Saksa Eurovision laulukilpailussa
Saksa | |
---|---|
Paikallinen TV-asema | NDR |
Toiminut isäntämaana | 1957, 1983, 2011 |
Esiintymiset | |
Esiintymiskerrat | 67 |
Ensiesiintyminen | 1956 |
Paras sijoitus | 1. (1982, 2010) |
Huonoin sijoitus | 26. (2015, 2016, 2023) |
Paras pistemäärä | 340 (2018) |
Huonoin pistemäärä | 0 |
Viimeinen sija | 9 (1964, 1965, 1974, 1995, 2005, 2015, 2016, 2022, 2023) |
Ilman pisteitä | 3 (1964, 1965, 2015) |
Saksa on osallistunut vuotta 1996 lukuun ottamatta jokaiseen Eurovision laulukilpailuun vuoden 1956 ensimmäisestä kilpailusta lähtien, useammin kuin mikään muu maa. Saksa oli jakautunut vuodesta 1945 vuoteen 1990, jolloin vain Länsi-Saksa osallistui kilpailuun. Itä-Saksa ei koskaan osallistunut kilpailuun, sillä Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana kieltänyt itäblokin mailta Euroopan yleisradiounionin jäsenyyden.[1] Vuonna 1996 järjestettiin erillinen karsintavaihe, jossa oli mukana 29 maata. 22 parasta meni jatkoon ja Saksa oli sijalla 24.
Kielisäännön vapautumisen jälkeen kappaleet on laulettu pääosin englanniksi. Saksan kieltä on käytetty viimeksi vuonna 2007. Saksan kappaleet on laulettu osittain turkin kielellä vuosina 1999 ja 2004.
Vaikka Saksan menestys euroviisuissa on ollut vaihtelevaa, on euroviisuinnostus ollut Saksassa perinteisesti suurta. Euroviisujen semifinaalit näyttää paikallisradioyhtiö NDR ja finaalin ARD.
Saksa kilpailun voittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksa voitti ensimmäisen kerran vuonna 1982 teini-ikäisen Nicolen esittämällä kappaleella Ein bißchen Frieden. Laulun oli kirjoittanut Ralph Siegel. Nicole sai yhteensä 161 pistettä. Eroa seuraavana tulleeseen Israeliin kertyi 61 pistettä. Laulusta tuli Saksassa valtava hitti ja se pysyi muun muassa singlelistan kymmenen parhaan joukossa 16 viikkoa. Ralph Siegel on sen jälkeen kirjoittanut useita Saksan euroviisuja.
Vuonna 2010 Saksa sai toisen viisuvoiton 28 vuoden tauon jälkeen Lena Meyer-Landrutin esittämällä kappaleella Satellite.
Äänestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1998 puhelinäänestykseen siirtymisen jälkeen Saksa on perinteisesti antanut korkeita pisteitä Turkin edustajille. Saksassa asuu suuri turkkilainen vähemmistö. Turkki on useina vuosina saanut jopa yli puolet pisteistään Saksalta.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Artisti | Kappale | Sijoitus | Pisteet | Pisteytysjärjestelmä | Lisätietoja |
---|---|---|---|---|---|---|
1956 | Walter Andreas Schwarz | Im Wartesaal zum großen Glück | -* | Kullakin televisioyhtiöllä oli kaksi tuomaria kilpailupaikalla. Äänestystapa on tuntematon. | ||
Freddy Quinn | So geht das jede Nacht | -* | Kullakin televisioyhtiöllä oli kaksi tuomaria kilpailupaikalla. Äänestystapa on tuntematon. | |||
1957 | Margot Hielscher | Telefon, Telefon | 4 / 10 | 8 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle. | |
1958 | Margot Hielscher | Für zwei Groschen Musik | 7 / 10 | 5 | Sama kuin vuonna 1957. | |
1959 | Alice & Ellen Kessler | Heute abend wollen wir tanzen geh’n | 8 / 11 | 5 | Sama kuin vuosina 1957 ja 1958. | |
1960 | Wyn Hoop | Bonne nuit, ma Chérie | 4 / 13 | 11 | Sama kuin vuosina 1957, 1958 ja 1959. | |
1961 | Lale Andersen | Einmal sehen wir uns wieder | 13 / 16 | 3 | Sama kuin vuosina 1957, 1958, 1959 ja 1960. | |
1962 | Conny Froboess | Zwei kleine Italiener | 6 / 16 | 9 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään pisteet 3-2-1 kolmelle parhaimmaksi katsomalleen laululle. | |
1963 | Heidi Brühl | Marcel | 9 / 16 | 5 | Kunkin televisioyhtiön tuomaristolla oli käytössään pisteet 5-4-3-2-1. | |
1964 | Nora Nova | Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne | 13 / 16 | 0 | 10-henkisten tuomaristojen käytössä olivat pisteet 5-3-1. | Jaettu viimeinen sija |
1965 | Ulla Wiesner | Paradies, wo bist Du? | 15 / 18 | 0 | Sama kuin vuonna 1964. | Jaettu viimeinen sija |
1966 | Margot Eskens | Die Zeiger der Uhr | 10 / 18 | 7 | Sama kuin vuosina 1964 ja 1965. | |
1967 | Inge Brück | Anouschka | 8 / 17 | 7 | Kullakin televisioyhtiöllä käytössään vapaavalintaisesti 10 pistettä. Tästä vuodesta alkaen tuomaristoissa piti olla puolet alle ja puolet yli 30-vuotiaita. | |
1968 | Wencke Myhre | Ein Hoch der Liebe | 6 / 17 | 11 | Sama kuin vuonna 1967. | |
1969 | Siw Malmkvist | Primaballerina | 9 / 16 | 8 | Sama kuin vuosina 1967 ja 1968. | |
1970 | Katja Ebstein | Wunder gibt es immer wieder | 3 / 12 | 12 | Sama kuin vuosina 1957, 1958, 1959, 1960 ja 1961. | |
1971 | Katja Ebstein | Diese Welt | 3 / 18 | 100 | Kunkin televisioyhtiön kahden tuomarin oli annettava jokaiselle laululle pisteitä arvosteluasteikolla 5-1. | |
1972 | Mary Roos | Nur die Liebe läßt uns leben | 3 / 18 | 107 | Sama kuin vuonna 1971. | |
1973 | Gitte | Junger Tag | 8 / 17 | 85 | Sama kuin vuosina 1971 ja 1972. | |
1974 | Cindy & Bert | Die Sommermelodie | 14 / 17 | 3 | Kullakin televisioyhtiöllä oli käytössään yhteensä 10 pistettä. Minimi oli 1, maksimi 5. | Jaettu viimeinen sija |
Nykyinen pistejärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 kehitettiin uusi äänestyskäytäntö. Jokaisesta osallistujavaltiosta annetaan ääniä 10 parhaimmalle esitykselle. Parhaalle esitykselle annetaan 12 pistettä, toiselle 10 pistettä ja seuraaville pisteet 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.
Vuosi | Artisti | Kappale | Sijoitus | Pisteet | Lisätietoja |
---|---|---|---|---|---|
1975 | Joy Fleming | Ein Lied kann eine Brücke sein | 17 / 19 | 15 | |
1976 | Les Humphries Singers | Sing Sang Song | 15 / 18 | 12 | |
1977 | Silver Convention | Telegram | 8 / 18 | 55 | |
1978 | Ireen Sheer | Feuer | 6 / 20 | 84 | |
1979 | Dschinghis Khan | Dschinghis Khan | 4 / 19 | 86 | |
1980 | Katja Ebstein | Theater | 2 / 19 | 128 | |
1981 | Lena Valaitis | Johnny Blue | 2 / 20 | 132 | |
1982 | Nicole | Ein bißchen Frieden | 1 / 18 | 161 | Voittaja |
1983 | Hoffmann & Hoffmann | Rücksicht | 5 / 20 | 94 | |
1984 | Mary Roos | Aufrecht geh’n | 13 / 19 | 34 | |
1985 | Wind | Für alle | 2 / 19 | 105 | |
1986 | Ingrid Peters | Über die Brücke geh’n | 8 / 20 | 62 | |
1987 | Wind | Laß die Sonne in Dein Herz | 2 / 22 | 141 | |
1988 | Maxi & Chris Garden | Lied für einen Freund | 14 / 21 | 48 | |
1989 | Nino de Angelo | Flieger | 14 / 22 | 46 | |
1990 | Chris Kempers & Daniel Kovac | Frei zu leben | 9 / 22 | 60 | |
1991 | Atlantis 2000 | Dieser Traum darf niemals sterben | 18 / 22 | 10 | Ensimmäinen kilpailu yhdistyneen Saksan aikana |
1992 | Wind | Träume sind für alle da | 16 / 23 | 27 | |
1993 | Münchener Freiheit | Viel zu weit | 18 / 25 | 18 | |
1994 | Mekado | Wir geben ’ne Party | 3 / 25 | 128 | |
1995 | Stone & Stone | Verliebt in Dich | 23 / 23 | 1 | Viimeinen sija |
1996 | Leon | Planet of Blue | X | X | Ei läpäissyt Euroviisujen esikarsintaa |
1997 | Bianca Shomburg | Zeit | 18 / 25 | 22 | |
1998 | Guildo Horn | Guildo hat Euch lieb! | 7 / 25 | 86 | |
1999 | Sürpriz | Reise nach Jerusalem – Küdüs’e seyahat | 3 / 23 | 140 | |
2000 | Stefan Raab | Wadde hadde dudde da? | 5 / 24 | 96 | |
2001 | Michelle | Wer Liebe lebt | 8 / 23 | 66 | |
2002 | Corinna May | I Can’t Live Without Music | 21 / 24 | 17 | |
2003 | Lou | Let’s Get Happy | 12 / 26 | 53 |
Kaksivaiheinen loppukilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa laulukilpailun rakennetta. Semifinaali ja finaali käytiin kahtena eri päivänä ja laulukilpailuun voi osallistua korkeintaan 40 valtiota. Kansainvälisessä finaalissa suora finaalipaikka on edellisenä vuonna 10 parhaiten menestyneellä valtiolla sekä suurimmilla laulukilpailun rahoittajamailla Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla. Ne valtiot, jotka eivät päässeet suoraan finaaliin, kilpailevat finaalipaikasta semifinaalissa. 10 parhaiten menestynyttä valtiota semifinaalissa pääsevät finaaliin.
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Lisätietoja | |
Sijoitus | Pisteet | ||||
2004 | Max | Can’t Wait Until Tonight | 8 / 24 | 93 | |
2005 | Gracia | Run & Hide | 24 / 24 | 4 | Viimeinen sija |
2006 | Texas Lightning | No No Never | 15 / 24 | 36 | |
2007 | Roger Cicero | Frauen regier’n die Welt | 19 / 24 | 49 |
Kaksi semifinaalia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.[2]
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Lisätietoja | |
Sijoitus | Pisteet | ||||
2008 | No Angels | Disappear | 23 / 25 | 14 | Jaettu viimeinen sija |
2009 | Alex Swings Oscar Sings | Miss Kiss Kiss Bang | 20 / 25 | 35 | |
2010 | Lena Meyer-Landrut | Satellite | 1 / 25 | 246 | Voittaja |
2011 | Lena Meyer-Landrut | Taken by a Stranger | 10 / 25 | 107 | |
2012 | Roman Lob | Standing Still | 8 / 26 | 110 | |
2013 | Cascada | Glorious | 21 / 26 | 18 | |
2014 | Elaiza | Is it Right | 18 / 26 | 39 | |
2015 | Ann Sophie | Black Smoke | 27 / 27 | 0 | Jaettu viimeinen sija. |
Uusi pisteidenlaskujärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi pisteidenlaskujärjestelmä, jolla halutaan pitää jännitys loppuun asti. Ennen vuotta 2016 voittaja saattoi selvitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa pisteidenlaskua. Tämän ja usein moititun pisteiden vääristymisen takia haluttiin antaa molemmille äänestysryhmille täysin oma valta, joten pisteet jaettiin. Uudessa systeemissä jokaisen osallistujamaan raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12. Sen jälkeen puhelinäänet julistetaan könttäsummina. Näin ollen voittaja selviää vasta kun eniten puhelinääniä saanut maa saa pisteet.
Vuosi | Esittäjä | Laulu | Finaali | Lisätietoja | |
Sijoitus | Pisteet | ||||
2016 | Jamie-Lee Kriewitz | Ghost | 26 / 26 | 11 | Viimeinen sija |
2017 | Levina | Perfect Life | 25 / 26 | 6 | |
2018 | Michael Schulte | You Let Me Walk Alone | 4 / 26 | 340 | |
2019 | S!sters | Sister | 25 / 26 | 24 | |
2020 | Ben Dolic | Violent Thing | Euroviisut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. | ||
2021 | Jendrik Sigwart | I Don’t Feel Hate | 25 / 26 | 3 | |
2022 | Malik Harris | Rockstars | 25 / 25 | 6 | Viimeinen sija |
2023 | Lord of the Lost | Blood & Glitter | 26 / 26 | 18 | Viimeinen sija |
2024 | Isaak | Always on the Run | 12 / 25 | 117 |
-*=Tiedossa vain voittaja.
Kapellimestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[3] Saksan kappaleet esitettiin ilman orkesterisäestystä vuosina 1989, 1997 ja 1998. Vuonna 1998 nähtiin kuitenkin kappaleen säveltäjän Stefan Raabin kumarrus ennen Saksan kilpailukappaletta.
Saksan kapellimestarit 1956–1995 | |||
Vuosi | Nimi | ||
---|---|---|---|
1956 | Fernando Paggi (kilpailun sveitsiläinen pääkapellimestari) | ||
1957 | Willy Berking | ||
1958 | Dolf van der Linden (kilpailun hollantilainen pääkapellimestari) | ||
1959 | Franck Pourcel (kilpailun ranskalainen pääkapellimestari) | ||
1960 | Franz Josef Breuer | ||
1961 | Franck Pourcel (kilpailun ranskalainen pääkapellimestari) | ||
1962 | Rolf-Hans Müller | ||
1963 | Willy Berking | ||
1964 | |||
1965 | Alfred Hause | ||
1966 | Willy Berking | ||
1967 | Hans Blum | ||
1968 | Horst Jankowski | ||
1969 | Hans Blum | ||
1970 | Christian Bruhn | ||
1971 | Dieter Zimmermann | ||
1972 | Paul Kuhn | ||
1973 | Günther-Eric Thöner | ||
1974 | Werner Scharfenberger | ||
1975 | Rainer Pietsch | ||
1976 | Les Humphries | ||
1977 | Ronnie Hazlehurst (kilpailun brittiläinen pääkapellimestari) | ||
1978 | Jean Frankfurter | ||
1979 | Norbert Daum | ||
1980 | Wolfgang Rödelberger | ||
1981 | |||
1982 | Norbert Daum | ||
1983 | Dieter Reith | ||
1984 | Pierre Cao (kilpailun luxemburgilainen pääkapellimestari) | ||
1985 | Rainer Pietsch | ||
1986 | Hans Blum | ||
1987 | László Bencker | ||
1988 | Michael Thatcher | ||
1990 | Rainer Pietsch | ||
1991 | Hermann Weindorf | ||
1992 | Norbert Daum | ||
1993 | |||
1994 | |||
1995 | Hermann Weindorf |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://wiwibloggs.com/2020/08/20/the-many-myths-of-the-intervision-song-contest-the-first-attempt-to-produce-a-regional-version-of-eurovision/256850/
- ↑ 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. 31.12.2010. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Facts & figures eurovision.tv. eurovision.tv. Viitattu 23.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Detailed overview: conductors for Germany andtheconductoris.eu. Viitattu 23.3.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | |
Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | |
---|---|
1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | |
---|---|
1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |