Valkokarhunköynnös
| Valkokarhunköynnös | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Kiertokasvit Convolvulaceae |
| Suku: | Karhunköynnökset Calystegia |
| Lajiryhmä: | Karhunköynnösryhmä |
| Laji: | sepium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkokarhunköynnös (Calystegia sepium, syn. Convolvulus sepium suppilokiertojen suvussa[3]) on kiertokasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä ruoho. Laji on tunnettu myös nimillä karhunköynnös ja isokierto. Nykyisessä rajauksessa valkokarhunköynnöksen laji vastaa taksonomisesti karhunköynnöksen nimialalajia sepium.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokarhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Varsi ja lehtiruodit ovat kaljuja. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–5 senttimetriä leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset. Kukkien väritys saattaa olla myös punertava, vaikka vaaleanpunakukkaiset kasvit kuuluvat yleensä muihin karhunköynnöksiin. Valkokarhunköynnöksen hedelmänä on kota. Valkokarhunköynnös muistuttaa myös lähisukuista peltokiertoa (Convolvulus arvensis), mutta on sitä selvästi suurempi.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokarhunköynnös esiintyy kaikissa maanosissa, laajimmin Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[4] Se voidaan jakaa yhdeksään alalajiin,[4] joita tulkitaan vaihtelevasti myös lajeiksi.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa valkokarhunköynnös kasvaa mahdollisesti alkuperäisenä harvinaisena etelärannikon merenrannoilla muun muassa pensaikoissa ja levävalleilla. Valkokarhunköynnös on Suomessa myös koristekasvina viljelty ja sitä tavataan usein viljelykarkulaisena puutarhoissa, joutomailla, asutuksen lähellä pensaikoissa ja kaatopaikoilla. Se on uustulokkaana melko laajalle levinnyt Etelä-Suomessa ja paikoin Keski-Suomessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 484. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maiz-Tome, L.: Calystegia sepium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Plants of the World Online: Calystegia sepium (L.) R.Br. (englanniksi) Viitattu 20.1.2022.
- ↑ a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 95.)
- ↑ a b Plants of the World Online: Calystegia sepium (L.) R.Br. (englanniksi) Viitattu 20.1.2022.