Reinhard Gehlen
| Reinhard Gehlen | |
|---|---|
Reinhard Gehlen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. huhtikuuta 1902 |
| Kuollut | 8. kesäkuuta 1979 (77 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
|
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
Reinhard Gehlen (3. huhtikuuta 1902 – 8. kesäkuuta 1979) oli saksalainen kenraalimajuri toisen maailmansodan aikana.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän syntyi roomalaiskatoliseen perheeseen kirjakaupanpitäjän pojaksi. Hän liittyi Weimarin tasavallan asevoimiin Reichswehriin 1920 ja natsi-Saksan armeijan esikuntakouluun 1935. Gehlen palveli yleisesikunnassa 1935–1936. Vuonna 1939 hänet ylennettiin majuriksi. Toisessa maailmansodassa hänestä tuli ensin marsalkka Walther von Brauchitschin adjutantti. Seuraavaksi Gehlen siirrettiin Franz Halderin esikuntaupseeriksi. Heinäkuussa 1941 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi.
Tiedustelu-upseerina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänet nimitettiin Saksan maavoimien esikunnan 12 osaston päälliköksi, huhtikuussa 1942. Osaston nimi oli Fremde Heere Ost suomeksi Itäiset vieraat armeijat.[1]
Joulukuussa 1944 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän sai tehtäväkseen puna-armeijan taistelutaktiikoita koskevien tiedustelutietojen kokoamisen. Tämä teki hänestä hyvin arvokkaan vangin länsiliittoutuneille sodan jälkeen. Sodan lopussa kuvatut mikrofilmit haudattiin Alpeille ja Gehlen itse antautui vuonna 1945 länsiliittoutuneille Baijerissa.lähde?
Gehlen luovutti Yhdysvalloille laajat arkistot, jotka Fremde Heere Ost oli koonnut Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta.[2]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gehlen vapautui sotavangin asemasta vuonna 1946. Hän toimi sodan jälkeen yhteistyössä CIA:n kanssa ja saksalaisen niin sanotun Gehlen-organisaation ("Gehlorg") johtajana, joka suoritti vakoiluoperaatioita Neuvostoliiton miehitysalueilla.[2]
Gehlenistä tuli vuonna 1956 perustetun Länsi-Saksan tiedustelupalvelun Bundesnachrichtendienstin (BND) päällikkö, missä tehtävässä hän palveli vuoteen 1968 asti.
Gehlen esiintyi julkisesti liennytyksen ja ETYK-kokouksen vastustajana. Suomen politiikkaa hän arvosteli avoimesti ja varoitti maailmaa suomettumisesta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gehlen, Reinhard: Vuosisadan vakooja. Jyväskylä: K.J Gummerus, 1971. ISBN 951-638-015-8
- Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reinhard Gehlen: Vuosisadan vakooja. Jyväskylä: K.J Gummerus, 1971. ISBN 951-638-015-8 fi
- ↑ a b c Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 257. LOVE KIRJAT, 1982.