Thérèse Bonney
Mabel Thérèse Bonney (15. heinäkuuta 1894 Syracuse, New Yorkin osavaltio, Yhdysvallat – 23. tammikuuta 1978 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen lehtivalokuvaaja. Hänet tunnettiin parhaiten toisen maailmansodan aikana ottamistaan kuvistaan muun muassa talvisodan rintamilta.[1]
Thérèse Bonneyn vanhemmat olivat Anthony Le Roy ja Addie Bonney. Hän muutti 5-vuotiaana äitinsä kanssa Kaliforniaan ja asui siellä siihen saakka kunnes hän valmistui Berkeleyn yliopistosta. Bonney suoritti sen jälkeen Master of Arts-tutkinnon romaanisissa kielissä Harvardin yliopistossa ja siirtyi Columbian yliopistoon valmistelemaan tohtorinväitöstään. Hän pääsi ensimmäisenä amerikkalaisena opiskelmaan stipendillä Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja suoritti siellä 1921 Docteur des Lettres-tutkinnon.[1]
Valmistuttuaan Bonney asui enimmäkseen Pariisissa ja oli mukana Punaisen Ristin työssä matkustaen ja luennoiden eri Euroopan maissa. Tässä vaiheessa Bonney kiinnostui myös journalismista ja alkoi kirjoittaa ranskalaisiin, englantilaisiin ja yhdysvaltalaisiin julkaisuihin. Hän toimi myös taiteilijoiden mallina Ranskassa ja Espanjassa. Vuodesta 1929 alkaen hän alkoi julkaista myös opaskirjoja yhdessä sisarensa Louise Bonneyn kanssa, muun muassa Buying Antique and Modern Furniture in Paris, A Shopping Guide to Paris, Guide to the Restaurants of Paris ja French Cooking for American Kitchens. Hän perusti näihin aikoihin myös Bonney servicen nimellä tunnetun lehtikuvapalvelun.[1]
Vuonna 1932 Bonney piti 1890- ja 1900-luvun elämää ja ihmisiä kuvanneen valokuvanäyttelyn otsikolla Gay Nineties George Petit-galleriassa Pariisissa, näyttely oli esillä myöhemmin New Yorkissa ja useissa Yhdysvaltain Keski-Lännen kaupungeissa. Näyttelyn ansiosta Bonneyn nimi tuli laajemmin tunnetuksi. Vuonna 1935 hänestä tuli Rockefeller Centerin ranskalaisen taiteen gallerian johtaja.[1]
Bonney ryhtyi itse lehtikuvaajaksi kun hän ei ollut tyytyväinen lehtikuvapalveluunsa toimitettujen valokuvien laatuun. Hän teki läpimurtonsa lehtikuvaajana vuonna 1939 julkaistuaan ensin sarjan valokuvia Vatikaanivaltion kulissien takaisesta elämästä ja sitten dokumenttikuviaan Suomen talvisodasta. Bonney tuli alunperin Suomeen kuvaamaan vuonna 1940 Helsingissä pidettäviksi aiottujen olympialaisten valmisteluja ja kun talvisota alkoi hän oli ainoa paikalla ollut ulkomainen lehtikuvaaja.[1]
Bonney palasi Ranskaan vuonna 1940 ja oli sitten Amerikan Punaisen Ristin ja Amerikan Ranskan ystävien järjestön American Friends of France palveluksessa. Kun Saksa hyökkäsi Ranskaan toukokuussa 1940 Bonney oli aluksi avustamassa evakuointeja Ranskan ja Belgian rajaseuduilla. Kesäkuussa 1940 hänestä tuli Ranskan armeijan päämajan virallinen valokuvaaja ja hän kuvasi muun muassa Meusen taistelun vaiheita. Bonney seurasi vetäytyvää Ranskan armeijaa ja lopulta hän sitten siirtyi Yhdysvaltoihin.[1]
Yhdysvalloissa Bonney piti valokuvanäyttelyn Euroopassa ottamistaan sotakuvista ja sodan vaikutuksesta tavallisiin ihmisiin otsikolla Whom the Wars are Done. Hän sai Carnegie Corporationilta apurahan jotta hän voisi sodan päätyttyä palata Eurooppaan tallentamaan valokuviin sodan siviileille aiheuttamia kärsimyksiä. Bonney palasi Eurooppaan helmikuussa 1941 Portugalin ja Espanjan kautta. Hän siirtyi sitten Vichyn Ranskan alueelle ja oli mukana Punaisen Ristin avustustoiminnassa eri Euroopan maissa. Sodan aikana ottamiaan valokuvia hän julkaisi myöhemmin kirjassaan Europe's Children.[1]
Bonney kävi uudelleen Suomessa jatkosodan aikana 1942. Suomen valtiollinen poliisi yritti estää hänen saapumistaan saatuaan Bonneyn tulosta Saksan salaiselta poliisilta Gestapolta, tämä ei kuitenkaan onnistunut. Bonneyn salaisena tehtävänä oli vierailullaan tarkkailla erityisesti Pohjois-Suomessa olleita saksalaisia joukkoja, pyrkiä lopettamaan suomalaisten brittien vastainen propaganda ja houkutella Suomi vaihtamaan puolta sodassa.[2]
Sodan jälkeen Bonney asui enimmäkseen Pariisissa. Hän halusi nyt tuoda julki vanhusväestön eri maissa kokemia ongelmia ja julkaista niistä samantapaisen kirjan kuin Europe's Children oli ollut. Bonney pyrki muun muassa laajentamaan Yhdysvaltain Medicare-ohjelman koskemaan myös ulkomailla asuvia amerikkalaisia vanhuksia. Bonney sai 80-vuotiaana gerontologian tohtorinarvon Sorbonnen yliopistolta. Hän kuoli 83-vuotiaan tammikuussa 1978 Pariisin Amerikkalaisessa sairaalassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Smithsonian Libraries Image Gallery : Thérèse Bonney Photographs
- The Library of Congress > Exhibitions > Women Come to the Front > Therese Bonney
- Sara Ferguson 23.3.2022 : Celebrating Women’s History Month: Rare Images of the Winter War by Photojournalist Thérèse Bonney, University of California Berkeley Update
- Rajanseudun väki turvassa. Helsingistä Heinolaan amerikkalaisen sanomalehtinaisen oppaana, valokuvat Therese Bonney, Kuva, 08.11.1939, nro 23, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot