Torronsuon kansallispuisto
Torronsuon kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
30 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1990 |
| Kävijämäärä |
58 000[1] (2023) |
| Hallinto |
Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa Kanta-Hämeessä sijaitseva, pinta-alaltaan 30 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto. Kansallispuisto perustettiin Tammelan Torronsuolle vuonna 1990.[2] Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maastoltaan Torronsuo on tyypillistä keidas- eli kohosuota. Se on paksuturpeista ja keskiosa on selvästi reunoja korkeammalla. Torronsuon turvekerros on paksuimpia mitatuista soista Suomessa,[2] paikoitellen jopa 12 metriä.
Lintu- ja hyönteislajistoltaan Torronsuo on arvokas.[2] Suon alueella pesii satakunta lintulajia. Osa linnuista ja lentävistä hyönteisistä on lajeja, jotka tyypillisesti viihtyvät pohjoisemmilla alueilla, eikä niitä juuri tavata muualla eteläisessä Suomessa. Myös suon kasvilajisto on monipuolinen.[2][3]
Pieni osa kansallispuiston itäreunaa paloi 1997 Tammelan suuressa metsäpalossa. Vaikka palon laajeneminen estettiin, palanut puusto jätettiin pystyyn ja annettiin uudistua luonnollisesti. Pieni osa palaneesta alueesta myös liitettiin kansallispuistoon.
Saapuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallispuiston pysäköintialue ja toistaiseksi ainoa lähtöpiste on Kiljamon saarekkeessa, Forssasta Somerolle johtavan seututien 282 varrella Tammelan Torron kylän pohjoispuolella.[2] Saarekkeella on Metsähallituksen rakentama 17 metriä korkea luontotorni, josta on hyvät näkymät koko suon yli.
Reitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torronsuon kansallispustossa on 1,5, 8,5 ja 10 kilometrin pituiset pitkospuureitit, jotka alkavat Kiljamon pysäköintialueelta ja kulkevat Kiljamon tornin kautta. Kansallispuiston itäosassa on 5,3 kilometrin mittainen Piippurinsuon kierros, joka on osa Ilvesreittiä. Lisäksi suolla on talvisin hiihtolatuja.[4][5]
Kiljamon saareketta kiertää 1,5 kilometriä pitkä Kiljamonkierros, joka on osin esteetön. Reitiltä haarautuvat pidemmät 8,5 kilometrin Suotaival ja 10 kilometrin Torron kylän kierros. Pidemmät reitit kulkevat Niittylänsaarien kautta Härksaareen, jossa on vanha kvartsilouhos. Louhoksen jälkeen saavutaan suon eteläosassa olevalle Idänpäänkalliolle, jolla on myös luontotorni. Tämä torni on rakennettu vuonna 1997 pitkälti talkoovoimin yksityismaalle, ja sitä huoltaa Torron kylätoimikunta. Tornin jälkeen lyhyempi Suotaival jatkuu suoreittinä kohti Kiljamon pysäköintialuetta. Lopussa reitti kulkee seututien 282 tuntumassa. Pidempi Torron kylän kierros kulkee tornin jälkeen Ilvesreittinä Torron kylän kautta ja palaa Kiljamon pysäköintialueelle seututien 282 vartta pitkin.[2][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 27.9.2024.
- ↑ a b c d e f Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 31–35. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29099-5
- ↑ Torronsuon luonto luontoon.fi. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ a b Torronsuon reitit luontoon.fi. Viitattu 8.11.2021.
- ↑ a b Kansallispuisto Torronsuo (PDF) metsa.fi. Viitattu 8.11.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Torronsuon kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Torronsuon kansallispuisto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 12.6.2009.
- Torronsuon kansallispuisto Retkipaikka.fi. Arkistoitu 9.12.2014.
- Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. (Metsähallituksemn luonnonsuojelujulkaisuja Sarja C 53) Helsinki: Metsähallitus, 2009. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 3.12.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)