Rory O’Connor

Rory O’Connor vuonna 1922.

Rory O’Connor (1883 Dublin – 8. joulukuuta 1922 Dublin) oli irlantilainen aktivisti ja Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA) upseeri. Hänen johtamansa Dublinin oikeustalon valtaus viime kädessä johti Irlannin sisällissodan puhkeamiseen kesäkuussa 1922.

O’Connor opiskeli University College Dublinissa ja työskenteli vuosina 1911–1915 rautatieinsinöörinä Kanadassa, jossa hän liittyi Irlannin itsenäisyyttä ajaneeseen feeniläisliikkeeseen. Hän osallistui vuoden 1916 pääsiäiskapinaan ja hänen sanottu myös olleen ennen kapinan alkua väärentämässä odotettavissa olleista pidätyksistä vihjannutta asiakirjaa (nk. Castle document), jolla maltillisia pyrittiin houkuttelemaan ryhtymään kapinaan. Kapinan jälkeen hän oli vangittuna. O’Connorista tuli vuonna 1918 IRA:n insinööritoimen johtaja ja Irlannin itsenäisyyssodan aikana 1919–1921 hän johti Englannin alueella tehtyjä iskuja, joihin kuului muun muassa järjestettyjä vankilapakoja ja terroristisia pommi-iskuja.

O’Connor vastusti jyrkästi Ison-Britannian ja Irlannin sopimusta ja maaliskuussa 1922 hänet valittiin sopimusta vastustaneen IRA:n siiven sotilasneuvoston puheenjohtajaksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän johti kahdensadan IRA-miehen ryhmää, jotka valtasivat ja miehittivät Dublinin oikeustalon. Kun valtaajat kieltäytyivät perääntymästä, Michael Collins määräsi lopulta hallituksen joukot aloittamaan hyökkäyksen 28. kesäkuuta. Seurannut Dublinin taistelu päättyi kapinallisten tappioon ja vatsaan haavoittunut O’Connor joutui vastentahtoisesti antautumaan Dublinin prikaatin komentajan Oscar Traynorin määräyksestä. Sen jälkeen häntä pidettiin Mountjoyn vankilassa. Hallituksen joukot teloittivat O’Connorin ja neljä muuta vankia sisällissodan aikana 8. joulukuuta kostoksi IRA:n edellisenä päivänä suorittamasta kansanedustaja ja prikaatinkenraali Sean Halesin murhasta. Teloitusmääräyksen antanut oikeusministeri Kevin O’Higgins oli ennen sisällissotaa ollut O’Connorin henkilökohtainen ystävä.