Robert Kahn (säveltäjä)
Robert Kahn (21. heinäkuuta 1865 Mannheim – 29. toukokuuta 1951 Biddenden, Kent) oli saksalaissyntyinen säveltäjä ja pianisti.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahn oli juutalaisesta kauppias- ja pankkiirisuvusta. Hän opiskeli sävellystä Berliinissä 1880-luvun alussa. Hän tutustui Joseph Joachimiin, jolle omisti viulusonaattinsa (op. 5) ja jousikvartettonsa (op. 8).[2] Joachimin, Hans von Bülowin, Clara Schumannin ja erityisesti Johannes Brahmsin tuki edesauttoi Kahnin varhaista menestymistä säveltäjänä.[1] Kahn oli vuonna 1887 täydentämässä osaamistaan Wienissä ja tapasi siellä päivittäin Brahmsin, jonka vaikutus Kahnin sävellystyyliin osoittautui kestäväksi. Kahnin ystäviin kuuluivat myös kirjailijat Christian Morgenstern ja Gerhart Hauptmann, joiden teokset toimivat useiden Kahnin laulujen pohjina.[2]
Opintojensa jälkeen Kahn työskenteli korrepetiittorina Leipzigin oopperassa ja vuosina 1893–1930 opettajana Berliinissä. Hän nautti suurta arvostusta sekä esiintyjänä että säveltäjänä ennen kansallissosialismin nousua.[1] Loppuvuodesta 1938 Kahn muutti Isoon-Britanniaan, jossa pysyi kuolemaansa saakka.[2] Hän asui vaimonsa kanssa Kentin Biddendenissä.[1]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahnin tuotanto koostuu pääasiassa lauluista, kuoroteoksista, pianomusiikista ja kamarimusiikista. Hän laati kaksi teosta täydelle orkesterille. Hänen vokaaliteoksiinsa kuuluvat 7 Gesänge (op. 49), Sturmlied (op. 53, 1910, neliääniselle sekakuorolle, orkesterille ja uruille) ja 9 Gedichte von Johann Wolfgang von Goethe (op. 55). Kahnin muita teoksia ovat muiden muassa Sellosonaatti nro 2 (d-molli, op. 56, 1911) ja Serenadi (f-molli, op. 73, 1923) oboelle, käyrätorvelle ja pianolle.[2] Saksasta poistumisensa jälkeen Kahn sävelsi vielä yli tuhat pianokappaletta.[1]
Sukupolvensa avantgardistisesta liikehdinnästä huolimatta Kahn sävelsi klassillis-romanttisen tyylin mukaisesti läpi elämänsä Johann Sebastian Bachin, Ludwig van Beethovenin, Robert Schumannin ja Johannes Brahmsin jalanjälkiä seuraten.[2]