine Dream ja muut saivat 1970-luvulla varsin paljon vaikutteita edellä mainituilta säveltäjiltä.

Muut taiteenlajit

Minimalismin pyrkimyksiä ja sovellutuksia voi löytyä myös muista taiteenlajeista. Suomeksi minimalismia on luonnehdittu sanoilla ”koruton” ja ”näennäisen arkipäiväinen”. Nämä sanat sopivat kuvaamaan myös kirjallisen minimalismin isän, Ernest Hemingwayn tuotantoa. Hänen kirjoissaan ei esimerkiksi koskaan kuvailtu minkälaisella äänensävyllä tai -painolla keskusteluun osallistuvat henkilöt puhuivat. Minimalistiseksi luonnehdittuihin kirjailijoihin kuuluvat myös novellikirjailijat Amy Hempel sekä Raymond Carver, kirjailija Samuel Beckett ja runoilija Ezra Pound.

Minimalistiset elokuvan tekijät puolestaan pyrkivät pelkistämään teoksensa paljaisiin olennaisuuksiin. Elokuville pidetään tyypillisenä pitkiä otoksia, still-kuvia ja sisäisiä tarinoita. Tunnetuimpia tyylilajin ohjaajia ovat ranskalainen Robert Bresson ja suomalainen Aki Kaurismäki.

Minimalismin suosimaa äärimmäistä pelkistämistä voi soveltaa paitsi muotojen ja hahmojen luomiseen, myös vaikkapa kirjoittamiseen, näyttelemiseen, tanssiin, tietokoneohjelmointiin tai urheilusuoritukseen.

Kritiikki

Minimalismi on ollut myös arvostelun kohteena varsinkin modernismin rationalismia kritisoineen postmodernismin taholta. Muun muassa amerikkalainen kirjailija ja kriitikko Tom Wolfe on kirjoissaan The Painted Word (1975) ja From Bauhaus to Our House (1981) arvostellut niin minimalismia kuin modernismin synnyttämiä naurettavuuksia.

Tunnuslauseesta Less is more (Vähemmän on enemmän) tehtiin pilkallinen väännös Less is bore (Vähemmän on yksitoikkoista). Amerikkalainen taidekriitikko Hilton Kramer totesi jo 1960-luvulla:

»Mitä minimaalisempaa on taide, sitä maksimaalisempia ovat selitykset.»

Minimalismia

• 
  Kazimir Malevitš, Musta neliö, 1915.
• 
  Walter De Maria, Seen/Unseen, Known/Unknown.
• 
  Richard Serra, Fulcrum, 1987.
• 
  St. Moritz -kirkko Augsburgissa ennen remonttia
• 
  St. Moritz -kirkko John Pawsonin suunnitteleman kunnostustyön jälkeen.

Katso myös

• Bauhaus
• Dogma 95
• Funktionalismi
• KISS-periaate
• Maataide
• Wabi-sabi

Kirjallisuutta

• Gablik, Suzi: Minimalism. Teoksessa Stangos, Nikos: Concepts of Modern Art. 1981. (englanniksi)
• Langmuir, Erika & Lynton, Norbert: The Yale Dictionary of Art & Artists. 2000. (englanniksi)
• Potter, Keith & Gann, Kyle & Pwyll, Siôn ap (toim.): The Ashgate Research Companion to Minimalist and Postminimalist Music. Farnham: Ashgate, 2013. ISBN 978-1-4094-3549-5 (englanniksi)
• Read, Herbert (toim.): The Thames and Hudson Dictionary of Art and Artists. 1984. (englanniksi)
• Walker, John A.: Glossary of Art, Architecture and Design since 1945. 1973. (englanniksi)
• Wolfe, Tom: From Bauhaus to Our House. 1981. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Minimalism. Artcyclopedia. (englanniksi)

Abstraktin taiteen suuntauksia

Voimakkaasti pelkistäviä →     Ekspressionismi ● Kubismi ● Futurismi ● Suprematismi ● Konstruktivismi ● Neoplastisismi ● Konkretismi ● Abstrakti ekspressionismi ● Informalismi ● Minimalismi ● Op-taide ● Kineettinen taide    ← Täysin abstrakteja