Svea Jansson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svea Jansson 1920-luvulla.
Svea Jansson isovanhempiensa kanssa Nötössä kesällä 1923.

Svea Kristina Jansson (30. syyskuuta 1904 Nauvo – 1. joulukuuta 1980 Skövde) oli suomalais-ruotsalainen lauluntekijä, jota pidetään yhtenä Pohjoismaiden merkittävimmistä kansanlaulajista. Hänen lauluaan tallennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1923.

Jansson varttui kalastajatilalla Nötössä Turunmaan saaristossa. Hänen lapsuudessaan Nötö oli vilkas saaristoyhteisö, jossa asui lähes kolmesataa asukasta. Hänen vanhempansa olivat kippari Abel Konstantin Jansson, joka purjehti polttopuuta Tukholmaan, ja hänen vaimonsa Ida Sofia Gustava Jansson. Hänen Nötön Österängissä asuva isoäitinsä Eva Gustava Jansson tunnettiin hyvänä laulajana ja Jansson oli oppinut kappaleita lapsuudestaan saakka.[1]

Svenska litteratursällskapetille kansanperinnekeräystä tekevät laulututkija Greta Dahlström äänitti Janssonin ja hänen isoäitinsä lauluja vuosina 1923–1929. Svea Jansson alkoi haaveilla laulajan urasta, mutta siihen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Dahlström kutsui Janssonin Turkuun vuonna 1939 tallentamaan lauluja pikalevylle ja niitä esitettiin radiossa. Lupaava ura katkesi tällä kertaa sodan syttymiseen.[1]

Ruotsin radio halusi löytää hänet vuonna 1957 toteutettavaan suuren äänitysprojektin, jossa keskityttiin ruotsalaiseen keskiajan balladiin.[1] He olivat menettäneet yhteyden Janssoniin ja pyysivät Maarianhaminan poliisin apua etsimään kaikkia samannimisiä Ahvenanmaalta, missä he olettivat Janssonin oleskelevan, ja lopulta löysivät hänet Andersbölestä Jomalasta.[2] Toimittaja Matts Arnbergin esittelemänä Svea Jansson lauloi jouluna 1958 Ruotsin radiossa. Hänestä tuli haluttu esiintyjä Jomalan juhlissa ja kokouksissa Ahvenanmaalla. Matts Arnbergin ja Ulf Peder Olrogin kannustamana Jansson muutti Ruotsiin vuonna 1959. Hänelle myönnettiin Nordiska museetin hopeinen Arthur Hazelius -mitali vuonna 1964 ja hänestä tuli Ruotsin kansalainen vuonna 1967.

Janssonin ohjelmistoon kuului 1 000–1 200 kappaletta keskiaikaisista balladeista moderneihin iskelmiin. Jansson oli oppinut useita kappaleita vuonna 1842 syntyneeltä isoäidiltään Eva Gustava Janssonilta, joka puolestaan oli oppinut ne vuonna 1786 syntyneeltä isoäidiltään Caisa Eriksdotterilta. Jansson hän pystyi siten esittämään 1700-luvun lauluperinnettä vain yhden välittäjän kautta.[2] Hän auttoi levittämään tietoa suomalais-ruotsalaisesta lauluperinteestä. Hänen nauhoituksensa Den medeltida balladen (1995) ja Lena, Ulrika ja Svea (1996) on julkaistu Caprice Recordsin sarjassa Musica Sveciae.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Svea Kristina Jansson Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. Viitattu 31.3.2021.
  2. ↑ a b Finland och Åland 1957–1958 18 oktober 2016. Musikverket. Viitattu 16 maj 2018.
  3. ↑ Jansson, Svea hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Aineistoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Svea_Jansson&oldid=21542996”