Pauli Granfelt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pauli Henrik Granfelt (9. heinäkuuta 1921 Helsingin mlk – 23. syyskuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen muusikko. Granfelt on eräs Suomen kaikkien aikojen käytetyimmistä sessiomuusikoista. Hänet tunnetaan erityisesti viulistina, mutta hän soitti myös mandoliinia, trumpettia, vetopasuunaa ja kitaraa lukuisia kertoja levytyksissä, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja esiintymislavoilla.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pauli Granfelt vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tapanilassa, jossa hänen isänsä Gottfrid Granfelt toimi harrastajapelimannina muun muassa paikallisella Mosabackan lavalla. Myös Gottfrid Granfeltin velipuoli Gunnar Mård oli tunnettu pelimanni. Pauli Granfelt opiskeli vuodesta 1935 lähtien viulunsoittoa Leo Funtekin ja musiikin teoriaa Aarre Merikannon johdolla Sibelius-Akatemiassa (silloisessa Helsingin Musiikkiopistossa), josta hän valmistui 1939.

Granfeltin ura alkoi 1930-luvulla tanssikeikoilla Segno- ja White Swing Band -yhtyeissä, josta hän siirtyi sen ajan huippukokoonpanoon Eugen Malmsténin johtamaan Rytmi-Poikiin. Toivo Kärki ja Granfelt tunsivat toisensa ainakin jo keväällä 1940 [1]. 1940-luvun alussa alkoivat työt elokuvamuusikkona (muun muassa Kulkurin valssi, Pekka ja Pätkä -elokuvat, Suomisen perhe -elokuvat ja Eemeli-elokuvat). Sota-aikana Granfelt oli mukana viihdytyskiertueilla rintamalla yhdessä opiskelutoverinsa Joonas Kokkosen kanssa. Sotien jälkeen hän soitti trumpettia Erkki Ahon ja Ossi Aallon big bandeissä [2]. Vuonna 1946 Toivo Kärki kiinnitti Granfeltin ensimmäiseen kiertueyhtyeeseensä (muut: Henry Theel laulu, Vilho Aalto kitara, Usko Dahl basso) [3]. Useiden vuosien ajan Granfelt oli soittamassa Kärjen kiertueilla sekä lukuisissa levytyksissä [4]. 1950-luvulla Granfelt soitti Olavi Virran yhtyeessä. 1960- ja 1970-luvuilla hän oli ajoittain mukana myös Kullervo Linnan Humppa-Veikoissa, muun muassa yhtyeen Amerikan-kiertueilla, sekä Dallapé-orkesterissa.

1950-luvulta lähtien Granfeltia kuultiin lukuisten iskelmätähtien levyillä alkaen Henry Theelistä ja Tapio Rautavaarasta Laila Kinnuseen ja Esa Pakariseen. Jos iskelmälevyllä oli viuluosuus, sen soittaja oli luultavasti Pauli Granfelt. Granfelt on itse arvioinut olleensa muusikkona mukana kaikkiaan noin 12 000 levytyksessä.

1950-luvulla Granfelt ja harmonikansoittaja Matti Viljanen olivat Olavi Virran yhtyeen kantavia voimia. Pitkillä keikkamatkoilla yhtyeen taitavimmat muusikot Granfelt ja Viljanen harjoittelivat esiintymisten lomassa myös konserttimusiikkia. Toisinaan Viljasen mieltymys alkoholiin koetteli miesten muutoin tiivistä ystävyyttä. Virran yhtyeen hajottua 1960-luvulla siinä soittaneet Granfelt, basisti Alvi Palho ja rumpali Tage Manninen siirtyivät Jorma Juseliuksen yhtyeeseen.[5]

1970-luvulla Granfelt esiintyi Lauantaitanssit-ohjelman studio-orkesterissa ja oli mukana tekemässä Erkki Junkkarisen menestysalbumia Ruusuja hopeamaljassa , jatkoi sitten pitkään Junkkarisen kanssa. Toivo Kärkeä kovasti harmitti tekemänsä virhearvio Junkkarisesta [6] . Lisäksi Granfelt opetti viulunsoittoa Vantaan musiikkiopistossa, keikkaili Jorma Juseliuksen yhtyeen kanssa ja sovitti PSO-levy-yhtiön iskelmiä, mm. uusia versioita Kärjen sävellyksistä. Granfeltin yhtyeen solisteina esiintyivät Henry Theelin ja Erkki Junkkarisen lisäksi muun muassa Kauko Käyhkö, Arttu Suuntala, Veikko Tuomi, Mikko Järvinen ja Eija-Sinikka. Eri solistien kanssa yhtyeelle kertyi useita kymmeniä albumeja. Esimerkiksi Granfeltin ja Junkkarisen yhteistyön tuloksena syntyi 15 albumia. Yhtye teki lisäksi muutaman albumin ilman laulusolistia sekä joitakin tallenteita myös Yleisradion kantanauhoille. Pauli Granfeltin pitkäaikaisia muusikkoystäviä ja yhteistyökumppaneja olivat edellä mainittujen lisäksi muun muassa harmonikansoittajat Aaro Kurkela ja Seppo Leino, rumpali Tage Manninen, trumpetisti ja kapellimestari Ossi Runne sekä kapellimestari Arthur Fuhrmann.

Pauli Granfelt oli mukana Aki Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat vuonna 1996.

Presidentti Urho Kekkonen myönsi vuonna 1973 Granfeltille Director musices -arvonimen.

Granfelt on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 104-5-51.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maarit Niiniluoto-Toivo Kärki: Siks oon mä suruinen, s. 85. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7
  2. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 167. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  3. ↑ Kärki 2015, s. 191
  4. ↑ Kärki 2015, s. 227 ym.
  5. ↑ Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 118. Helsinki: Ajatus Kirjat Oy, 2005.
  6. ↑ Kärki 2015, s. 704

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pauli_Granfelt&oldid=21754666”