Reaktiivipanssari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikkalainen M2 Bradley-rynnäkköpanssarivaunu, jossa näkyvät esimerkiksi teloja ja runkoa ontelokranaateilta suojaavat helmalevyt sekä laatikkomaiset reaktiivipanssarielementit

Reaktiivipanssari on lähinnä panssarivaunuissa käytetty passiivinen omasuojajärjestelmä, jonka tarkoitus on estää vaunuun osuvan onteloammuksen tai nuoliammuksen läpäisy.

Toimintaperiaate

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaktiivipanssarointi koostuu lukuisista erillisistä räjähdysainetta sisältävistä elementeistä, jotka on sijoitettu vaunun varsinaisten panssarilevyjen päälle. Reaktiivipanssarielementti on suunniteltu siten, että se ei räjähdä vielä pienempien, kiväärikaliiperisten ammusten osumista. Esimerkiksi singon ontelokranaatin osuessa reaktiivipanssariin osuman saanut reaktiivipanssarielementti räjähtää ulospäin. Räjähdysvaikutuksen tarkoituksena on estää kranaatin ontelosuihkun kunnollinen muodostuminen ja panssarinläpäisy.

Reaktiivipanssareiden yleistyttyä on otettu käyttöön niin sanottuja kaksoisonteloammuksia, joissa on kaksi ontelopanosta peräkkäin. Ensimmäisen on tarkoitus räjäyttää reaktiivipanssarielementti osumakohdassa. Jälkimmäinen ontelopanos puolestaan läpäisee varsinaisen panssarin. Reaktiivipanssarit eivät sovellu kevyimpiin vaunuihin, koska räjähdyspanos saattaa vaurioittaa itse panssarivaunua. Räjähdys voi olla myös vaaraksi kulkuneuvon lähistöllä olijoille. Tästä poikkeuksena on kuitenkin Rafaelin kehittämä LBR-reaktiivipanssari, jota on käytetty muun muassa Bradley-rynnäkköpanssarivaunuissa.

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.