Sakari Levänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Zachris (Sakari) Levänen (25. kesäkuuta 1841 Ikaalinen17. syyskuuta 1898 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko, joka toimi Helsingin yliopiston matematiikan dosenttina ja professorina 1870–1890-luvuilla. Hän tutki muun muassa viivoitinpintoja, differentiaaliyhtälöitä sekä lukuteoriaa.[1]

Levänen syntyi tuolloin Ikaalisiin kuuluneen Jämijärven Kontin kylässä.[2] Hänen vanhempansa olivat torppari Sakari Levänpää ja Maria Juhontytär.[3] Levänen kävi Porin yläalkeiskoulua opettaja Mathias Smedbergin suojattina ja myöhemmin Turun kymnaasissa hänen koulunkäyntinsä kustansi Nakkilan lukkari Karl Rothström.[2]

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1862 Levänen opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa.[3] Levänen valmistui filosofian maisteriksi 1869, jonka jälkeen hän toimi yliopiston observatorion apulaisena ja vt. amanuenssina. Vuonna 1875 Levänen väitteli tohtoriksi ja vieraili Leipzigin sekä Pariisin yliopistoissa. Vuodesta 1876 lähtien hän toimi Helsingin yliopiston matematiikan dosenttina ja hoiti myös professorin virkaa neljään otteeseen vuosina 1876–1877, 1880, 1885 ja 1887.[4] Lisäksi Levänen toimi opettajana Helsingin ruotsalaisessa yksityislyseossa.[3]

”Originelliksi” luonnehdittu Levänen kuoli perheettömänä 57-vuotiaana syyskuussa 1898.[4][5] Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[6]

  • Integration af några differentialeqvationer af andra ordningen. (Virkaväitöskirja) Helsingfors: Sakris Levänen, 1876.
  1. Sakari Levänen Minerva-antikvariaatin arkisto. 19.2.2019. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 31.12.2020.
  2. a b Elämäntaipaleelta. Satakunta, 6.10.1914, nro 112, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.12.2020.
  3. a b c Levänen, Sakari (Zachris). Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 31.12.2020.
  4. a b Kuolleita. Päivälehti, 18.9.1898, nro 216, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.12.2020.
  5. Kuollut. Aamulehti, 20.9.1898, nro 217, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.12.2020.
  6. Hautajaiset. Uusi Suometar, 22.9.1898, nro 219, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.12.2020.