Taborin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taborin taistelu
Osa Ranskan vallankumoussotia
Louis-François Lejeunen maalaus taistelusta vuodelta 1804.
Louis-François Lejeunen maalaus taistelusta vuodelta 1804.
Päivämäärä:

16. huhtikuuta 1799

Paikka:

lähellä Taborinvuorta, Osmanien valtakunta, nykyinen Israel

Lopputulos:

Osmanien tappio

Osapuolet

 Ranska

 Osmanien valtakunta

Vahvuudet

aluksi noin 2 000

noin 25 000–30 000

Taborin taistelu oli ranskalaisten ja osmanien joukkojen välillä käyty taistelu 16. huhtikuuta 1799 Ranskan vallankumoussotien aikana. Napoléon oli vallattuaan Egyptin edennyt Syyriaan ja piiritti Akkoa. Selustaa uhkasi saapuva osmanien armeija. Jean-Baptiste Kléber johti ranskalaisia lähellä Taborinvuorta käydyssä taistelussa, joka päättyi ranskalaisten voittoon.

Taistelualueen kartta.

Taborinvuori on kukkula Jisreelin tasangolla nykyisessä Israelissa.[1] Taistelu käytiin vuoren viereisellä tasangolla. Taborin taistelun aikaan vuonna 1799 aluetta hallitsi Osmanien valtakunta.[2]

Napoléon oli vallannut nopeasti ranskalaisineen joukkoineen Egyptin vuonna 1798. Abukirin taistelu ja laivaston menetys jätti hänet kuitenkin eristyneeksi emämaa Ranskasta. Häntä uhkasi nyt osmanien ja brittien yhteinen hyökkäys Egyptiin. Napoleon päätti kohdata osmaniarmeijan tuhotakseen sen ennen mahdollista kaksoisarmeijan saapumista Egyptiin.[2] Vuonna 1799 hän aloitti sotaretken Egyptistä Osmanien valtakunnan hallitsemaan Syyriaan, kohdaten osmanien paikallisia joukkoja johtaneen Akkon kuvernööri Ahmad al-Džazzar Pašan Akkon piirityksen aikana.[3] Akkon piiritys pitkittyi ja samalla ranskalaiset saivat tietää osmanien alaisten Damaskoksen ja Aleppon kuvernöörien johtamien armeijoiden lähestymisestä ranskalaisten selustaan. Kenraali Jean-Andoche Junotin joukot löivät saapuvat osmanijoukot Nasaretin taistelussa 5. huhtikuuta 1799, mutta Napoleon lähetti vielä kenraali Jean-Baptiste Kléberin johtaman osaston tukemaan häntä. Kléber saapui lähelle Taborinvuorta, jonne osmanien pääjoukot olivat leiriytyneet.[2]

Osmanien vahvuus oli noin 25 000–30 000 miestä. Heidän sotilaansa olivat kuitenkin kouluttamattomia ja kokemattomia. Kléberin johtamia ranskalaisia oli noin 2 000. Osmanien ratsuväki havaitsi ranskalaisjoukot aamulla 16. huhtikuuta ja osmanit päättivät piirittää ranskalaiset. Kléber oli järjestänyt joukkonsa neliömuodostelmaan, mutta aloitti taistellen vetäytymisen paikalta. Yhteenoton kestettyä noin 10 tuntia ranskalaisten ammukset alkoivat käydä vähiin. Osmanien yllätykseksi paikalle saapui kuitenkin ranskalainen divisioona Napoleonin ja kenraali Louis André Bonin johtamana. Heidän johtamansa rynnäkkö johti osmanien joukkojen pakoon.[2]

Taistelu oli voitto ranskalaisille, jotka olivat turvanneet selustansa Akkon piirityksen aikana.[2] Napoleon päättyi kuitenkin lopulta luopumaan Akkon piirityksestä ja hän palasi Syyriasta takaisin Egyptiin ja myöhemmin Ranskaan.[3]

  1. Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 19 Som-Tn, s. 426-427. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
  2. a b c d e Gregory Fremont-Barnes (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 662. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)
  3. a b Sergejeff, Andrei: ”11”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3