Vaisto

Vaisto lähettää muuttolinnut vuosittain jopa tuhansien kilometrien vaellukselle.

Vaisto tarkoittaa elävien olentojen sisäänrakennettuja taipumuksia johonkin eläinlajille ominaiseen ja yleiseen käyttäytymiseen. Vaistoja pidetään yleensä perittyinä ominaisuuksina; niiden vastakohta on siis opittu käyttäytyminen. Esimerkkejä vaistoista ovat itsesuojeluvaisto, lisääntymisvaisto, muuttovaisto sekä vastasyntyneen imemis- ja tarrautumisvaisto.

Vaistoihin perustuva käyttäytyminen ilmenee eliön ympäristöstä ja kokemuksista riippumatta, kun taas opittuun käyttäytymiseen vaikuttaa eliöyksilön ympäristö ja kokemukset. Vaistomainen käytös ei siis eroa yksilöiden välillä, kun taas opittu käytös vaihtelee sen mukaan, millainen ympäristö ja historia yksilöillä on ollut.

Vaistot ja ihminen

Latinalaisessa Amerikassa on kuurojen yhdyskuntia tutkimalla saatu selville, että lapset kehittävät vaistomaisesti itselleen kielen melko pienenkin ulkoisen virikkeen avulla. Näiden yhdyskuntien ensimmäisen sukupolven kuurot eivät ole saaneet viittomakielen opetusta, ja he ovat kommunikoineet toisilleen yksinkertaisin elein. Kuitenkin jo heidän lapsensa ovat näiden eleiden pohjalta luonnostaan, toisilleen viittoessaan, kehittäneet monimutkaisen kielen, kieliopiltaan yhtä monimutkaisen kuin puhutut kielet.^lähde? Vaistonvarainen kyky oppia kieltä ja jopa muodostaa kieli koskee siis myös muita kuin äänteellisiä merkkikieliä. Ilmeisesti kyky tehokkaaseen kommunikointiin on ollut niin suuri etu ihmislajin kehityksen alkuaikoina, että kyky kehittää kieli on koodautunut ihmisen perimään.

Jotkut tietoisuuden tutkijat kuten Daniel Dennett katsovat, että vasta kielensä avulla ihminen pystyy edes jollain tavoin irtautumaan vaistoistaan. Vasta kielen omaava ihminen voi tehdä päätöksiä, jotka ovat vastoin voimakkainta senhetkistä vaistoa, eli muista syistä kuin vaiston vuoksi. Tällaisia syitä ovat ihmisen "henkiset" rakenteet, kuten mielipiteet, asenteet ja moraali. Dennettin mukaan ilman kieltä oleva eläin tai ihminen on pelkästään vaistojensa ohjattavissa, kykenemättä ajattelemaan.

Vaistot muilla eläimillä

Petopistiäisellä esiintyy tiettyä jäykkää vaistoihin perustuvaa käytöstä. Se vie lamautetun toukan maahan kaivetulle pesälleen, jättää toukan pesän ulkopuolelle ja menee tarkastamaan pesän. Tarkastettuaan pesän se vie toukan sisään. Toiminta on mekaanista ja vaistomaista. Jos toukkaa esimerkiksi siirrettäisiin hieman kauemmaksi sillä aikaa, kun pistiäinen on tarkastamassa pesää, hakisi se toukan takaisin alkuperäiselle paikalleen ja tarkastaisi pesän uudelleen. Se tekisi näin niin monta kertaa, kunnes saisi kaikki mainitut vaiheet suoritettua järjestyksessä.

Joskus vaistomainen käyttäytyminen on varsin yksinkertaista, mutta auttaa silti säilyttämään luonnon ja kyseessä olevan lajin. Hanhi esimerkiksi nostaa vaistomaisesti pesään sieltä vierineen munan. Samoin se kuitenkin tekee myös mille tahansa pesän viereen laitetulle sileälle esineelle, kuten käen munalle, sileälle kivelle tai rubikin kuutiolle. Hanhen vaistoihin on siis koodattu yksinkertainen sääntö, joka ajaa sen nostamaan minkä tahansa pesän vieressä olevan sileän esineen takaisin pesään.

Lähteet

• Maturana, H.R. & Varela, F.J.: The Tree of Knowledge – The Biological Roots of Human Understanding, s. 171, 193 ja 206–207. Boston & Lontoo: Shambhala, 1998.

Kirjallisuutta

• Viitala, Jussi: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen: Sosiaalisen käyttäytymisen avaimet. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-301-7