Seivästäminen
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Seivästäminen on kidutus- ja teloitusmenetelmä, jossa ihmisen vartalo lävistetään seipäällä tai paalulla, yleensä pitkittäissuunnassa. Uhri jätetään riippumaan seipääseen, minkä tarkoituksena on aiheuttaa hidas ja tuskallinen kuolema. Menetelmä kehitettiin nykyisen Lähi-idän alueella tuhansia vuosia sitten.
Seivästämisestä on olemassa useita eri muunnoksia. Käytettävä seiväs saattoi olla terävä, mutta usein käytettiin tylppää seivästä, joka ei vahingoittanut elintärkeitä elimiä ja pitkitti näin seivästetyn kärsimystä jopa 3–5 päivään. Seiväs saatettiin työntää läpi uhrin vatsasta, kyljestä, suusta, emättimestä tai peräaukosta. Seiväs läpäisi usein uhrin rintakehän, jolloin seipään kärki tuettiin teloitettavan leukaan, jotta hän ei valuisi seivästä pitkin alas. Seivästämistä edelsi usein julkinen kiduttaminen, raiskaus tai muunlainen pahoinpitely ja nöyryytys.
Seivästämistä käytettiin Afrikan zulujen keskuudessa rangaistuksena pelkuruudesta ja Puolassa valtiopetoksesta. Valakian voivodi Vlad III[1] ”Seivästäjä” ja Venäjän tsaari Iivana Julma käyttivät molemmat seivästämistä tehokkaasti hyväkseen surmatessaan sotavankeja ja poliittisia vihollisiaan. Keisari Pietari Suuri seivästytti monia petoksesta syytetyn poikansa ystäviä. Seivästäminen tunnettiin myös muun muassa Rooman valtkakunnassa eräänä teloituskeinona.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reid, James R.: Crisis of the Ottoman Empire. Stuttgart: Steiner, 2000. ISBN 3-515-07687-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reid 2000, 440