Pyhä birma
| Pyhä birma | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa: |
|
| Rodun syntyaika: | 1925 |
| Rodun lyhenne: | SBI |
| Kategoria: | I |
| Ulkonäkö ja terveys | |
| Turkki: | puolipitkä |
| Paino: |
urokset: 3,5–5,5 kg naaraat: 3–4 kg |
| Elinikä: | 13–15 vuotta |
Pyhä birma on kissarotu. Pyhä birman kissaa pidetään luonteeltaan rauhallisena, ystävällisenä ja erittäin sosiaalisena. Hiljainen, siisti, utelias ja leikkisä kissa sopii erinomaisesti kaupunkikodin lemmikiksi.lähde?
Rotumääritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotumääritelmän mukaan pyhä birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa. Silmät ovat syvän siniset ja ovaalit. Ruumiinrakenteeltaan birma on keskikokoinen, jalat ovat tanakat ja lyhyet. Pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat keskikokoiset. Vartalon väri on erittäin vaalean kananmunankuoren värinen, jossa lisänä hieman naamion sävyä. Erilaisia värimuunnoksia on kaikkiaan hyväksytty yhteensä 20 kappaletta (FIFéssä). Naamioväritys on vahva naamassa, jaloissa, korvissa sekä myös hännässä, vartalo on vaalea. Käpälien väri on valkoinen joka jatkuu takajaloissa jalkapohjaa pitkin kiilana. Käpälien valkoiset kuviot ovat birman tunnusmerkki.
Rodun värimuunnokset ilmaistaan ns. EMS-koodilla (Easy Mind System). Birman koodi alkaa lyhenteellä SBI (Sacred Birman). Värimuunnokset ovat ruskeanaamio (SBI n), ruskeakilpikonna (SBI f), sininaamio (SBI a), sinikilpikonna (SBI g), suklaanaamio (SBI b), suklaakilpikonna (SBI h), lilanaamio (SBI c), lilakilpikonna (SBI j), punanaamio (SBI d) sekä cremenaamio (SBI e). Jokaisesta värimuunnoksesta on myös tabbyväritys kuviokoodilla 21 värikirjaimen perässä, kuten ruskeatabbynaamio (SBI n 21).
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhä Birma kärsii jalotustuksen vuoksi jonkin verran kissan brakylokefalisesta oireyhtymästä.
Legenda
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarina kertoo pyhä birman synnystä ja valkoisista käpälistä. Himalajan vuoristoissa sijaitsi Lao-Tsun temppeli, jossa palvottiin kultaista, safiirisilmäistä Tsun Kyan-Kse -jumalatarta. Temppelissä asui vanha pääpappi Kitta Mun-Ha, ja hänellä oli valkoinen kissa nimeltä Sinh. Temppelialueella oli muitakin kissoja, kaikki valkoturkkisia ja keltasilmäisiä. Eräänä yönä temppeliin hyökättiin ja pääpappi sai surmansa. Muut papit rukoilivat jumalattarelta apua. Pääpapin kissa Sinh asettui kuolleen isäntänsä ruumiin päälle ja käänsi katseensa kohti jumalatarta. Kissan koskettaessa ylipappia ylipapin henki siirtyi kissaan. Pian kissan turkki sai kullanhohtoisen värin ja kissan silmät muuttuivat safiirinsinisiksi, aivan kuin jumalattarella. Kissan kasvot, korvat, jalat sekä häntä saivat Burman hedelmällisen maan värityksen. Ainoastaan käpälät, jotka koskettivat kuollutta ylipappia säilyivät valkoisina, puhtauden ja hyvyyden värisinä. Papit onnistuivat puolustautumaan ja ajoivat vihollisen menestyksekkäästi pois. Myös muut temppelin kissat saivat Sinhin värityksen. Taru kertoo myös, että aina kun pyhä kissa kuolee, vie se kuolleen papin sielun ikuisuuteen. Sinh jäi uskollisesti kuolleen isäntänsä päälle, kunnes se menehtyi – ja vei isäntänsä sielun paratiisiin.
Tarinat ovat tarinoita, mutta totta on kuitenkin, että pyhä birma on yksi vanhimpia kissarotuja. Majuri G. Russell huomasi vuonna 1898 Lao-Tsun temppelissä paljon näitä kissoja ja vuonna 1919 hän sai lahjana Kittah Llaman pääpapilta kaksi kissaa, uroksen ja naaraan vietäväksi Ranskaan. Kissat saivat yhden pentueen, mutta rotu selviytyi kasvamaan ja se on nyt yksi suosituimmista kissaroduista maailmalla.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pyhä Birman Kissa ry
- Suomen Kissaliitto Ry: Pyhä Birma (Arkistoitu – Internet Archive)