Rosa Parks
| Rosa Parks | |
|---|---|
Rosa Parks vuonna 1955. Taustalla Martin Luther King. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. helmikuuta 1913 Tuskegee, Alabama, Yhdysvallat |
| Kuollut | 24. lokakuuta 2005 (92 vuotta) Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
| Ammatti | ompelija, ihmisoikeusaktivisti, kongressiedustajan avustaja |
| Muut tiedot | |
Nimikirjoitus |
|
Rosa Louise McCauley Parks (4. helmikuuta 1913 Tuskegee, Alabama – 24. lokakuuta 2005 Detroit, Michigan) oli yhdysvaltalainen ihmisoikeusaktivisti, jota on luonnehdittu yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusliikkeen äitihahmoksi. Etniseltä taustaltaan afroamerikkalainen Parks tuli kuuluisaksi jouduttuaan pidätetyksi Alabaman pääkaupungissa Montgomeryssa 1. joulukuuta 1955, koska oli kieltäytynyt luovuttamasta istumapaikkaansa linja-autossa valkoiselle miehelle. Parks tuomittiin häiriköinnistä, mutta hän valitti tuomiosta, minkä tuloksena Yhdysvaltain korkein oikeus päätyi toteamaan rotuerottelun linja-autoissa perustuslain vastaiseksi.
Parksista tuli keskeinen kansalaisoikeustaistelun symboli, ja hänen tapauksestaan käynnistyi Montgomeryssa yli vuoden kestänyt linja-autoboikotti, jonka johtajana julkisuuteen nousi myös Martin Luther King. Tapaus innoitti muitakin rotuerottelun vastaisia protesteja. Parks itse jatkoi työtä kansalaisoikeuksien puolesta ja rasismia vastaan koko ikänsä.
Kansalaistottelemattomuutta linja-autoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parks ei ollut ensimmäinen afroamerikkalainen, joka oli saanut tuomion kansalaistottelemattomuuden vuoksi kieltäydyttyään luovuttamasta paikkaansa linja-autossa. Kun vuonna 1944 Irene Morgan oli pidätetty samasta syystä Virginiassa, korkein oikeus oli jo todennut rotuerottelun perustuslain vastaiseksi. Tämä päätös koski kuitenkin vain osavaltioiden välistä linja-autoliikennettä.
Osavaltioiden sisäisessä liikenteessä rotuerottelu sai jatkua, mutta sielläkin se synnytti vastarintaa. Kansalaistottelemattomuus johti esimerkiksi 15-vuotiaan Claudette Colvinin pidätykseen Montgomeryssa 2. maaliskuuta 1955.[1] Colvinille langetettu pieni sakko oli kuitenkin huomattavasti ennakoitua lievempi rangaistus, ja kun aviotonta lasta odottanut teinityttö ei olisi ollut kovin otollinen keulakuva rotuerottelun vastaisessa taistelussa, hänen tukijansakaan eivät pitäneet tarkoituksenmukaisena jatkaa tapauksen käsittelyä ihmisoikeuskysymyksenä.[2]
Myös eräissä muissa tapauksissa kansalaisoikeusjärjestö National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) oli arvioinut, että syrjinnän kohteiksi joutuneilla henkilöillä ei olisi ollut edellytyksiä menestyksekkääseen oikeustaisteluun. Järjestön paikallisosaston sihteerinä toiminut Parks sen sijaan oli lähes ihanteellinen keulakuva: mustan työväestön oli helppo samaistua 42-vuotiaaseen osa-aikaiseen ompelijaan, joka oli samalla riittävän hyvätapainen ja kaunopuheinen tehdäkseen suotuisan vaikutuksen keskiluokkaan ja valkoihoisten miehittämään tuomioistuimeen.[2]
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rosa McCauley sai sukuperintönä moniulotteisen näkökulman rotukysymyksiin, sillä afrikkalaisten sukujuurtensa lisäksi hänessä oli isänsä puolelta sekä irlanninskottilaista[3] että intiaaniverta, ja perheen vaaleaihoisimpia jäseniä saatettiinkin joskus luulla intiaaneiksi tai kiinalaisiksi. Isoisä pystyi jopa esiintymään valkoisena ja käytti usein tilaisuutta hyväkseen pilkatakseen valkoisia ja rotuerottelusääntöjä. Toisaalta vaalean ihonvärin takia isoisää ei kelpuutettu mustien liikkeeseen, joka valmisteli paluumuuttoa Afrikkaan, vaikka hän oli pikkupoikana itse ollut orja.[4]
Rosa joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä nuorena perheenjäsenen sairauden vuoksi. Kun hän oli avioitunut Raymond Parksin kanssa, mies kannusti häntä käymään koulun loppuun ja myös liittymään kansalaisoikeusliikkeeseen.[5]
Menestyksellisen oikeustaistelun jälkeen Rosalle ei enää ollut töitä tarjolla Montgomeryssa, ja pariskunta muutti Detroitiin, jossa Rosa työskenteli kansanedustajan avustajana 20 vuotta. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1988 hän keskittyi nuorten kansalaisoikeuksia edistämään perustetun Rosa ja Raymond Parks -instituutin asioihin.[5] Raymond oli kuollut kurkkusyöpään vuonna 1977, eikä pariskunnalla ollut lapsia.
Rosa Parksille myönnettiin toiminnastaan Yhdysvaltain kaksi korkeinta siviilikunniamerkkiä: presidentin vapaudenmitali vuonna 1996 ja kongressin kultamitali vuonna 1999. Lisäksi hänen mukaansa on muun muassa nimetty kirjasto ja museo, jotka keskittyvät kansalaisoikeustaistelun perintöön. Asteroidi 284996 Rosaparks on nimetty hänen mukaansa.[6] Maarit Hurmerinnan levyttämä kappale ”Rosa” kertoo Rosa Parksista.[7]
Vanhoilla päivillään dementiasta kärsinyt Rosa Parks kuoli 92-vuotiaana 24. lokakuuta 2005 nukkuessaan. Alabaman osavaltion lainsäädäntöelin armahti hänet postuumisti 18. huhtikuuta 2006, yli 50 vuotta kansalaistottelemattomuuden vuoksi langetetun tuomion jälkeen.[8]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2018 Doctor Who -TV-sarjan 11. kauden kolmas jakso nimeltä "Rosa" kertoo Rosa Parksista.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Goodman, Amy & González, Juan: The other Rosa Parks: now 73, Claudette Colvin was first to refuse giving up seat on Montgomery bus 29.3.2013. Democracy Now. Viitattu 29.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Branch, Taylor: ”First trombone”, Parting the waters: America in the King years, 1954–63. Simon & Schuster, 1988. ISBN 0-671-46097-8 Parksin tapaukseen liittyvä osa netissä (viitattu 29.3.2014). (englanniksi)
- ↑ Webb, James: Why you need to know the Scots-Irish. Parade, 3.10.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Brinkley, Douglas: ”Up from Pine Level”, Rosa Parks. Putnam, 2000. ISBN 0-670-89160-6 Ensimmäinen luku netissä (viitattu 29.3.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Kinnunen, Helena: Rosa Parks 2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 29.3.2014.
- ↑ Schmadel, Lutz D.: Dictionary of Minor Planet Names: Addendum to 6th Edition: 2012-2014, s. 371. Springer, 14.5.2015. ISBN 978-3-319-17677-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Edman, Pia: Maarit Hurmerinta teki suomenkielisen levyn viiden vuoden paussin jälkeen 18.9.2006. Kaleva.fi. Viitattu 30.3.2014.
- ↑ Alabama armahti Rosa Parksin 50 vuoden jälkeen 19.4.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 19.4.2006.
- ↑ Yle Areena Doctor Who s11e3 areena.yle.fi. 22.10.2018. Viitattu 30.11.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Theoharis, Jeanne: The Rebellious Life of Mrs. Rosa Parks. Boston: Beacon Press, 2013. ISBN 978-0-8070-5047-7